Syyskuun salaisuudet viikolla 23

Taitaa täällä olla yhdellä jos toisella jonkinlaista asuntohommaa kesken; terassia, pihaa tai muuttoa, niin myös meillä! Saatiin oma asunto myytyä ja pari viikkoa kerkes olla paniikki ennenkuin saimme vuokra-asunnon (haluamallamme alueella ei ole nyt sopivaa asuntoa myynnissä). Ja maanantaina kun pääsin viimein asuntoa katsomaan, oli järkytys aikamoinen, koska asuntoa ei oltu siivottu lainkaan ja ties kuinka kauan sitten viimeksi ollenkaan siellä on minkäänlaista siivousta suoritettu! Tämä viikko on mennytkin siivotessa siellä aina työpäivän jälkeen ja tosi hitaasti etenee, kun pari tuntia vaan kerrallaan jaksaa kyykkiä ja hinkata... Ja siellä saa ihan kirjaimellisesti hinkata, koska valkoiset kaapit ovat aivan mustat liasta ja pölystä! (Edellisellä asukkaalla on ollut monta lasta ja 9 kissaa.... ja meillä on pöly- ja kissa-allerginen esikoinen, joten kovin paljon ei voi luistaakaan...)



Omaan napaan ei kummempia, maha kasvaa ja närästää etenkin iltaisin. Pinna on kireellä ajoittain ja väsyttää ja kiukuttaa ihan äkkiarvaamatta!

Eilen vielä isommat lapset aiheuttivat suurenluokan stressin katoamalla muutamaksi tunniksi (heidän piti mennä päiväleirille, mutta olivatkin päättäneet pitää vapaa-päivän ilmoittamatta siitä kenellekään) ja koska heitä ei tavoitettu puhelimitse, eikä mistään löytynyt, hälytettiin jo poliisikin apuun, oli elämäni pisimmät tunnit kun ei tiedetty, missä lapset ovat! Loppu hyvin kuitenkin, tytöt kotiutuivat ajallaan ja saivat kuullakseen aikamoisen saarnan siitä, kuinka meidän aikuisten pitää tietää missä ovat ja he eivät päätä itsenäisesti milloin pitävät vapaapäiviä! Ja taas tuli todistetuksi, että vaikka kuinka olisin vielä eilen aamulla voinut käsi sydämellä vannoa, ettei minun tyttäreni koskaan tekisi mitään tuollaista, ovat lapset silti arvaamattomia, eikä koskaan tiedä mitä heidän päähänsä pälkähtää!



Nyt on olo kuin loppuunpuserretulla sinappituubilla ja toivonkin, ettei lähiaikoina tule mitään yllätyksiä, ei pää kestä nyt enempää...



Paperit äitiysrahaa varten sain toimitettua alkuviikosta ja vielä olisi kolme viikkoa töitä ennen kesälomaa, onneksi ei päivääkään enempää!



Lepäillään siskot ja nautitaan kesästä!



t. Sanelma 23+4

Terveisiä 4D-ultrasta! Pakko sanoa, että jos on mahdollisuutta mennä 4D-ultraan, niin suosittelen lämpimästi!



Kävimme Kaarinassa (Turun naapurikunta) ja hinta oli 130 EUR. Mukaamme saimme paitsi kuvia ja DVD:n myös hyvää ja rauhallista mieltä. Lääkäri oli erittäin ammattitaitoinen ja mukava. Katselimme vauvaa paitsi 4D-tekniikalla myös 2D-tekniikalla. Olimme vastaanotolla noin 40 min. ja sinä aikana käytiin läpi rakenteiden lisäksi istukan toiminta, vauvan syke (sydämen toiminta) sekä kasvukäyrät. Meidän pikkuneiti menee keskiviivan alapuolella ja tämänhetkiseksi painoksi arvioitiin reilu 600 g. Syntymäpainoarvio on 3200 g. Tuo ehtii tietysti muuttua vielä monta kertaa riippuen siitä miten äidille maistuu makeat herkut....



Nyt on ihania kuvia neuvolataskussa, tytöllä on söpö nöpönenä ja kauniit huulet, mutta tärkeintä kaikista on, että kaikki näyttää olevan kunnossa :D



Lämpöä ja aurinkoa loppuviikolle!



