Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa jatkuva riidanaihe: päivärytmi
01.01.2011 |
Meillä on vauva ja vilkas kolmevuotias. Arki heidän kanssaan vaativaa, mutta helpottaa kun pidän selkeää rytmiä -aamupalan jälkeen ulos, sitten syömään ja päiväunille jne. Ei todellakaan minuuttiaikataulua, mutta niin että ruokaa tullaan syömään kohtuuaikaan jotta isompi jaksaa eikä mene väsykiukkuiluksi jne.
Mies on todella hidas saamaan aikaan mitään. Hän sanoo, ettei aio viikonloppuisin kelloon katsoa. Sinänsä ymmärrän tämän, mutta käytännössä viikonloput on valtavan rasittavia kun odottaisi toisen ihmisen myös pitävän ohjaksia jotenkin käsissä, mutta ei. Esim. jos mies lupaa viedä lapsen aamupäivällä ulos (vauva yhä hyvin kiinni minussa, siksi yleensä näin päin). Niin mies pääsee ulos vasta siinä vaiheessa kun lapsella alkaa olla jo lounasaika. Kun lopulta tulevat sisällä, lapsi itkee ja kiukkuilee, ei jaksa syödä. Sitten ei myöskään nukahda kunnolla päiväunille..koko päivä menee yhdeksi kaaokseksi. Iltasella mies tekee iltapesuja yms isommalle, nukkumaan meneminen venyy ja venyy, puoli kymmeneltä yleensä sänkyyn.
Meillä on asiasta ainainen riita. Mies toteaa, että hoida sitten yksinäsi jos ei hänen tyylinsä kelpaa. Jos jonnekin lähdemme, olemme aina myöhässä miehen hidastelujen takia. Lasten kanssa yksin lähtiessäni emme myöhästy koskaan. Voitte vaan arvata, miten rasittavia kaikki lomat ovat.
Kommentit (25)
Meillä mies on saman tyylinen, ei noin paha tosin. Mä en missään vaiheessa jaksanut vetää mitään "jos viet lapsen ulos, hoidat koko homman"-rajoja. Jos ja kun rytmi oli tärkeä, niin mä ihan mielelläni puin lapsen ulos viikonloppuna, mies sitten lähti ulos kyllä ja tulivat ajoissa lounaalle. Samoin jos jonnekin oltiin menossa, niin minä laitoin itseni ja lapset valmiiksi, mies itsensä. Iltapesuissakin mä olen ollut se, joka on kiikuttanut lapsen/lapset isälleen pestäväksi ja huolehtinut, ettei ne karkaa.
Ei tuota kuitenkaan kestä kuin pari vuotta. Lapset oppii pikku hiljaa itse, eikä meillä nykyään tarvi ketään pukea ulos, vaatteet vain esille ja kaikki tapahtuu. Sama nukkumaanmenossa ja iltapesuissa, kun jaksaa huolethtia siitä kurista niin pian ne ei enää temppuile.
Ja hei, vaikka täydellisessä maailmassa molemmat vanhemmat ottaa yhtä paljon vastuuta kaikesta, niin ei se aina mene niin! Meillä isä pelaa, leikkii, touhuaa, hauskuuttaa jne. lapsia enemmän kuin minä. Hänelle se on luontaisempaa. Mulle on helpompaa pitää jöötä ;) Ja jos mun pitää valita, niin mä mieluummin teen lasten iltapesut kuin lätkin niitten kanssa sählyä eteisessä tai ajan autoradalla.
Ei kannata tehdä elämästä itselleen niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurihan kirjoitin, kun mies raivoaa minulle kun jätän lasi ja lautasen pöydälle kun HÄN joutuu ne sitten korjaamaan.
MIES haukkui minut kun HÄN joutuu kuulemma aina kaiken tekemään kotonamme kun minä vaan vätystelen. Nyt en siis sitten käsitä miten voit vetää johtopäätöksen siitä, että olisin eroamassa sen takia kun itse olen joku siivoushullu kun
A) sanoin etten ole eroamassa
B) mies haluaa,että kaikki on tiptop, ja kun HÄN joutuu kaiken aina hoitamaan.
Perustelin vaan sitä, että asia ei nyt ihan niin vaan ole, että hän olisi miehenä vastuussa arjemme pyörityksestä.
