Yh-äiti lapsensa kanssa tulee meille kylään.
Voisi tulla usemminkin, myös viikonloppuina, joina tuntuu haluavan tulla, mutta kun ei osaa lähteä ajoissa pois!
Pahimmillaan on ollut koko päivän meillä. Odottanut vielä iltapalaankin asti, jotta on voinut viedä lapsensa kotiin vain iltapesulle! Sopiva vierailuaika on 2-3 tuntia, harvemmin 4! Eikä kutsu meidän lasta heille! Voisi nimittäin toimia joskus toiseenkin suuntaan, mutta heillä kun on aina likaista ja ei ole mitään tarjottavaakaan, sanoo... ei vain halua, kun nauttii itse tästä ydinperheestämme!
Kommentit (13)
meillä on sama juttu- vastavuoroisuutta on varattomalta turha odottaa- eihän se aina mene tasan- mutta kiva on silti auttaa vai mitä ap
YH, niin joka illalle oli joku perheellinen äiti tulossa innoissaan kylään, kun oli heidän mielestään niin jännittävää olla paheellisen yh:n luona, ihan kun ennen vanhaan tyttöjen kesken. En saanut niiden maailmaan mahtumaan, että en roikkunut netissä miestä etsimässä iltakaudet ja mitään erikoista ei ole tapahtunut viimeaikoina. Siinä samalla yritin hoitaa työjutut valmiiksi seuraavalle päivälle, iltapuuhat ja lapsen kun perheelliset roikku netissa tyyliin, js mäkin kokeilisin näitä palstoja nyt pikkuisen (hyvin osasivat mennä) ihan huvin vuoksi ja kun ei uusia jänniä juttuja ollut, niin jauhoivat niitä opiskeluaikaisia. Jonkinlaista kaihoa menneeseen ja yh stereotypiaa?
Et jaksuja vaan kaikille yh äideille, jotka joutuu tuota kestämään!
Tapanani on olla ystävällinen. Tapanani on viihdyttää, luoda tunnelmaa ja tarjota hyvää purtavaa. Jos alkaa menemään hyväksikäytön puolelle, joudun ilmoittamaan "ei ole aikaa tai on muuta menoa". Aina saan arvuutella, että mitenkähän pitkäksi aikaa he jäävät tai varata alibin, että on kohta menoa (tajutkaa lähteä!) Joudun jopa lähtemään ulos, jotta saisin heidät lähtemään, vaikka haluaisin olla kotona, sisällä!
ap
lapseni sai uusia kavereita, tutustuin heidän äitiinsä, yh. Tuli meille kylään pari kertaa.
Istahti keittiön penkille tai terassille ja istua jökötti niillä sijoillaan monta tuntia, iltaan asti.
Helvetin rasittavaa.
Mulla loppui jo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen keskustelun aiheet. Hän tekstaili poikaystävälleen. Hänen lapsensa meni välillä kauppaan ostamaan karkkia, tulivat takaisin ja söivät, eivät tarjonneet. Menivät välillä toisen kaverinsa luo kylään leikkimään, omani eivät saa olla tämän lapsen kanssa ja jäivät pettyneinä ja ihmeissään itkemään ja kiukuttelemaan.
Minun olisi pitänyt laittaa ruoka, mutta en ollut tottunut että ihminen, jota en kunnolla edes tunne, istuu koko päivän... eikä edes liikahda sijoiltaan, ei katso omien lastensa perään, ei puutu lasten riitoihin - ja niitä muuten oli !!
En oikein osannut toimia tilanteesa, omat sitten kiukutteli, nälkäänsä ihan, laittelin pikaisesti jotain välipalaa.. ja sitä, että aina oli riitoja ja kränää, joihin aiemmin olin puuttunut, nyt en sitten voinut, kun äiti itse istui kuin puujumala pakkasessa siinä mihin oli ahterinsa asettanut.. ja oletin, että äiti katsoisi lastensa perään, vaan ei.
Nainen kertoi, ettei heillä ole päivällä lämmintä ateriaa; on aamupala, iltaruoka ja voileipää siinä päivällä välillä.
No, en viitsinyt kertoa, että ehkä pitäisi olla, kun nämä sinun lapsesui ovat oikeasti nälkäisiä, meillä ainakin syövät kun tarjosin.
En sitten enää pyytänyt naista meille kylään. Hän ei muuten koskaan pyytänyt minua heille kylään!! eikä meidän lapsiamme!!
