Rakas anoppi

minullakin ihana rakas anoppi

jätti osan viestistä pois?



No uudelleen: Kiitos anoppikulta, kaikesta menneestä ja tulevasta.

Ihanaa joulua!

Toivoo iki-kiitollinen miniäsi!

Toivoisin että minulla olisi rakas anoppi. Mutta valitettavasti ei ole. :(

Olkaa onnellisia te, joilla sellainen ihminen elämässänne on!



Oma anoppini on syvästi epävarma ja onneton ihminen, umpikateellinen kyräilijä, joka kokee minun onneni olevan jollakin tavalla häneltä itseltään pois. Ehkä minun elämäni tähtihetket tai onnekkaat sattumat saavat hänet itsensä muistamaan, millainen hänen oma elämänsä ja elämänsä saavutukset ovat oikein olleet ("kun ei ole minullakaan ollut, ei saa olla muillakaan!!").



Hän on kova arvostelemaan muita ja kokee itse tietävänsä, kuinka tätä elämää tulee "oikeaoppisesti elää". Kaikki eri tavalla onnelliseksi tulevat saavat hänet raivon valtaan: ehkä hänen heikko itsetuntonsa ja vääristynyt maailmankuvansa järkkyy, kun käytäntö todistaa tätä elämää olevan mahdollista elää muillakin tavoilla? Ainakaan hän ei itse ole tullut kovin onnelliseksi tuolla omalla "oikealla" tavallaan...



Olen yrittänyt kaikkeni, ottanut huomioon, ollut kohtelias (jopa liiallisuuksiin asti, myönnän), puhunut arvostavasti ja kehunut pienistäkin asioista, kutsunut kylään (eivät tahdo käydä, kun meillä on aina niin "hienoa ja siistiä"). Anopin reaktio on ollut ihan käsittämätön, hänen käytöksensä on pahentunut sitä mukaa kun itse olen yrittänyt omaani parantaa.



En enää jaksa. Siinäpähän ovat olematta tekemisissä. Suurta surua tunnen silti.

Ei ainakaan nuo ainoiden poikien äidit tunnu moisia olevan... samapa tuo, luovutin jo vuosia sitten.