Miksi sedundääristä lapsettomuutta potevia pitäisi surkutella?
Olisivat tyytyväisiä siitä yhdestäkin lapsesta.
Samaan aikaan jotkut potevat primääristä lapsettomuutta ja siinä vasta on syytä olla surullinen.
Kommentit (14)
Kyllä primaarilapseton voittaa tämän kisan!!1!
Phuuh. Ehkä kyse ei ole kisasta, ehkä kyse e iole säälin tarpeesta. Ehkä kyse on vain toisen lapsen kaipuusta?
Olisivat tyytyväisiä siitä yhdestäkin lapsesta.
Samaan aikaan jotkut potevat primääristä lapsettomuutta ja siinä vasta on syytä olla surullinen.
Koko termi on jotenkin naurettava...
En muuten ole ikinä ymmärtänyt dobblerin käyttöä raskauden aikana.
Eisaatoistalastamuttayksijokuitenkinon:ttomuus? Miksi sanotaan hoitoja, kun toista yritetään niiden avulla, ellei lapsettomuushoidoksi? Toisenlapsenyrittelysäätö?
Takerrutaan nyt vielä sanaan, jooko. :) Sehän se on pääasia.
heillä on kuitenkin toisensa? Olisivat tyytyväisiä parisuhteestaan! Kuvittele, että moni on ihan yksin, ei minkäänlaista perhettä, ja se vasta tragedia onkin.
Tai toisaalta, miksi surkutella näitä yksinäisiä, heillä on kuitenkin terveytensä. Ajatella, että joku on yksin ja kroonisesti sairas, ja se vasta surkeaa onkin.
Tai toisaalta, miksi surkutellä näitä yksinäisiä ja sairaita, kun he saavat kuitenkin Suomessa hoitoa ja heillä on koti. Ajatella, että jossain on yksinäisiä, sairaita, kodittomia ja vailla hoitoa olevia ihmisiä...Voiskohan sitä jo surkutella?
Onneksi olkoon, ap, päivän typerin ja epäempaattisin aloitus -palkinto meni juuri sinulle!
mutta saahan sitä tehdä onnettomuuden elämäänsä vaikka mistä, voisinhan minäkin surra sitä että en saanut kuin kaksi lasta koska lasten isä ei enempää halunnut. Minä olin aina haaveillut suurperheestä. Kaikkea ei voi saada.
Mutta näillä mennään, en koe itseäni mitenkään empatiakyvyttömäksi vaikka olenkin tätä mieltä.
puhu hedelmättömyysongelmista? Lapsettomuushan ei heitä enää kosketa.
T: Lapseton = ei yhtään lasta
surua pahentaa se, ettei enää sure pelkästään omasta puolestaan vaan myös sen olemassaolevan lapsensa puolesta. Suree sekä sitä ettei pysty antamaan lapselle sisarusta että sitä ettei itse saa toista lasta.
Minusta se on ymmärrettävää. Mutta itse olisin kyllä ollut surullisempi siitä jos olisin jäänyt kokonaan lapsettomaksi kuin siitä jos toista lasta ei olisi tullut (eikä minun ollut ihan helppo tulla raskaaksi, joten sekin ajatus kävi kyllä mielessä).
Olisivat tyytyväisiä siitä yhdestäkin lapsesta.
Samaan aikaan jotkut potevat primääristä lapsettomuutta ja siinä vasta on syytä olla surullinen.
Miksi ei saisi surra jos ei saa toista lasta? Miten se on pois lapsettoman surusta? Miksi toisten suruja ylipäätään verrataan??
Meillä oli 2 lasta ja haluttiin kolmas. 2 vuotta sitä yritettiin, missään hoidoissa ei käyty. Mulle oli hyvin selvää että en sitä kolmatta ehkä saa ja sillä siisti, mutta mitä sen on väliä kun 2 ihanaa ja tervettä lasta jo on?
Mä ihan unohdin koko yrityksen kunnes sitten huomasin että olenkin raskaana.
Missään vaiheessa en kaivannut mitään surkuttelua enkä pitänyt itseäni millääntavoin lapsettomana.
Mä olen ap:een kanssa samaa mieltä, tyytyisivät siihen mitä heillä jo on, toiset ei saa edes sitä yhtä ainoaa!
eihän kenenkään heitä tarvitse surkutella, tuskin sitä itsekään haluavat!
Pystyn kyllä ymmärtämään, että jollakin voi olla vahva kaipuu toiseen tai miksei kolmanteenkin lapseen, saahan hän olla surullinen siitä eikä se ole kokonaan lapsettomilta pois?
Varmasti he ovatkin onnellisia siitä yhdestä jo olemassa olevasta lapsesta, ei siitä tarvitse muistuttaa "onhan teillä kuitenkin jo yksi lapsi." Jos haluavat lisää lapsia, niin en menisi kyllä tuollaista sanomaan!
Pystyn kyllä ymmärtämään, että jollakin voi olla vahva kaipuu toiseen tai miksei kolmanteenkin lapseen, saahan hän olla surullinen siitä eikä se ole kokonaan lapsettomilta pois?
Ei se olekaan lapsettomilta pois, mutta ei ne ovat niin erilaista surua. Sillä lapsettomalla kun ei ole _yhtään_ jälkikasvua, ei ensimmäistäkään.
Olisivat tyytyväisiä siitä yhdestäkin lapsesta. Samaan aikaan jotkut potevat primääristä lapsettomuutta ja siinä vasta on syytä olla surullinen.
Jos et kerran ymmarra, etta suruja on erilaisia ja eri asioista.
Mun hyva ystava sai juuri keskenmenon, oli yrittanyt nro kakkosta 4 vuotta. Miksi han ei saisi olla surullinen siita, etta ei saa sisarusta tytolleen? En kasita...
Eli jos joku on menettänyt vaikka jalan, niin sitä ei kannata surra, koska joku on menettänyt kaksi jalkaa, ja jos joku on menettänyt molemmat jalat, sitä ei kannata surra, koska joku on kuollut?