Ap, et ole yksin. Viikonloput on ihan kamalia. Vaikka olen viikolla väsynyt kun joutuu itse paljon olemaan yksin lapsen kanssa ( ylivilkas 3v. ) mutta viikonloput yhdessä koko perheenä on vielä kamalempaa. Meilläkin poika kuitenkin uskoo minua viikolla, viikonloppusin hyppii silmille kun tietää, että isukki on pelastamassa, antaa kaiken periksi. Meillä on ihan samaa mitä joku kirjoitti, mies maanittee ja huutelee pojan perään, kun pitäis pukea ulos, hampaanpesulle, syömään yms. ja poika juoksee karkuun ja riehuu joka paikassa. Poika pukee ja riisuu vaatteet minun kanssa arkena nätisti, viikonloppuna siitä ei tule mitään, mies ei saa sitä ilman itkua edes istumaan eteisen lattialle. Minäkin olen yrittänyt puhua vihjailemalla ja välillä suoraan, että vilkas poika tarvii kuria, säännöllisyyttä sekä yhtenäiset säännöt molempien vanhempien kanssa...ei vaan mitään tapahdu. Sitten viikonloppuisin ( kun minä olen arkena siivonnut, laittanut pyykit, astiat, tehnyt ruoat, hoitanut lapsen, pitänyt yleissiisteyttä yllä ja olen raskaana viimeisilläni ) mies raivoaa minulle kun jätin muuten siistille astia-allaspöydälle yhden lasin ja lautasen. Kun HÄN joutuu kaiken aina korjaamaan pois, kun HÄN aina joutuu leikkimään lapsen kanssa, kun HÄN aina joutuu menemään pihalle lapsen kanssa yms. Minä sitten viikot ilman valitusta siivoan hänen jättämät lehdet pöydiltä ja lattioilta,korjaan vaatteet kaappeihin, mies ei koskaan siivoa lapsen leluja pois iltaisin, ei ole 10v yhteiselon aikana ikinä imuroinut, minä tein yksin raskaana 2krs joulusiivoukset, teen arkiruoat, siivoan varastot ja 2 vaatehuonetta säännöllisin ajoin..listaa vois jatkaa.. Miehelle jää ainoastaan auttaa pyykeissä, astioissa ja lapsen hoidossa. Meillä viedään vuorotellen lapsi nukkumaan iltaisin. Tänäänkin kun sai minut taas itkemään kun haukkui, että minä en mitään kuulemma tee koskaan, niin itse paineli ylös istumaan tietokoneelle pelaamaan. Näin siis meillä... Olen todella väsynyt. Vaikka rakastan miestäni ja tiedän, että yhtä haastava( tai vieläkin vaikeampi kuin esikoinen ) vauva on syntymässä niin silti alkaa eri osoitteissa asuminen kiinnostamaan entistä enempi. Vaikka tiedän etten eroa hanki sillä en vaan voi tehdä sitä pojalle, repiä kotia ja vanhempia erilleen, jotka ovat hänelle koko maailma. Itkettää jo ajatella, että poika joutuis luopumaan kodistaan sekä siitä elintasosta mitä meillä nyt on. Minä en nimittäin sellaista pystyisi lapselle antamaan. Mutta ajatus houkuttaa sillä silloin ainakin olisin oman kotini ja elämäni herra, saisin lapsen hoidettua samoilla rutiineilla ja kasvatusmetodeilla joilla haluan hänet hoitaa niin ettei kukaan ole koko ajan pilaamassa hyvin alkanutta opettelua. Ja saisi ainakin sen arkirauhan pysymään normaalina.
Mäkin huomaan olevani aina paljon väsyneempi viikonloppuisin, kun kaikki on niin vaikeaa.. Yksin kahden lapsen kanssa helpompi kuin toisen aikuisen, joka ei kanna kunnolla vastuuta. Vaikka tosiaan tekeekin asioita, mutta hitaasti ja jotenkin niiiin vaikeasti.. huokaus. Mä en suostu pukemaan lasta jos mies vie ulos jne. pidän tiukkaa linjaa että mies hoitakoon silloin itse lapsen. Puen ihan riittävästi itsekseni kahta lasta arkisin ulos, mies ei koskaan vie yksin heitä molempia.
Mitä ihmettä, olet hankkimassa eroa sen takia että mies ei ole yhtä siisti kuin sinä , tai yhtä rutiininomainen ?? olisitko sinä sitten onnellinen yksin siistissä kodissa, kun saat tehdä niinkuin itse haluat,m ilman joustamista, mutta myös ilman toista ihmistä ???
tiski- ja pyykkivuori, koska eihän isä voi lastenhoidon ohessa hoitaa moisia asioita, tai edes sukkia pois lattialta.
Kun nainen on kotona, huolehtii hän ihan kaikesta. Kun mies on kotona, huolehtiin hän vain siitä, mistä viitsii.
tiski- ja pyykkivuori, koska eihän isä voi lastenhoidon ohessa hoitaa moisia asioita, tai edes sukkia pois lattialta.
Kun nainen on kotona, huolehtii hän ihan kaikesta. Kun mies on kotona, huolehtiin hän vain siitä, mistä viitsii.
Hyvää uutta vuotta teille. Terveisin se, kenen mies on ollut kotona hoitovapaalla ja muutenkin yksin hoitanut paljon lapsia vuorotyöni takia.
Nytkin kun kohta olen lähdössä töihin, olen nukkunut aamulla pitkään. Mies laittanut aamupalan, siivonnut keittiön, teki lounaan ja taas tiskikone hurskuttaa. On parhaillaan lähdössä lasten kanssa ulos. Minun ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin astua valmiiseen ruokapöytään ja köllähtää ruokalevolle tähän koneen ääreen ennen kuin lähden töihin.
koskaan opikaan, koska mies ei saa ottaa kokonaisvastuuta vaan äiti päättää heti alusta asti, mikä on oikein ja mikä väärin.
Meillä mies oli vuoden koti-isänä ja muutenkin kun teen vuorotyötä, mies on saanut itsenäisesti hoitaa lapsia. Homma toimii just, eikä melkein.
No ehkä joskus ei pikkupiltin sukan sävy ole sopinut lapasen sävyyn ja alushousun raidan väri ollut juuri samaa sävyä kuin kumisaappaan varsi.
Mutta lopettakaa se takapiruna oleminen ja nalkuttaminen. Ei lapsi kuole siihen jos mies pari päivää touhuaa omaan tahtiin, ennen kuin löytää oman rytmin. Menkääs mammat töihin ja antakaa miehillenne mahdollisuus olla hoitovapaalla. On lapsillekin uskomattoman hieno asia kun saavat solmia isäänsä suhteen ilman, että äiti siellä taustalla hyörii ja määrittelee, millaisen suhteen he saavat isäänsä solmia.