Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistus ja epätoivo tulevaisuutta koskien
27.12.2010 |
Tunnen olevani niin jumiutunut ja epätoivoinen, etten tiedä mikä avuksi. Ikää lähes 40 vuotta, nykyinen työpaikka aiheuttaa kauheaa angstia. Toisaalta mietin, että mihin muualle koulutuksellani edes pääsisin. Kaikki tiet tuntuvat olevan suljetut, eikä toivo paremmasta ole. Tämä epätoivo koskee lähinnä työelämää. Toisaalta se heijastuu myös muualle. En jaksa iltaisin tehdä enää mitään, olen kuin täi tervassa. Olo on näköalaton ja turhautunut. Miten selviän? Auttakaa minua edes ajatustentasolla.
Kommentit (11)
Hakeuduin koulutukseen, joka kiinnosti minua. Otin opintovapaata työstäni opiskelujen ajaksi.
Irtisanouduin työstä kuukautta ennen uuteen ammattiin valmistumista. Nyt olen tehnyt jo useamman vuoden töitä uudessa ammatissani ja tykkään! Olisin varmasti romahtanut edellisessä työpaikassani, jos en olisi vaihtanut alaa.
Jos sinulla on työterveyshuolto, käy juttelemassa psykologin kanssa. Käy myös työkkärissä, tekevät ammatinvalintatestit ja neuvovat aikuiskoulutuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on "Liian korkea koulutus", jonka jälkeen työpaikkoja on Suomessa vain muutamassa paikassa. Nautin vielä työstäni, mutta olen sen verran katsellut kolleegoita, joilla se into alkaa hiipua, että olen päättänyt, etten jatka tätä ikuisesti. Sinä päivänä kun lakkaa innostamasta, minä lupaan pyhästi että etsin itselleni uuden alan ja kouluttaudun sille. Todennäköisesti jonkun ihan ammattikoulutasoisen alan, jonkun vuoden tai puolentoista aikuiskoulutuskurssin näyttätutkinnolla tms. Ei kuitenkaan hoitoalaa. Mielellään jonkun, missä tehdään käsillä ja ulkona. Jos en osaa valita mitään kiinnostavaa, minä vaikka arvon sen alan aikuiskoulutusoppaasta. Mutta en jää lusimaan tätä enää sitten kun into hiipuu.
Minulle käynyt samoin kuin kakkoselle. Vieläkin opinnot osin kesken paikassa, johon joskus ajauduin. Pari tutkintoa silti tehtykin. Voihan onni potkaista ja minut johonkin otetaan ihan persoonan vuoksi mutta epäilen. Tämä työelämä on niin kiivasta että en jaksa. Nyt olen vakityössä, mutta ajatus tästä "loppuelämän ajan" saa aikaan todellisen paniikkikohtauksen. Mutta en tiedä mitä edes haluan, en vieläkään. En ole laiska mutten kauhean työorientoitunutkaan. Kunnianhimoton.
Etpä ole ainoa.. Samassa tilanteessa ollaan:( Opiskelen töiden ohessa, mutta se on melko raskasta. Joskus tuntuu olo juuri tuolta, että on kuin täi tervassa:(
Etpä ole ainoa.. Samassa tilanteessa ollaan:( Opiskelen töiden ohessa, mutta se on melko raskasta. Joskus tuntuu olo juuri tuolta, että on kuin täi tervassa:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko ajatella opiskelevasi vielä? Joko täysipäiväisenä tai työn ohessa? Itse olen lähdössä jälleen opiskelemaan, koska haluan vaihtaa alaa. Ja siten toteuttaa unelmiani. Ei sinullakaan ole liian myöhäistä! Pohdi asiaa!
Entä harrastukset? Voisitko harrastaa jotain sinulle mieluisaa?
Nyt heität romukoppaan nuo synkät ajatukset! Sinulla on elämää edessä vaikka kuinka paljon. Vallan hyvin voit kouluttaa itseäsi ja siten päästä mielenkiintoisimpiin töihin tai kehitellä itsellesi uuden harrastuksen! Ajatukset vain toteutukseen ja pääset uuteen lentoon :)
Voisitko ajatella opiskelevasi vielä? Joko täysipäiväisenä tai työn ohessa? Itse olen lähdössä jälleen opiskelemaan, koska haluan vaihtaa alaa. Ja siten toteuttaa unelmiani. Ei sinullakaan ole liian myöhäistä! Pohdi asiaa!
Entä harrastukset? Voisitko harrastaa jotain sinulle mieluisaa?
Nyt heität romukoppaan nuo synkät ajatukset! Sinulla on elämää edessä vaikka kuinka paljon. Vallan hyvin voit kouluttaa itseäsi ja siten päästä mielenkiintoisimpiin töihin tai kehitellä itsellesi uuden harrastuksen! Ajatukset vain toteutukseen ja pääset uuteen lentoon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tehnyt samalla pätkätöitä, että sekin "mättää". Ja opiskellut alaa jossa ei mitään toivoa työstä tms. Elämä mennyt jotenkin hukkaan. Nyt kuitenkin olen töissä mutta tunnen turhaumaa. Voisin tosiaan ottaa opintovapaata ja saattaa loppuun aloittamani yliopisto-opinnot. Mutta en tiedä onko sekin turhaa. Tai sitten hakea vallan muulle alalle. Olen umpikujassa. Ja kohta sairauslomalla tämän(kin)takia.
Voisitko ajatella opiskelevasi vielä? Joko täysipäiväisenä tai työn ohessa? Itse olen lähdössä jälleen opiskelemaan, koska haluan vaihtaa alaa. Ja siten toteuttaa unelmiani. Ei sinullakaan ole liian myöhäistä! Pohdi asiaa!
Entä harrastukset? Voisitko harrastaa jotain sinulle mieluisaa?
Nyt heität romukoppaan nuo synkät ajatukset! Sinulla on elämää edessä vaikka kuinka paljon. Vallan hyvin voit kouluttaa itseäsi ja siten päästä mielenkiintoisimpiin töihin tai kehitellä itsellesi uuden harrastuksen! Ajatukset vain toteutukseen ja pääset uuteen lentoon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
palsta bugasi jotain, ei ollut tarkoitus.
Alue: Aihe vapaa
Itsestäni tuntuu, että olen aikanaan lukion jälkeen pilannut uramahdollisuuteni tekemällä vääriä valintoja. Nyt sitten rämmin huonopalkkaisessa työssä, pettyneenä (periaatteessa oikean) alan koulutukseen, joka oli ihan pilipali. Itsetunto on pohjalukemissa, koen ettei minusta ole työelämässä mihinkään eikä kukaan tule ikinä palkkaamaan minua mihinkään muualle.