Kyll äjonkinlainen vastavuoroisuus pitäisi olla. Ei toimi muuten.
Ikävästi kirjoitat ap. Mitä väliä sillä kuinka pitkään vieraat viipyvät. Kummallisia sääntöjä ihmisillä.
Mutta se ero, että olen itsekin YH. Hyvä ystäväni, siis se YH pyytää tulla lapsensa kanssa vähintään kerran viikossa. Aina kärkkyy, että saisko hänenkin lapsi samalla ruokaa kun omani syö. Ja eivät lähde kulumallakaan pois, ennen kuin sanon, että nyt mennään saunaan tms. Tää sama kaveri tunkee jonkun meidän tutun luokse joka ilta, kun ei kai osaa olla kahdestaan penskansa kanssa tai jaksa itse laittaa tälle ruokaa.
En odota vastavuoroisuutta, mutta oletan, että vierailut eivät venyisi!
ap
en ole ap. Mulle sopii että vieras on koko päivän, mutta minun täytyy pystyä tekemään arjen askareet, en voi pysäyttää koko elämää vain siksi, että joku istua jököttää koko päivän paikallaan kylässä ja vaatii jotain seurustelua.
Olisi myös hyvä jos jotain keskusteltavaa löytyisi, eikä vain että istutaan ja laitetaan tekstia.
Jos ja kun omat mululat käyttäytyy miten käyttäytyy, pitäisi osata katsoa perään ja kieltää tarvittaessa.
En myöskään kaipaa "asenteellisuutta", rivien takaa tulee ns. moitetta minun lapsistani ja meidän mallista toimia, jos oma malli on se, että lapset saa ruokaa vain kahdesti päivässä, ja sen koko hiivatin päivän ne kiertää lähialueen talojen pihoissa, joissa saavat vessan, laastarit, ruuan ja mehut (viime kesä oli kuuma) ja jotka tulevat toisten koteihin kuin omiinsa: astuvat vain ovesta sisään, menevät lastenhuoneeseen leikkimään, käyvät kaapeilla ja laatikoilla lupaa kysymättä, purkavat varastosta lelut ja tavarat käyttöön, rikkovat, hävittävät osia, eivätkä siivoa jälkiään. Eivät sano edes kiitos voileivästä, vaan "mä en pyytänyt juustoa!!"
Porvoolta kuulostaa ap:n viesti, mutta noin yleisesti ottaen 2-2,5 tuntia on minustakin sopiva vierailu. Sitten jos rupeaa tekemään lähtöä ja emäntä sanookin, että jääkää toki vielä syömään/saunaan tai 'ei meillä kiire ole, meidän puolesta voi vielä olla' tms. niin sitten voi jäädä. Siis jos kyse samassa kaupungissa asuvista, jotka tulee kahville tai leikkimään. Joskus olen suunnitellut tekeväni vielä jotain kotitöitä kyläilyn ja iltapalan välissä esimerkiksi. Joskus toki jo kutsuessa mainitaan, että tervetuloa syömään, saunomaan ja istumaan iltaa, mikä luonnollisesti vie aikaa.
mieheni kanssa kahdestaankin keskustellen. Sitten laiskuus, että heti kun hän tajuaa kohta taas saavansa jotain hyvää, niin ei malta lähteä.
En halua karsia viikonlopun huvituksia siltä ajalta kun meillä on vieraita omaltakaan väeltä ja kyllä, tarjoan kaiken sen mitä oma väkikin saa. En pysäytä elämääni siksi aikaa kun hän on meillä.
Välillä riittää kivasti juteltavaakin. Välillä hän nauttii rauhasta, kun minä teen omiani ja hänen lapsellaan on leikkiseuraa. Vaatii vain tasapainoilua ja siihen kyllä kuuluisi hänen puoleltaan kohtelias postuminen ajoissa hyvien hetkien jälkeen! Tai jos tulee lisää vieraita, niin hänhän on ollut meillä monta tuntia ja voisi lähteä! Ja sitten kun hänen lapsensa väsyy, äiti ei jaksa lähteä ennenkuin tulee itkupotkuraivarit!
ap
siitä, että hän oli vähän aikaa sitten koko päivän ja minulla on joulukiireitä!
ap
kun oli tuo provokeskustelu tuolla, nythän nämä jokainen paljastuu provoksi liian helpolla. :/ Tosin, tässä tapauksessa myös tuo ylisuojelevainen "nauttii itse tästä ydinperheestämme", ja huutomerkki, paljasti.
Sorry.