mä olen ihan hukassa. auttakaa
tuntuu, että tässä tämä elämä nyt oli. en saanut missään asiassa mitä toivoin. on vaikea keksiä mikä mun tarkoitus tässä elämässä muka on ja oli. kaikki oli niin läheltä piti. mutta onnellinen minusta ei tullut :(
sain lapsia, aivan niin kuin aina toivoinkin. mutta en yhtään tyttöä jota olin aina halunnut. mieletön tyhjyys sydämessä on kohdattava se tosiasia, että jään ilman omaa tyttöä.
sain hetken tehdä töitä johon olen tuntenut intohimoa. sain maistaa kuinka hienoa se on ja nyt ovet ovat sulkeutuneet sinnekin.
olen aina rakastanut kilpailemista ja saanutkin nuorena kilpailla urheilussa. nyt koen suurta tyhjyyttä kun ei ole mitään missä kilpailla. eikä mitään lajia missä edetä.
olen aina ajatellut, että haluaisin asua ulkomailla vuoden/pari. vaikka perheeni kanssa. nyt kuitenkaan mieheni ei innostu ajatuksesta ja lapsia minulla on niin monta, että taloudellisesti ei ole mitään mahkuja lähteä niiden kanssa yksin. ei se tietenkään muutenkaan houkuta, rakastan miestäni ja haluaisin perheen pysyvän yhdessä.
miten tästä nousta?
Kommentit (28)
Siitä ei nousta mitenkään muuten kuin sisäisesti. Mikään ulkopuolinen taho ei voi sinua nostaa. Jos saisit tytön, saisit taas kilpailla, saisit uuden työn - tyhjyys tulisi takaisin kun näkisit, ettei tyttö tuonutkaan onnea, kilpailu loppuu aikanaan, työn huuma haihtuu.
Kaiken muutoksen pitää tapahtua pääsi sisällä. Itsensä kehittämisen kirjoja on maailma täynnä. Lue vaikka ensiksi Tommy Hellstenin Elämän paradoksit, saat sen mistä luovut.
Siitä ei nousta mitenkään muuten kuin sisäisesti. Mikään ulkopuolinen taho ei voi sinua nostaa. Jos saisit tytön, saisit taas kilpailla, saisit uuden työn - tyhjyys tulisi takaisin kun näkisit, ettei tyttö tuonutkaan onnea, kilpailu loppuu aikanaan, työn huuma haihtuu. Kaiken muutoksen pitää tapahtua pääsi sisällä. Itsensä kehittämisen kirjoja on maailma täynnä. Lue vaikka ensiksi Tommy Hellstenin Elämän paradoksit, saat sen mistä luovut.
jotain sisäistä työskentelyä tässä on alettava tekemään. en olisi ikinä uskonut, että voin olla näin tyytymätön elämääni. olen kuitenkin yleisesti ottaen iloinen ja tyytyväinen ihminen. en valita turhasta ja nautin elämästä. nyt vaan tuntuu että kaikki on ollut ja on turhaa.
ap
sinulla on varmaan ikäkriisi.
Kilpailu ja elämykset ovat kuitenkin ohimenevää, pitäisikö sinun pohtia asioita hiukan syvällisemmin ja esim listata asioita joista olet kiitollinen.
odotin toisesta lapsesta poikaa- nimikin oli jo valmiina
selvisin kyllä
kolmenkympin tai neljänkympin kriisipisteitä. Moni pistää silloin koko elämänsä uusiksi, puolisonsa ensimmäiseksi. Koska luulevat, että tyhjyys tulee itsensä ulkopuolelta.
Tuollainen kriisi voi kestää monta vuotta.
Kirjotuksessasi ei ole mitään sellaista, mikä olisi ylitswpääsemätöntä tai mahdotonta. Mieliala ensin kuntoon ja sitten kohti omia toiveita ja haaveita!
Kirjotuksessasi ei ole mitään sellaista, mikä olisi ylitswpääsemätöntä tai mahdotonta. Mieliala ensin kuntoon ja sitten kohti omia toiveita ja haaveita!
