Ei voi mitään,m utta minä olen jotenkin pettynyt, kun kuopus ei

mutta tunnustan, että harmittaa kyllä.

mulla ei molemmat, ja voin kertoa että ei kyllä harmittaisi

vaikka harmittaa

joista toinen on paljon parempi koulussa kuin toinen. Ihan ymmärrettävää, että toivoisi, että kuopus olisi yhtä hyvä kuin esikoinen, mutta sitä ei toisiaan sille nuoremmalle kannata näyttää.



Itse olin koulussa parempi kuin siskoni, ja minun oletttiin aina menevän yliopistoon yms. ja pikkusiskolleni suositeltiin muita kouluja. Sinnikästä siskoani tämä ärsytti suunnattomasti ja hänkin päätyi yliopistoon. Isosiskoni oli meistä koulussa paras ja selkeästi lahjakkainen ainakin kielissä, mutta hän on nykyään duunari.

että toivoo koulunkäynniin kiinnostavan lapsiaan, mutta päälle kasin keskiarvo on kuitenkin melkoisen hyvä. En tajua miten siihen olet pettynyt?? Itse toivon, että omat lapseni sitten joskus osaavat nauttia elämästä, eivätkä ota koulua samalla lailla liian tosissaan kuin minä aikoinaan. Mulla oli tärkeää saada keskiarvo pysymään yli 9.0 ja se oli sairasta...hyvä etten vatsahaavaa saanut jo ala-asteella. Järkkyä suorittamista ja vanhempieni huomion hakua. En ikinä halua samaa lapsilleni. Ikinä.

jos äiti ajattelee noin. Itselläni isosisko oli kympin oppilas aina. Iselläni keskiarvo oli "vain" tuon reilun 8. En pidä itseäni tyhmänä (koska koulumenestys ei minusta ihmisestä fiksua pelkästään tee)mutta on tosi kurjaa, kun vanhemmat edelleenkin(itse olen 34v. ja sisko 43v.) pitävät isosiskoani jotenkin parempana ja hänen mielipiteensä asioista on se oikea ja minua tuskin kuunnellaankaan. Äitinikin on minulle sanonut kerran, että hän toivoisi minun olevan kuin siskoni.

Jospa kuopustasi kiinnostaa jokin muu asia enemmän kuin koulu ja voisi olla siinä näyttää taitonsa. Jos tällaiset asiat on sinulle kovinkin tärkeitä.

yläkoulussa seiskan, ysillä hinasin numerot kasiin että pääsin mieleiseen lukioon. Valmistuin ylioppilaaksi M:n papereilla, pääsin helposti yliopistoon, sain ihan kivoja arvosanoja ja nyt olen FL, olen alan töissä ja pohdin teenkö vielä väikkärin.

ap