Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mikähän mussa on "vikana"?

Vierailija
28.12.2010 |

Äitini ei rakstanut minua lapsena, siskoa kyllä.

Kun sain lapsia niin äiti ei halunnut olla heille mummo.

Siskon lapsille kyllä oli.

Kun äitini sairastui syöpään niin kertoi siskolle, minulle ei.

Sain kuulla asiasta kuukausi ennen äidin kuolemaa.

Sisko kutsui äidin avomiehen nyt jouluna syömään, hän meni.

Minä kutsuin avomiehen lauantaina tai sunnuntaina syömään. Hän ei tullut.

Avomies pyysi siskoa mukaansa haudalle. Siskoni ei mennyt.

Minä kysyin avomiestä kanssani haudalle hän ei tullut.

Sisko on säätänyt exmieheni kanssa, nykyistäkin hän yritti.

Miksi ihmeessä mun läheiset on mulle tollaisia?

Mussa on oltava joku vika :(

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei sussa ole vikaa!! sua on kohdeltu tosi väärin!!

Vierailija
2/8 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisitko unohtaa siskosikin? Siis ihan totaalinen välien katkaisu, myös siihen äitisi avomieheen katkaise v¨älit. Aloita ihan oma elämä. Olen varmaan ihan hirveän julma, mutta en varmaan kävisi siellä äidin haudallakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jokainen elää omaa elämäänsä ja tekee siitä sellaisen kun haluaa.

Ei kannata jäädä surkuttelemaan itseään.

Haali itsellesi läheisten verkko ettei tarvi siskolta jne. odottaa mitään.

Vierailija
4/8 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siskosi on varmasti vain tottunut siihen ja osaa käyttää sitä hyödykseen.

Äitisi motiiveja voi vain arvailla ja on ilmeisesti vähän myöhäistä kysyäkään. Tietääkö isäsi tai avokki mitään salaisuudesta jonka äitisi vei hautaansa?

Vierailija
5/8 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiesin millainen äiti haluan olla lapsilleni ja olen sitten ollutkin.

Omat lapset ovat jopa liian tärkeitä minulle ja tiedän sen johtuvan omista kokemuksistani.

Vanhempani erosivat monia vuosia sitten ja isäkin on jo kuollut.

Äidin eläessä en vaan saanut otetuksi asiaa puheeksi.

Tuskin olisi mitään vastannut, tuhahteli yleensä vain.

Kiitos kuitenkin viesteistä. ap

Vierailija
6/8 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omalla kohdallani äiti on sanonut rakastavansa minua, mutta koen, että se rakkaus on aina mennyt siskolleni ja menee edelleen. Tämä näkyi kaikessa koko lapsuuteni/nykyäänkin ja siitä ovat minulle myös sukulaiset puhuneet eli ei ollut vain kuvittelua :( Äitini oli 16v, kun minut sai ja se oli hänelle todella vaikeaa..ehkä hänen käytöksensä minua kohtaan on siksi aina ollut tuollaista..en tiedä. Minulla on myös lapsi ja äitini ei vuosia sitten voinut edes 5 minuuttia tyttöäni katsoa, että olisin jonkin asian hoitanut. Sen jälkeen en sitten apua toiste pyytänytkään..sanomattakin lienee selvää, että mummo ja tyttö ei pahemmin toisiaan tunne. Itseäni se harmittaa paljon, kun lapsi ei mummoaan tunne :(



Usein olen miettinyt, että minussa on jokin vikana ja lopulta minä päätin antaa asian olla. Kuulin teininä vahingossa puheluita yms, kun haukkuivat ja puhuivat minusta paskaa ja asioita jotka eivät edes pitäneet paikkaansa. En tiedä onko tuo lopullinen ja paras valinta, mutta näin olen nyt vuosia elänyt. Olen ottanut vastaan mieheni vanhempien tarjoaman tuen ja rakkauden, koska en sitä omilta vanhemmiltani ole saanut. Tästä nyt ei apua ole, mutta saimpahan purkaa ajatuksiani :(



Voin vain kuvitella kuinka pahalta asia sinusta tuntuu, kun äitisi on menehtynyt :( Yrititkö koskaan puhua äitis kanssa asiasta? Entä, jos ottaisit yhteyttä tähän avomieheen ja kysyisit suoraan miksei hän kanssasi voinut tulla haudalle?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitini oli 17v kun synnyin.

Itse sain esikoisen 18v ja rakastan häntä ja kaikkia lapsiani ihan valtavan paljon.

Ja aivan yhtä valtavasti!

Luultavasti ne omat kokemukset ovat tehneet sen, että varmasti olen tasapuolinen.

Lapseni eivät ole olleet koskaan ainakaan näkyvästi mustasukkaisia toisilleen.

Jos jotain hyvää asiasta täytyy etsiä niin ainakin se, että lapseni eivät kokeneet surua kun äitini kuoli.

Äitini oli heille täysin vieras ihminen. ap

Vierailija
8/8 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monet eivät varsinaisesti pyyteettömästi rakasta lapsiaan vaan lähinnä ovat tyytyväisiä geeniensä jatkumisesta tai polleita lasten ominaisuuksista tai saavutuksista. Jos lapsi on syntynyt ei-toivottuna, esim. suunniteltua aikaisemmin tai jos lapsi on ei-toivottua sukupuolta, häneen voidaan sitten suhtautua kylmemmin koko elämän ajan kuin toiveiden mukaisiin lapsiin. suhtautuminen myös tarttuu sisaruksiin ja uusiin puolisoihin. Nimimerkillä liian aikaisin syntynyt kuopustytär.