otin neuvolassa puheeksi tätä olotilaani aikoinaan, mutta ei sitä siellä tosissaan otettu. olen liian "normaali" ollakseni masentunut. ei minusta ulospäin näy mitä tuskaa ja taistelua käyn sisälläni. miehenikin kysyi eilen, että "mistäs tuollaiset ajatukset nyt yht äkkiä tuli?" miten niin yht äkkiä? nämä ajatukset ovat olleet jo pitkään olemassa...välillä vahvempina ja välillä lievempinä. Yleinsä ne laukausee joku epämiellytävä tilanne tai huono päivä. kuten juhlat joissa vipeltää paljon söpöjä pikkutyttöjä ja minua katsotaan säälien. siitä se sitten lähtee vyörymään ja illalla onkin jo tosi paska olla. huoh
ap
nyt aletaan yksittelemään. Niin ei yhden tyttölapsen saaminen elämääsi olisi sen paremmaksi muuttanut. Masentunut olet. Siihen kannattaa hakea apua ajoissa. Joka kymmenes meistä sairastuu masennukseen. Ja miltei kaikki siitä myös parantuvat!
yksi tyttölapsi ei olisi muuttanut elämääsi mihinkään. Sen saaminen olisi helpottanut kaipaustasi muutaman vuoden,mutta ei täyttänyt sitä.
Minusta tosin tyhjyys ei ole masennusta.
Mullakin kesti tosi kauan hyväksyä se että elämä muuttuu lapsien myötä, paluuta entiseen ei ole. Ja jos ei ole elämässään tullut eteen pettymyksiä voi todellisuus olla aika karua.
Ennen oli helppo saada töitä kun ei ollut lapsia, senkuin käveli ovesta sisään. Nyt olen ollut 10 vuotta pois työelämästä kun lapsia on tullut. Mutta onneki mies on töissä ja tienaa leivän pöytään. Huonomminkin voisi olla. Ja meilläkin on poikia vaan. Olen jo hyväksynyt ettei meidän perheeseen tule tyttöjä, Minä olen se meidän perheen prinsessa, ja pojat osaavat osoittaa sen minulle! Olen oppinut olemaan kiitollinen siitä mitä on ja oppinut luopumaan omista haihatuksista. Jos ei odota mitään kivaa ja onneksta tapahtuvan, se tuntuu sitäkin mukavammalta kun onni sitten joskus potkaiseekin.
mutta en viimeisestä lauseesta. Minusta olet pessimisti (niin, nimenomaan pessimisti etkä realisti). Elän itse tietäen, että elämä tarjoaa hirveän paljon kaikkea kivaa vielä ja jäljellä olevasta ajasta on suorastaan kiire nauttia. Voin itse lisätä sitä onnellisuuden määrää niin paljon kuin tahdon ja ehdin.
Ehdin vielä oppia uusia taitoja, harrastaa ihan mitä halua, tutustua uusiin ihmisiin, kirjoittaa vaikka kirjan!
Olen saanut elämään paljon perspektiiviä siksikin, että läheisiin ystäviini kuuluu liki 70-vuotiaita ihmisiä. Näen heidän silmiensä kautta sen miten paljon minulla on vielä mahdollisuuksia. Heillä paljon vähemmän, mutta nauttivat silti elämästä yhä.
Näin ulkopuolisena vaikuttaa ettei sulla ole todellista hätää, sinä pohdit elämääsi ja sekin vaihe tulee kaikille.
Miksi et saisi vielä tyttöä jos näin sattuisi?
Minullakaan ei ole tyttöä vaikka siitä haaveilen eikä edes sitä miestä!
Ole tyytyväinen kun sulla on kuitenkin mies ja lapset.
Ja voihan olla että asiat vielä muuttuvat.
Mullakin kesti tosi kauan hyväksyä se että elämä muuttuu lapsien myötä, paluuta entiseen ei ole. Ja jos ei ole elämässään tullut eteen pettymyksiä voi todellisuus olla aika karua. Ennen oli helppo saada töitä kun ei ollut lapsia, senkuin käveli ovesta sisään. Nyt olen ollut 10 vuotta pois työelämästä kun lapsia on tullut. Mutta onneki mies on töissä ja tienaa leivän pöytään. Huonomminkin voisi olla. Ja meilläkin on poikia vaan. Olen jo hyväksynyt ettei meidän perheeseen tule tyttöjä, Minä olen se meidän perheen prinsessa, ja pojat osaavat osoittaa sen minulle! Olen oppinut olemaan kiitollinen siitä mitä on ja oppinut luopumaan omista haihatuksista. Jos ei odota mitään kivaa ja onneksta tapahtuvan, se tuntuu sitäkin mukavammalta kun onni sitten joskus potkaiseekin.
olenkin ollut aina sellainen tulavaisuuden odottaja. olen uskonut, että hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille. enää en usko. kaikki on sattumaa ja koskaan ei tiedä mikä odottaa nurkan takana.
