Pakko mennä töihin ja jättää 10 kk vauva isän hoitoon.
Tuntuu sekä ihan kamalalta että toisaalta uteliaalta. Lapsen myöhäinen heräämisaika ja isän aikainen kotiintuloaika huomioiden isä on päivisin poissa vain 6-8 h ja on iltaisin tosi paljon lapsen kanssa. Mulle tulee pitkät työpäivät ja uusia tehtäviä ja ihan pelottaakin että miten selviydyn muutoksesta ja ennen kaikkea siitä että tämä tuli niin äkkiä. Mitä mieltä ootte? Minkälainen ikä 10 kk on vauvalle vaihtaa ensisijaista hoitajaa? Vauva on kyllä hyvin iloinen ja utelias, mutta sehän ei kuulemma kerro sisäisestä ahdistuksesta mitään. Teenkö nyt itseni vain liian tärkeäksi vai hylkäänkö vauvani?
Kommentit (8)
ihan realistiset asenteet miettiä työpäivän pituutta ja hoitajan vaihtumista iässä, joka monelle lapselle on voimakasta eroahdistusta.
Samalla tavalla itsekin tein. Tosin itse jatkoin opiskelua, kun esikoinen oli reilu 10kk. Mies pystyi olemaan kotona lapsen kanssa.
Ihan eri tavalla kehittyi isä-lapsi suhde. Mieskin ymmärsi hieman paremmin, millaista on olla kotona kaksin lapsen kanssa.
Eli en suuremmin murehtisi. Hyvin se menee!
kun mieheni piti isäkuukauttaan yhdeksänkuisen vauvamme kanssa. Hyvin meni. En tosin ollut vähäänkään huolissani mieheni pärjäämisestä poikansa kanssa. Nyt vauva on aika lailla leimautunut isäänsä ja rauhoittuu paremmin hänen kanssaan esim. öisin. Minusta se on mukavaa. Hyvä, että lapsella on läheiset välit molempiin vanhempiinsa. Kehoitan naisia antamaan miehilleen tilaa olla lastensa kanssa omalla tavallaan!
että tähän asti isä on ollut töissä ja mennyt aina aikaisin, jotta on päässyt heti alkuiltapäivästä kotiin. Vauva on iltavirkku joten nukkuu aamulla pitkään ja heti keskipäivällä ekat päikkäritkin.
Kyllä tuo voi mennä hyvin, eihän isä mikään vieras ole. Paljonhan säilyy muutenkin entisenlaisena kuitenkin. Hienoa, että isä saa tilaisuuden tulla todella läheiseksi lapsen kanssa. Ei se tarkoita, ettet voisi ylläpitää läheistä suhdetta lapseen. Yritä viettää paljon aikaa lapsen kanssa vapaa-ajalla - tai käytännössä kaikki vapaa-aikasi noin aluksi. Laatu ei nimittäin korvaa määrää.
Meillä pojalla niin kova eroahdistus, että en olisi kyennyt sitä jättämään edes isälle.
Hyvä on, ettet joudu laittamaan päiväkotiin lasta. Tuosta hän kyllä selviää loistavasti, kun jää tutun ihmisen kanssa, eikä joudu isoon ryhmään noin pienenä. Ja mikä ihana tilaisuus isälle luoda vielä tiiviimpää suhdetta lapseen. Hyvin se tulee menemään! :)
Hyvin sujiui, toki alussa lapsi iltaisin vahti minua ja halusi olla koko ajan lähellän mutta alun jälkeen se oli meidän tianteessa erittäin hyvä ratkaisu, johon pikkunenkin onneksi sopeutui. Lapsi sai olla kotona toisen vanhempansa kanssa ja minä sain opintoni päätökseen. Isä oli tuolloin lomatettuna, sattui juuri sopivaan saumaan.
Vitsi mikä asenne mammalla taas. Ihan kuin olisit sitä johonkin päiväkotiin viemässä. Minun mieheni ainakin loukkaantuisi verisesti jos edes miettisin tuollaisia.