Eronneet; voitteko enää luottaa vastakkaiseen sukupuoleen?

jos rakastaisin. Mutta en uskalla enää rakastua eli jos ei joku tule ja vie minulta jalkoja täysin alta niin näillä mennään. Erosta on 8 vuotta.

Eli kun pidän suhteet keveinä ja pinnallisina, voin esittää uskovani ja luottavani. Todella lähelle mua ei enää mies pääse, mun sisin on varattu lapsille ja ystäville.

eli pitäisi löytyä mies, jonka rehellisyydestä saisi niin ehdottoman tunteen, että tietäisi sen olevan totta.



Nämä miehet ovat varmasti harvinaisia.



Mutta minä olenkin eronnut vasta hiljattain.

Tuntuu jotenkin niin hassulta ajatukselta, että uskoutuisi jollekin ihan uudelle vieraalle tyypille. Ystävät ja läheiset on kuitenkin tunteneet mut pitkään ja tietävät kuka olen ja mitä edustan ajatuksiltani. Vaikealta tuntuisi alkaa luottamaan kehenkään enää täysin. Ja erosta 3 vuotta.

...tapailen nimittäin jo kuusi vuotta sitten eronnutta miestä ja välillä mun on tosi hankala ymmärtää sen 'pinnallisuutta' --- tosiaan tuntuu siltä, ettei se halua päästää lähelle, vaikka kumpikin ihastuttiin ihan täysillä toisiimme. Mulla on sellainen fiilis, että se on pettynyt joskus todella pahasti :( onko mitään tehtävissä?!



t.ap

Varsinkin, jos vaimo oli se, joka jätti. Oliko?

kaksi pahasti siipeensä saanutta luottamuksen menettänyttä. Reilusti olemme sopineet, että ainoa sitoutuminen tulee luultavasti ikinä olemaan se, että emme mene sänkyyn muiden kanssa. Meillä on kivaa ja helpotamme toistemme eloa, mutta syvimpiä tuntoja tai sydämen avaamisia emme harrasta. Pidämme toisistamme nyt ja se saa riittää.



Kun on kerran saanut elää parisuhteessa, joka tuntui oikealta ja lujalta, jossa kaikki oli yhteistä, jaoimme elämämme, uskoimme avioliittoomme ja perheeseemme ja sitten kaikki levisi käsiin... Näen, että se oli se minun elämäni rakkaus. Moni ei saa sitäkään, mulla oli sentään se ja nyt tämä kevytversio. Ja mitä tulevaisuus sitten tuokaan, mutta että joskus sanoisin rakastavani miestä - ei, en usko.

...hän itse kuulemma lähti kävelemään siitä, koska ei kestänyt(?!) enempää. Mä en hirveesti ole 'kiusannut' tenttaamalla siitä, koska tuntuu olevan aika arka aihe edelleen... ovat kyllä ihan väleissä vielä, lasten takia.

Itsekseni vain olen pohtinut tätä ongelmaa ja tähän olen minäkin päätynyt - miten voisin saada sen kadonneen uskon ja luottamuksen palautettua ja jaksanko tai pystynkö edes siihen?!

kaksi pahasti siipeensä saanutta luottamuksen menettänyttä. Reilusti olemme sopineet, että ainoa sitoutuminen tulee luultavasti ikinä olemaan se, että emme mene sänkyyn muiden kanssa. Meillä on kivaa ja helpotamme toistemme eloa, mutta syvimpiä tuntoja tai sydämen avaamisia emme harrasta. Pidämme toisistamme nyt ja se saa riittää. Kun on kerran saanut elää parisuhteessa, joka tuntui oikealta ja lujalta, jossa kaikki oli yhteistä, jaoimme elämämme, uskoimme avioliittoomme ja perheeseemme ja sitten kaikki levisi käsiin... Näen, että se oli se minun elämäni rakkaus. Moni ei saa sitäkään, mulla oli sentään se ja nyt tämä kevytversio. Ja mitä tulevaisuus sitten tuokaan, mutta että joskus sanoisin rakastavani miestä - ei, en usko.

...itse en ole avioeroa kokenut, joten sillai vieraita ovat nämä tunteet. Olen kertonut kyllä, etten vaadi mitään sitoutumista tai lupauksia tulevaisuudesta ja olen siis itsekin valmis jatkamaan vain päivä kerrallaan, mutta... jotenkin mua ahdistaa se tunnetason 'kylmyys'.

Hetkessä on ihanaa ja ihmeellistä, todella upeaa ja sitten yht'äkkiä aivan kuin muistaisi jotain ja alkaakin 'kerämään taas karannutta narua takaisin' - mua pelottaa oikeesti, miten tässä käy. Sovitaan hyvin yhteen ja kaikki toimii, mutta mä varmaan haluan enemmän kuin hän tässä kohtaa uskaltaa antaa...?!

t.ap

ps. sulla oli tosi hyvä kirjoitus, vahvisti mun käsitystä tästä meidänkin jutusta

on myös muistettava, että ihmiset ovat saaneet siipeensä myös lapsuudessa. He eivät ikinä pysty luottamaan toiseen ihmiseen. Ennnemmin itse hylkäävät kuin että heidät hylätään.

on myös muistettava, että ihmiset ovat saaneet siipeensä myös lapsuudessa. He eivät ikinä pysty luottamaan toiseen ihmiseen. Ennnemmin itse hylkäävät kuin että heidät hylätään.

vähän mietityttää toi että mies oli jättävä osapuoli kun ei enää jaksanu. kantaisko huonoa omaatuntoa tästä asiasta ja oisko voinut katuakin lähtöänsä. nyt ei anna itselleen lupaa uuteen vakavaan suhteeseen kun edellisen lopetti kesken leikin.. jos nyt noin voi sanoa..



enpä tiiä..

vähän mietityttää toi että mies oli jättävä osapuoli kun ei enää jaksanu. kantaisko huonoa omaatuntoa tästä asiasta ja oisko voinut katuakin lähtöänsä. nyt ei anna itselleen lupaa uuteen vakavaan suhteeseen kun edellisen lopetti kesken leikin.. jos nyt noin voi sanoa.. enpä tiiä..

...edellinen suhde päättyi puolestaan siihen, että nainen kyllästyi ja pakkasi tavaransa asuttuaan tän miehen kämpässä noin vuoden. Mulla siis ilmeisen haasteellinen ihastus, kun ei suhteet toimi --- mä oikeesti haluaisin tän nyt toimivan, mutten kaiketi omaan kokemukseeni perustuen siinä onnistu :(