Miaea ja masukki 24+3

miaea81: Kiva kuulla, että 4D-käynti on ollut onnistunut! Mulla on aika 4D ultraan ensi viikolla! Mennään miehen kanssa yhdessä, mies näkeekin vauvan nyt ekaa kertaa ultrassa. Aina aikaisemmin on ollut töissä, kun mulla on ollut ultra.

Jännittää, eí malttais odottaa!!



Pömppänä 25+6

täälläkin terassin rakentamiset edessä, kunhan saadaan tuo toinen lastenhuone valmiiksi :)



miaea: minäkin suosittelen 4D jos siihen on mahdollisuus ;) eikä ne herkut välttämättä vauvaa kasvata.. äitiä vain :) näin minulle sanottiin, kun esikoista povattiin olevan pieni, juuri ja juuri 3kg rv40 ja kovasti sitten koitin "kasvatella vauvaa" mutta oma perä vain siinä kasvoi.. tyttö syntyi rv40 3,3kg :)



neuvola oli alkuviikosta. hb oli 120 jotain, RR120/70, sf-mitta 26,5cm ja pissa puhdas :) hiljainen on ollut vauva masussa. istuu yhäkin.. itsellä flunssaa ja hiukan on veto pois :/ tänään on tullut rytmihäiriöitäkin..



vauvan vakuutuksesta, ottaako moni? minä kerkesin vielä ottamaan pohjolasta syntymättömän lapsen vakuutuksen, kun siellä on rajana rv27 :)



cec 26+5

Pömppänä: varmaan jännää miehellesi, kun näkee vaavin ultrassa eka kertaa. Me olemme miehen kanssa käyneet nyt 3 krt yhdessä ja eka kerta oli tosi liikuttava! Mehän menimme np-ultraan, mutta selvisi, että vauva olikin jo 16-viikkoinen. Molemmilla oli tippa linssissä...



Ceciliah: Me otimme syntymättömälle lapselle vakuutuksen, kun siinä on rajana se 3kk ennen laskettua aikaa. Otimme Nordea-vahinkovakuutuksesta.



Hyvää yötä!



Miaea ja masukki 24+3

Nyt niitä kuulumisia...eli meillä oli neuvola maanantaina ja kaikki muuten ok paitsi pissasta taas löyty verta ja taas siis pitää näytettä viedä:( Mistä tuokin voi johtua? Neuvolantäti ei osannut sanoa mitään kerta mulla noi pissanäytteet muuten ollut puhtaita paitsi kerran tulehdus.

Painoa tullut nyt koko aikana lisää n.4 kg, toki se kerkee tuosta nousemaan ja odottelenkin milloin täti rupeaa tuosta vinkumaan, että tulee liian vähän. Sille, kun mikään ei tunnu olevan sopivasti. Mutta itse en ota tuosta painosta mitään sterssiä, tulee mitä on tullakseen!

Sokerirasitukseenkin sain ajan ja se on 17.6.



Olo on ihan hyvä vaikka väsyttääkin ja hermot piukeena, mulla noi mielialat menee kyllä sellasta vuoristorataa, että isännällä on työtä jotta pysyy kärryillä missä milloinkin mennään.



Millasia kesäsuunnitelmia olette tehnyt? Meillä on vuokramökki varattuna elokuun alussa Keski-Suomessa ja viikko olisi tarkoitus siellä lomailla, keretään juuri kotiin kun esikoinen aloittaa koulun. Sitten jossain välissä olisi tarkoitus käydä lasten kanssa puuhamaassa ja kivahan se olisi jos päästäis miehen kanssa jonnekkin ihan kaksinkin, mutta katotaan nyt.



Eipä tässä kait kummempia, hyviä vointeja kaikille!



Kimaro 24+6

En ole vähään aikaan päässyt kirjoittelemaan, kun istumaan ei pysty 5min kauempaa jos meinaa kävellä. Selkä menee ihan jumiin : / Närästystäkin piisaa pitkin päivää. Rennietä olen käyttänyt ja tuntuu toimivan. Innolla odottelen vielä miloin tämä miinus-A-kuppi alkaa kasvaa! Mitään eroa en ole rinnoissa huomannut.



