Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vauvahaaveet ja mielenterveyden häiriöt

30.12.2010 |

Olen ollut mieheni kanssa reilut 1,5vuotta yhdessä ja minulla on vauvakuume. Miehenikin tahtoo lapsia, mutta mietimme että koska kannattaisi aloittaa yrittäminen. Mieheni aloitti syksyllä nelivuotiset AMK-opinnot ja minä valmistun ensi keväänä. Täytämme molemmat ihan pian 25. Uskomme, että selviäisimme taloudellisesti ja näin, mutta minua mietityttää oman pääkoppani kunto. Sairastan keskivaikeaa masennusta ja minulla on kroonistunut ahdistus sekä sekamuotoinen persoonallisuushäiriö. Minulla on lääkitys joka tehoaa ja lisäksi käy viikoittain psykoterapiassa. Mietin vain, että jaksaisinko pienen vauvan kanssa... Aikeeni on hakeutua töihin valmistumisen jälkeen mutta ei se vauvahaave mihinkään katoa.



Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia? Ja pyydän, vain asiallisia vastauksia... Kiitos.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
29.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

minulla on ollut 12-vuotiaasta asti masennusta ja paniikkihäiriö.. nyt todettiin että on vaikea masennus ja paniikkihäiriö pahentunut, joten sain vahvemmat lääkkeet ja käyn joka viikko psykiatrilla.



nyt minulla on huomattavasti parempi olo ja pystyn tekemään paljon asioita, joista vaan pystyin kuvittelemaan ennen.



nyt on vauvakuume, mutta mieheni sanoi, että "sitten kun valmistun, saan hyväpalkkaiset työpaikan ja sinä saat pääkoppasi kuntoon".. eli mielenterveyteni ja taloudellinen tilanne häiritsee häntä.



olen kyllä kuullut (kaikilla serkuillani ja suurimmalla osalla kavereillani on lapsi/a), että raskausaikana masennus lievenee, mutta toisaalta joillain tulee se raskauden jälkeinen masennus..



minä aion silti hankkia lapsen, kunhan saan mieheni vakuuttumaan, että ei vauvalle ole tärkeää, käyttääkö se armanin ja guccin vaatteita vai kirpparilta ja sukulaisilta hankittuja vaatteita..



hankittiin myös koiranpentu tuossa alkuvuodesta ja ollaan sen kanssa saatu ns. harjoitella vastuun ottamista ja hoitoa (ei se tietenkään sama asia ole, mutta antaa suuntaa).



tsemppiä sinulle ;)

Vierailija
2/2 |
09.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli skitsofreniaa sairastavan äidin kanssa, ja aina sai kuulemma miettiä koska se taas flippaa. Masennus ja ahdistus on tietysti asia erikseen, ja voisihan lapsi jopa auttaa niihin? Se, mikä minua tilanteessasi huolettaa, on tuo persoonallisuushäiriö. Miten se ilmenee? Onko sinulla siis useampi persoona, vai miten? En nyt kaipaa mitään yksityiskohtaista selontekoa mutta jonkinlaista selvennystä asiaan.



Uskoisin kuitenkin, että kyllä pienen vauvan kanssa jaksaa olla. Omasta mielestäni raskain vaihe on kuitenkin vasta se 2-4v, kun tulee uhmaikää ja kyselyikää, hirveästi tehdään itse mutta ei kuitenkaan osata ja tottelemisen laita on vähän niin ja näin. Jos siitä selviää, on pahin noin oman jaksamisen kannalta ohi. Ja jos pikkuvauvankaan kanssa ei jaksa olla, aina on saatavilla hoitoapua. Tärkeintä on se, että sinä haluat lapsen, lapsi on rakastettu ja haluat jaksaa hoitaa häntä. Et ole huono äiti, vaikka tarvitsisitkin säännöllistä hoitoapua. On parempi ottaa apu vastaan kuin antaa pienen kärsiä äidistä, joka on jatkuvasti väsynyt ja kärttyinen.



..ja huomasinpa vasta nyt, että vastailen yli vuoden vanhaan viestiin. No, toivottavasti auttaa jotakuta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla