onko lääkäri ollut sinulle epäasiallinen?

en ollut ainoa joka oli saanut hartiasärkyjä toimiston hyytävän kylmästä ilmastoinnista, joka siis puhalsi suoraan hartioihin (iso toimisto, ilmastointi joko päällä tai pois, ei säätövaihtoehtoja). Eräänä päivänä haravoidessani se sitten jumahti oikein kunnolla. Vino istuma-asento oli siis ainoa mahdollinen asento missä pystyi olemaan, jos koitti mennä makuulle kipu oli niin kova että tajunnanmenetys oli lähellä. Menin sitten lääkäriin kun olin kuullut työkavereilta että kortisonipiikki on tuonut hetkellisen avun tähän, eikä vanha äijä uskonut sanaakaan mitä sanoin, tarjosi keppiä ja vaati minua tekemään keppijumppaliikkeitä sillä. Tokaisin että tähän ei nyt jumppa auta kun en pysty liikkumaan, ja että normaalisti liikun kyllä 5 kertaa viikossa, min 1,5h kerrallaan ja ihan kunnon hikijumppaa (silloin ei ollut vielä lapsia). Lääkäri sitten katsoi minua päästä varpaisiin ja totesi, että no, toiset tarvii enemmän liikuntaa kun toiset.

Tein hänestä valituksen ja pääsin fysioterapeutille, joka hoiti niskat sillä kertaa kuntoon jollain infrapunalaitteella. Tiesi kertoa että on vaiva mikä tahansa, ko. lekuri tarjoaa sitä jumppakeppiä ratkaisuksi. Pisti vihaksi, ei kirjoittanut saikkua eikä nuori ymmärtämätön esimieheni tajunnut, että siinä tilanteessa olisi vaan pitänyt passittaa kotiin. Mutta ei, koko viikon olin töissä, istuin vinosti kun en muuhun pystynyt ja näpyttelin näppistä vain toisella kädellä.

immenkalvo, joka ei luonnollisilla konsteilla puhjennut. Yritimme ja yritimme silloisen poikakaverini kanssa, mutta ei vain puhjennut. Menin sitten Kättärille lääkäriin, ja paksu ja kuvottava mieslekuri, n. 55-vuotias, totesi vain, että hieman otat viinaa, niin johan puhkee. Ikää minulla oli jo 20 vuotta, eli en ollut mikään neitsyydestä eroon haikaileva teini.



(Menin myöhemmin toiselle lääkärille, joka sitten lähetti nukutukseen ja puhkaisuun. Toimenpiteen tehnyt naislääkäri totesi, että millään muulla konstilla kalvo ei olisi puhjennut, koska oli todella sitkeä.)

1) Odotin kaksosia ja menin ultraan. Lääkäri ultrasi hetken, tokaisi sitten, että jaaha, toinen näistä on näköjään kuollut mutta se on ihan hyvä kun kaksosraskaudet on aina riski. Ymmärrän lääkärin näkökulman, mutta pientä empatiaa peliin, kiitos.



2) Olin viimeisilläni raskaana, kun kompastuin ja kaaduin vatsalleni ulkona. NKL:n päivystyksestä kehotettiin menemään välittömästi lääkäriin tarkistamaan, ettei istukka ole revennyt tms. Lääkäri aloitti paikkaamalla käsissäni olevia haavoja. Kerroin, että osaan itsekin laittaa laastaria, mutta minua huolettaa lapsen hyvinvointi. Lääkäri kysyi, että jaahas, mitä minä haluan hänen tekevän. Sanoin, että en tiedä, mutta NKL:sta kehotettiin tarkistamaan ettei istukka ole vahingoittunut. Lääkäri kuunteli hetken vatsaani stetoskoopilla ja totesi, että kyllä siellä joku liikkuu. Tämän olisin voinut itsekin kertoa. Olin niin vihainen, että lähdin kotiin.



3) Viikkoa myöhemmin menin lääkäriin pahentuneen astman takia. Lääkäri arveli minun olevan flunssassa, oli kuulemma itsekin (kiva). Sanoin, että en ole flunssassa, mutta henki kulkee huonosti ja laskettu aika on parin päivän päässä. Lääkäri kysyi minulta lääkitykseni ja määräsi samat lääkkeet samalla annostuksella. Kun huomautin, ettei tästä ole apua, lääkäri käski tuplata avaavan lääkkeen määrän. Jokainen astmaa sairastava tietää, ettei astmaa hoideta avaavalla lääkkeellä, se on ensiapu. Luulisi lääkärin tietävän tämän. Kun huomautin tästä, lääkäri totesi, että ota nyt vaan sitä, se estää myös kohdunsuun avautumista niin ei tule ennenaikaista synnytystä. Ja laskettu aika oli 2 päivän kuluttua!

Jännite oli niin vahva molemmin puolin, että koko käynti meni jotenkin ylikierroksille ja kommunikointi mahdottomaksi. Luulen, että lääkärisetä oli vähintään yhtä hölmistynyt kuin minä vastaanoton jälkeen. Sain siitä kyllä jonkinlaisen trauman, kun en oikein vieläkään tajua, mitä siellä vastaanotolla oikein tapahtui ja mistä se johtui. Toivon vain, että myöskin toinen osapuoli ajautui tilanteeseen ei tietoisesti.

Kärsin vanhasta polvivammasta, joka on nyt syksyn aikana äitynyt tosi pahaksi. Olen leikkausjonossa asian tiimoilta.

Työpaikkalääkäri A ja kaksi ortopedia ovat olleet ehdottomasti sitä mieltä, etten ole työkykyinen (myyjähommissa jalat ovat oleellinen osa).



Työpaikkalääkäri B sen sijaan läksytti minua oikein huolella ja ilmoitti pelaavansa squashiakin, joka on äärimmäisen raskas laji polville. Hänen mielestään polvitukeni oli vääränlainen ja treenaan myös reisilihaksiani väärin. Hän ei voinut millään käsittää, että työpaikassani minua ei voi enää siirtää helpompiin tehtäviin (yksi siirto tehtiin jo, mutta se ei riittänyt vaivan pahennuttua). Lisäksi hänestä vammani oli omaa syytäni (teknisesti ottaen hän oli oikeassa, 10 vuotta sitten tapahtunut tapaturma oli oma vikani) ja että minulla ei ole mitään pätevää syytä jäädä kotiin loppuiäkseni makaamaan (hain 3 viikon saikkua).

Lääkäri oli absurdiudessaan uskomaton!

olin 19v ja odotin esikoistani, loppuraskaudessa kun oli joku lääkärintarkastus, lääkäri joka oli muuten ihan kiva ja asiallinen, tokaisi jossain vaiheessa keskustelua ohimennen "se on aina semmoista kun lapsena alkaa lapsia tekemään, ajatukset on niin erit sitten kymmenen vuoden päästä"



tuon kommentin jälkeen jutteli taas ihan asiallisia. Vaikka kyllähän ne ajatukset varmasti on erit kymmenen vuoden päästä.



Mutta ei musta ollut mitään järkeä tuossa kommentissa kun odotinkin viimeisilläni.

Ensimmäisessä raskaudessani minulla oli alussa rusehtavaa vuotoa, jonka muututtua hieman verisemmäksi hakeuduin naistentautien polille ultraan. Olin aika nuori, 21-v., ja avokin kanssa oli lasta yritetty jo reilu 9 kk. Itku kurkussa istuin odottamassa (kesken oli sitten mennyt), ja kun pääsin sisään, ensimmäinen lääkärin kommentti oli, että "niin täähän oli varmaankin vahinko". Asiallinen lääkäri vähän laukoi. Myöhemmin soittelin hcg-pitoisuuksia, johon minulta kysyttiin ensimmäisenä että oli varmaan keskeytys...

Nostan vanhaa ketjua, mutta oli pakko tulla lukemaan muiden kokemuksia. Itse sain äsken kunnalliselta lääkäriltä niin typerää ja ammattitaidotonta kohtelua, että itkettää ja suututtaa!

Mulla on tosi korkea kynnys hakea apua lääkäristä, mutta nyt oli pakko mennä tulehtuneen ja märkivän varpaan takia. Lääkäri sitten suhtautui halveksuen minuun ja esitettyä vaivani hän kysyi, että mitä haluaisin sille muka tehtävän. Änkytin hämmentyneenä, että käsittääkseni varpaassa on tulehdus, että se varpaan pitäisi ensin hoitaa. Kerroin, että kynsi kasvaa aina vain enemmän kohti varpaan keskustaa, että varmaan pitäisi miettiä jotain pidemmälle kantavaa hoitoa (olin lukenut, että yleensä kynsi halkaistaan jotta se saadaan kasvamaan jälleen suoraan).

No lääkäri ei tuumannut tähän mitään ja sanoin, että myös toisessa varpaassa vastaavaa vaivaa ja kysyin ohjeita. Sanoin, että vaiva estää kävelemästä yli 1km matkoja. Tällöin lääkäri otti ensimmäisen katsekontaktin ja sanoi vinosti hymyillen: "Kävele vähemmän sitten". Jäin vain tuijottamaan epäuskoisena ja kyselin, etteikö tähän todella ole hoitomuotoa. Tuhahdellen lääkäri sitten kirjoitti lähetteen toiselle lääkärille. Kun kyselin tarkemmin että mitä ja missä, lääkäri totesi, että ei tämä nyt niin monimutkaista ole. No ei ole, mutta hän ei kertonut minulle mitään muuta kun että lähete on! Kysyin sitten, että tänäänkö toimenpide tehdään ja hän oikein nauroi ja voivotteli kun "kuvittelen kaiken tapahtuvan sormia napsauttamalla".

Nyt alkaa jo vähän naurattaa, sillä olihan tuo nyt hieman kummallista toimintaa :D Kauheita kokemuksia täällä muilla! :(

Mulla on kokemusta yksityisestä lääkäristä (mies), joka vaikutti liian tuttavalliselta, uteli toistuvasti kumppanistani, mikä ei millään tavalla liittynyt asiaan, jonka vuoksi olin hänen vastaanotolleen mennyt.

Yhdessä vaiheessa opiskeluja aloin herätä joka yö monta kertaa vuorotellen aivan jäässä ja aivan hiessä. Vaivaa ei ollut elämäni ekan 23 vuoden aikana ollut, eräänä syksynä se alkoi. Menin lääkärille. Hän valisti että "ihmiset menee aina liian lämpimissä vaatteissa nukkumaan ja sitten hiotaan". Aamuyöstä kuulemma "kaikki palelevat kun kropan lämpötila laskee". Loppukaneetiksi hän kehui alentuvaan tyyliin päälläni ollutta villapaitaa hienoksi. Päädyin onnekseni kuitenkin toisellekin lääkärille ja taustalta alkoi paljastua ahdistusta ja keskivaikea masennus, mutta onneksi sentään villapaidalle saatiin ihan oikea arvio jo ekalta asiantuntijalta!

Lääkäri sanoi ivalliseen sävyyn, että kyllähän sitä lapsiarki väsyttää ja minulta meni hermot, karjaisin että lapset ovat jo niin isoja, että nukkuvat yönsä mutta silti olen ihan uupunut ja sumussa koko ajan ! 

Löytyi sitten se kiistelty kilpirauhasen vajaatoiminta, selvisi yhdellä verikokeella kun raja-arvot olivat niin perseellään. Ja minulla siis ainoa oireet olivat väsymys ja käheä ääni, en ollut lihonut tai laihtunut mitenkään dramaattisesti .

Vuosia sitten ylipainoisena ja sillä hetkellä työttömänä, varasin terveyskeskukseen lääkärille ajan, jotta saisin lähetteen uniapnea tutkimuksiin.

Lääkäri oli vanha ja tunnetusti ynseä. Vastaanotolle mennessä lääkäri ei tervehtinyt, ei katsonut silmiin ja muutenkin suhtautuminen vaivaani oli törkeä suorastaan. Hänen mielestä en olisi tarvinnut lähetettä uniapnea tutkimuksiin koska olin työttömänä!? Hän kumminkin lopulta kirjoitti lähetteen kumminkin, että "voidaanhan se tutkia".

Toimii vieläkin virassaan ja jos jotain asiaa vielä terveyskeskukseen olisi niin pidän kyllä huolen ettei tälle lääkärille ainakaan.

Menin lohjan sairaalaan alkuraskauden verenvuodon takia. Sairaanhoitaja tutki minut ja totesi siinä samalla että "en mä oikein näistä mitään tiedä" lähetti mut käytävälle odotamaan ja pyysi kohta takaisin "joo lääkärin kanssa puhuttiin puhelimessa. Ei tarvi ultrata kyllä se on keskenmenono. Pahoittelen ". Nyt mulla on ihana poika 3kk.. että näin. Loukkaanuin että miten tylysti ja huonosti käyttäytyi..

HUSin lääkärit ja hoitajat urkkivat potilaan tietoja koneelta, tulkitsevat ja levittävät eteenpäin. Sairaanhoitopiirin hallinto hyväksyy tämän. Erityisesti psykiatrian ja naistentautien sivut ovat hoitohenkilökunnan mielisivuja urkkia.

Vierailija kirjoitti:

Menin lohjan sairaalaan alkuraskauden verenvuodon takia. Sairaanhoitaja tutki minut ja totesi siinä samalla että "en mä oikein näistä mitään tiedä" lähetti mut käytävälle odotamaan ja pyysi kohta takaisin "joo lääkärin kanssa puhuttiin puhelimessa. Ei tarvi ultrata kyllä se on keskenmenono. Pahoittelen ". Nyt mulla on ihana poika 3kk.. että näin. Loukkaanuin että miten tylysti ja huonosti käyttäytyi..

Tästä syystä valitsin Naistenklinikan synnytyssairaalaksi kun sen aika lokakuussa koittaa. Vältän Lohjan sairaalaa niin pitkälle kuin ikinä suinkin pystyn.

Sairastin nuorena syömishäiriötä. Nopean laihtumisen vuoksi kuukautiseni olivat jääneet pois eikä niitä ollut kuulunut yli puoleen vuoteen. Olin saanut omin avuin syömistäni vähän normalisoitua ja menin lääkäriin saadakseni hormonikuurin, jolla kuukautiset saadaan uudelleen käyntiin. Kerroin vaivani ja että rajun laihtumisen aikana kuukautiseni loppuivat. Lääkäri tutki minut ja totesi, että olen raskaana. Kerroin, etten ole ollut yhdynnässä kenenkään kanssa joten se ei ole mahdollista. Lääkäri pysyi kannassaan ja lisäsi vielä, että olen niin pulska (54kg ja 160cm) ettei kuukautisten pois jääminen painon vuoksi ole mahdollista. Kielsin olleeni yhdynnässä ja vaadin kirjoittamaan ne hormoonit. Lopulta sain lähetteen raskaustestiin ja kirjoitti myös hormonit koska "ei niistä ole haittaa sikiölle." Poistuin loukattuna ja vihaisena. Ja kuten tiesinkin, raskaustesti tuli takaisin negatiivisena ja kuukautiset saatiin hormoneilla käyntiin.

Tämä kyseinen naislääkäri oli osaston johtava ylilääkäri ja valitettavasti omalääkärini, jolla jouduin käymään joka kerta. Kohtelu oli aina yhtä tylyä ja alentuvaa. Joka ikinen kerta hän oli jo ovesta astuessani päättänyt mikä minua vaivaa eikä suostunut kuuntelemaan oireitani vaan määräsi mielensä mukaan testejä tai lääkkeitä. Onneksi muutin lopulta toiselle alueelle ja sain uuden lääkärin.

Menin terveyskeskukseen jalkakivun takia. Mieslääkäri ihan ensin tutki kenkäni ja haukkui ne maanrakoon. Sen jälkeen tutki jalkani, haukkui lättäjalaksi ja passitti kotiin.

Menin sen jälkeen yksityiselle ja murtumahan siinä oli. Että semmonen lättäjalka.

Tästä aikaa noin 10 vuotta ja kyseinen mieslääkäri ei ole enää aikoihin ollut tk:lla töissä. Liekkö saanut tarpeeksi valituksia.

Äipät! Nyt lopultakin huono/tyly/töykeä/epäasiallinen käytös on noussut lääkäripiireissä puheenaiheeksi ja ilmapiiri on, että se ei ole ok. Ottakaa asia puheeksi, jos kohtaatte epäasiallista käytöstä, eli muuta kuin normaalia, asiallista tai ystävällistä käytöstä. Olen pahoillani, että kusipäisesti käyttäytyvät kollegat ovat saaneet jatkaa kummallista tylytystään. Erityisesti tk:ssa työ ja kontaktit potilaisiin tehdään yksin ja sama kollega, joka voi olla täysin tunteeton mulkku potilasta kohtaan, voi olla kollegoiden parissa ihan eri ihminen. Mitä en myöskään ymmärrä. Nyt jos koskaan kannattaa valittaa huonosta käytöksestä. Huonoa käytöstä ei ole, jos lääkäri on eri mieltä potilaan kanssa, kunhan perustelee kantansa ja etsii molemmille sopivaa ratkaisua.

Nuorena naisena aivan kaikki on psyykkistä, oli sitten lääkäriin menon syynä kipeä selkä, hengenahdistus tai pitkittynyt flunssa. Vaihtoehtoisesti sanotaan "ihan normaalia tuossa iässä".

Aikuinen poikani sairastui psykoosiin, lähti alusvaatteisillaan ulos harhailemaan ja poliisi löysi onneksi hänet. Toimittivat Lohjan sairaalan päivystykseen keskellä yötä josta vain toimittivat toisen kotiin.

Seuraavana päivänä vein itse harhaisen poikani Malmin sairaalan päivystykseen jossa ylimielinen vanhempi ulkomaalainen mieslääkäri alkoi puhumaan kokislimun haitoista ja käski vähentämämään sen juomista (olin, että What kun poika ei edes sitä juo) Luojan kiitos mukana ollut sairaanhoitaja huomasi ettei pojalla todellakaan ole kaikki hyvin ja sai kun saikin lääkärin kirjoittamaan lähetteen psykiatrian osastolle.

Pojan sairastuminen on ollut pelottavinta meille ikinä, sitä on ihan avuton tuon tuntemattoman edessä. Nyt voi onneksi paremmin. Valitin Lohjan sairaalan käytöksestä potilasasiamiehen kautta ja sain joltain ylilääkäriltä pelkän pahoittelukirjeen. Heitteille jättivät.