Aika huolestunut olen nyt arkamamman jaksamisesta :( Se on niin helppo ulkopuolisella sanoa, mutta sun pitää antaa itsellesi lupa levätä. Toivottavasti alkaa näyttää pian valoisammalta.



Ja voi per**** mitä kohtelua mustaverholla neuvolassa! Ihan uskomatonta tuollainen, kun näiden ihmisten pitäisi olla ammattilaisia näissä asioissa.



Taitaa omat työt olla tehty tämän raskauden osalta. Jouduin toissapäivänä hälyyttämään kaverin vapaalta töihin, kun nyt ei kertakaikkiaan enää jaksa. Kipeä supistus keskiviikkona iltalypsyllä oli se viimeinen niitti. Maanantaina menen lääkäriin kysymään, josko se laittaisi lomaa?? Mitään kesäsuunnitelmia ei olla tehty. Pitkälle tästä ei pääse, kun autossa istuminen alkaa tosi nopeasti supistamaan. Jospa pystyttäisi uima-altaan tohon takapihalle? :)



Norah ja tuplat 26+1

Sain tänään popstissa ajan pelkopolille lääkärin juttusille, aika on 18pv.



En sitten tiedä onko siitä mitään hyötyä. Viimeksi kun olin (jo siinä vaiheessa, kun tätä raskautta vasta suunniteltiin) lääkäri sanoi, että kokoa seurattaisiin tarkkaan ja jos näyttää isolta, niin sektio ja kun sanoin, etten sitä halua missään nimessä, niin sanoi, että painavilla syillä voidaan käynnistää.



Nyt haluasin kuitenkin jotain varmuutta, varmoja asioita kuulevani, että voisin olla levollisin mielin, eikä tarvitsisi joka päivä miettiä ja pelätä.

Nyt pelko on päällä koko ajan, en nuku, en syö, olo on ihan kauhea ja itkuinen ja paniikissa olen.



Tälläisiä yunnelmia täällä taas :(





Mustaverho ja kaneli 26+0

Hei pitkästä aikaa!



En ole kirjoitellut tosi pitkään aikaa. Olen kylläkin lueskellut teidän juttuja.



Mustaverho: Kurja tuo sinun tilanteesi. Kannattaisiko ottaa mies mukaan sinne pelkopolille ja yhdessä rintamassa pysyisitte sitten kovana ja vaatisitte , että käynnistetään synnytys hyvissä ajoin, ettei viime synnytyksen tapahtumat pääse uusiutumaan. Monesti kun on yksin lääkärissä niin ei osaa tarpeeksi jämäkästi vaatia asiaansa vaan taipuu lääkärin mielipiteeseen, mutta mies voi tomerana pitää sinun ja lapsen puolia viimeiseen asti? Ihan kamalaahan tuo on, että sinun pitää itkeä ja pelätä, että mitä tuleman pitää!



Omaan raskuateen kuuluu hyvää. 4d-ultrassa käytiin Tampereella pari viikkoa sitten ja ultran mukaan tyttö olisi tulossa. ihana lisähän tuo olisi meidän perheeseen kahden pojan jälkeen. :o) Saapi nähdä sitten syyskuussa, että tuleeko sietlä pieni prinsessa. :o) Tuttavaperheemme sai pojan vaikka ultrassa luvattiin tyttöä. Sen takia suhtauden hiemn skeptisesti lääkärin "veikkaukseen", vaikka lääkäri kovasti vakuuttelikin, että on aivan selvä tapaus.

Hei,



Kiitoksia kaikille myötäelämisestä tämän miun itsekkään "ongelman" kanssa. Saishan sitä levätä kun ois vaan tarpeeksi itsekäs! Jotenkin tuntuu, Mustaverho, siun tilanne paljon kurjemmalta. Ymmärrän niin hyvin tuon siun pelon! Miten kukaan voisi siuta auttaa? Muut kuin lääkärit lupaamalla jotain varmaa, mutta voiko nekään luvata mitään... Ilmeisesti ei. Harmi juttu! En tarkoita missään nimessä vähätellä tilannettasi, päinvastoin. On niin kurjaa pelätä jotain mille ei sitten ehkä kuitenkaan mahdeta mitään. Yhdestä asiasta olen kuitenkin aivan varma: sie pystyt siihen synnytykseen aivan varmasti. Vaikka sieltä tulisi minkä kokoinen "meloni" tahansa, sie pystyt siihen. Olet sitkeä sissi! Vaikka et itse siihen uskokaan. Sie pystyt siihen aivan varmasti! Toivotaan että kaikki menee hyvin.