tuo tyttöhaaveeni on arvatenkin se suurin kompastuskiveni tällä hetkellä. muut nousee pintaan sitten sen myötä. olen yrittänyt saada suunnattua tyttöhaavettani pois ja yrittänyt löytää tilalle jonkun muun haaveen mitä tavoitella. mutta kun ei mistään löydy mitään varteenotettavaa (niin kuin alussa mainitsinkin) niin olo on kutakuinkin tyhjä.
masentunut varmaan, mutta pelottaa, että tämä on pysyvä tila. entä jos muiden tytöt aiheuttavat minussa tällaisen olon vielä 10 vuoden päästä tai 20 vuoden päästä? olenko ikuisesti masentunut?
ap
Näin ulkopuolisena vaikuttaa ettei sulla ole todellista hätää, sinä pohdit elämääsi ja sekin vaihe tulee kaikille. Miksi et saisi vielä tyttöä jos näin sattuisi? Minullakaan ei ole tyttöä vaikka siitä haaveilen eikä edes sitä miestä! Ole tyytyväinen kun sulla on kuitenkin mies ja lapset. Ja voihan olla että asiat vielä muuttuvat.
mies sanoi, että enempää lapsia ei tule!
ap
Mitä hän toisi sellaista, joka nyt puuttuu?
Nauti omasta tyttösukupuolestasi, naisena olemisesta.
Olen viiden pojan äiti tykkään siitä, että saan olla niin naisellinen tässä ukkosakissa kuin ikinä tahdon. Jos taas haluan ostaa tyttöjen leluja, hörhellyksiä tai vaatteita, osoitteena on siskontytöt ja kummilapset.
todellinen ongelmasi vain henkilöityy siihen tyttölapseen.
Mikä on tämän tunteen taustalla oleva TARVE? Tarpeethan ovat niitä, joiden tyydyttämistä me janoamme. Minkä perustavan laatuisen tarpeen tytön saaminen tyydyttäisi?
(Ei, kauniiden vaatteiden ostaminen ei ole ihmiselle mikään "tarve").
Tämän tarpeen löytymisen jälkeen voit päästä kiinni siihen, mitä elämästäsi puuttuu, mihin etsit ratkaisua.
todellinen ongelmasi vain henkilöityy siihen tyttölapseen.
Mikä on tämän tunteen taustalla oleva TARVE? Tarpeethan ovat niitä, joiden tyydyttämistä me janoamme. Minkä perustavan laatuisen tarpeen tytön saaminen tyydyttäisi?
(Ei, kauniiden vaatteiden ostaminen ei ole ihmiselle mikään "tarve").
Tämän tarpeen löytymisen jälkeen voit päästä kiinni siihen, mitä elämästäsi puuttuu, mihin etsit ratkaisua.
todellinen ongelmasi vain henkilöityy siihen tyttölapseen. Mikä on tämän tunteen taustalla oleva TARVE? Tarpeethan ovat niitä, joiden tyydyttämistä me janoamme. Minkä perustavan laatuisen tarpeen tytön saaminen tyydyttäisi? (Ei, kauniiden vaatteiden ostaminen ei ole ihmiselle mikään "tarve"). Tämän tarpeen löytymisen jälkeen voit päästä kiinni siihen, mitä elämästäsi puuttuu, mihin etsit ratkaisua.
se tarve on yksinkertaisesti saada äidin ja tyttären välinen suhde. Siinä se. se on oikeastaan ainoa merkittävä asia mitä olen elämältä toivonut. muut toiveet ovat enemmän oleet sellaisia, että olen tiennyt niiden olevan vain haaveita, ne eivät välttämättä toteudu. mutta koska olen aina tiennyt tekeväni ison perheen (tavalla tai toisella) on tyttölapsi ollut aina selviö. sellaisen tulen saamaan. voiko minulla muka olla niin huono tuuri, että saan 4 tai 5 poikaa? voisiko olla?
no kyllä voi!!!
on hyvin. Etsi kiitollisuuden aiheita. Näin voit kohottaa omaa mielialaasi ja hyvien asioiden määrä elämässäsi lisääntyy. Sillä se, mihin keskittyy, se lisääntyy.
On toki hienoa myös tuo omien tarpeiden pohtiminen ja tunteiden kuulostelu. Aikuisen kasvuun kuuluu myös sen hyväksyminen, ettei elämässä voi saada kaikkea. Mutta niiden puuttuvien asioiden tilalle voi saada jotain muuta hyvää ja upeaa.
PS. "Tyttären" voi saada myös muuta kautta kuin synnyttämällä hänet.
lapsi on lapsi- sukupuolella ei väliä