Mie olin siskontytön, 7v., kanssa reissussa ti-la. Mentiin bussilla Jyväskylään 3h, oltiin siellä ystäväni luona kaksi yötä (shoppailua ja leikkipuiston reunalla istuskelua), sitten junalla Helsinkiin, missä oltiin pari yötä eri ystävien kanssa ja käytiin Heurekassa ja kaupoilla. Oltais menty Lintsillekin, mutta siellä olikin kutsuvierastilaisuus eikä sitten päästykään. Oli aikamoinen pettymys tytölle! Ja minulle.. :( Nyt on olo kuitenkin optimistinen kun on välillä ollut ihan muissa maisemissa, mutta tietenkin melkoisen väsynyt kun on julkisissa hypätty kapsäkkien kanssa.



Ja kun kotia pääsin, täällä on täysi hautajaistunnelma päällä (siskontytön pettymys kun ei päästy Lintsille ei ole mitään tähän verrattuna). Terassia ei voidakaan rakentaa 24/7 kun on luvattu sadetta!! Appiukko, anoppi ja mies istuu olohuoneessa manaamassa ja päivittelemässä ja ovat ihan valmiita repimään pelihousunsa. Aikovat tehdä kattohommat yhdessä päivässä että ehtivät ennen sadetta. Jos heräisivät klo 5 rakentamaan. Kun aikaa ois kuitenkin koko kesä... Oikeesti: appivanhemmat on eläkkeellä ja miehellä on 10 viikon kesäloma. Onneksi mie oon huolissani vaan siitä saako meidän lapsi elää vai ei. Onneksi nämä murheet ovat niin suhteellisia. Saas nähdä tuleeko tästä isompikin ryppy meidän rakkauteen. Voiko parisuhde kestää näin ison näkemyseron? Tää terassi on nyt vaan yksi esimerkki. Tämmöinen ajatteluero näkyy kuitenkin kaikessa. No, ehkä ei pidä maalata piruja seinille.



Kiitos kaikille kun ootte olemassa ja teille saa näitä(kin) asioista urputtaa.



t. Arkamamma rv 27+1

Arkamamma: Ymmärrän hyvin noita sun mietteitäsi, kun meillä tuntuu myös miehen kanssa olevan näitä näkemyseroja tasaisen säännöllisesti! Epäilen raskauden aiheuttavan sen, että niihin kiinnittää enemmän huomiota, kun muulloin ne voisi ohittaa tuosta vaan! Jaksamista siis kehiin! En kyllä saata kuvitella, miltä susta tuntuu elää lapsen menettämisen pelon kanssa päivittäin, ainoastaan voin yrittää lohduttaa, että suurin osa lapsistahan syntyy kuitenkin terveenä ja kaikki menee hyvin! Ja uskon lujasti, että teille tämä lapsi nyt syyskuussa syntyy! Itsellä tulee seinä täysin vastaan, kun yritän vähääkään ajatella lapsen menettämisen tuskaa, ei vissiin psyyke pysty lainkaan käsittelemään niin vaikeaa asiaa!

Minulla pelon paikkoja on aina lääkäreissä käynnit; en pysty luottamaan heidän sanaansa, kun niin monta kertaa ovat kohdallani erehtyneet (etenkin neuvolalääkäri viime kesänä, kun kuuli varmasti sydänäänet ja seuraavan päivän np-ultrassa todettiin, ettei se ole ollut mitenkään mahdollista!). Tuntuu myös että neuvolan tärkein tehtävä on vahtia äidin painoa, mutta muusta ei sitten mitään tiedetäkään!



No, nyt lopetan valittamisen. Eilen olin siivoamassa 11 tuntia uutta asuntoamme ja tuntuu aika hyvin kropassa ja siksi varmaan valituttaakin!



Jaksamisia kaikille ja myötäelämistä ja voimia pelkojen keskelle!