Lue keskustelun säännöt.
Onko muut törmänneet siihen, että nyt kun sinulla on lapsi, ystävät eivät enään kutsu mukaan (ov)
20.12.2010 |
Meillä on siis ystäväpiirimme ensimmäinen lapsi (5kk) ja tuntuu todella pahalta, että monesti etenkään minua, ei enään kututa mukaan. Joihinkin tapahtumiin juu, mutta esimerkiksi ystäväni oli menossa erään esiintyjän keikalle, hän ei alunperinkään pyytänyt minua mukaan (mikä on ihan ok), mutta kaksi muuta ihmistä perui tulemisen, joten hän meni yksin, kun ei saanut ketään mukaan. Hän tietää, että pidän kyseisestä artistista ja ennen lapseni syntymää kävimmekin _aina_ yhdessä vastaavanlaisilla keikoilla. Kun minulle selvisi asia sanoin, että olisinhan minä voinut lähteä, hän vastasi "ethän sä voi tommosissa enään käydä, kun sä olet äiti".
Toinen vastaava oli tänään, kun puolisoni valmistui. Yhteiset ystävämme olivat järjestäneet hänelle illallisen ravintolassa ja minua ei edes kysytty mukaan. Yksi ystävistä vain edellisenä iltana soitti minulle ja kysyi, että onko hänellä jo jokin tällainen kalevala juttu, että olivat aatelleet ostaa sellaisen lahjaksi.
Tämä nyt saattaa olla tällaista typerää avautumista, koska pahoitin näistä hiukan mieleni. Jotenkin kun saisi ihmiset ymmärtämään, että vaikka minulla on lapsi, niin se ei tarkoita että minun pitäisi olla 24/7 kotona ja että voin liikkua välillä myös ilman lasta.
Kommentit (11)
minulla on muutama kaveri joka ei enää kutsu minua synttäreihin koska imetän enkä sen takia voi juoda.
mutta en välitä heistä enkä pahemmin kutsu heitä minun kylään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta nämä ystävät kyllä tietävät, että en imetä. En vain oikein tiedä, miten asiasta sanoisi. En kuitenkaan kehtaa väkisin tuppautua jokapaikkaan mukaan.
On vaan jotenkin niin jännä, että kun itse haluaisi mennä ja huidella, niin se onkin ystävät jotka raijoittavat tätä. Tämä jotenkin tuli niin järkyttävänä yllätyksenä. MOnesti kun on kuullut, että ystävät pyytävät ja kinuvat mukaan, mutta perheelliset mielummin ovat kotona itsekseen.
-ap-
lapsen kanssa ja myös ilman sitä voi äiti myös osallistua.
Ehkäpä kaverisi tajuavat tilanteen, kun saavat ikää lisää?
lapsen kanssa ja myös ilman sitä voi äiti myös osallistua.
Ehkäpä kaverisi tajuavat tilanteen, kun saavat ikää lisää?
Tai iästä tässä tuskin on asia kiinni, ystävät ovat 22-30 vuotiaita (itse olen 23 ja mies 25), vaan se eri elämäntilanne. Salaa toivon, että he saisivat myös pian lapsia, niin ymmärtäisivät että ei silloin tarvitse kökkiä vain kotona.
-ap-
ja puhu jollekin heistä ettei tunnu kivalta kun kukaan ei pydä enää minnekään, ehkä sana leviää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai olet tylsää seuraa kun et osaa puhua muuta kuin lapsestasi.
Mun entinen hyvä ystäväni sai ekana meidän kaveripiiristä lapsia ja oikeesti, hän ei voinut minnekään lähteä ilman lapsia ja jos sattumoisin lapsi ei ollut mukana ei tullut muuta kuin lapsesta juttua. Välillä oli rintatulehdusta, välillä valitettiin kun väsyttää, sitten rahapulasta ja vaippojen kalliista hinnasta. Ei mua sun ikäistä sinkkua moiset jutut kiinnostanut.
Pahimman mokan teki, kun kutsuin kylään lettubileisiin, joihin tuli paljon meidän yhteisiä ystäviä. Ilmoitin saa tulla ilman lapsia, kukaan meistä ei halua hänen lapsiaan sinne ( 3 kpl ja kaikki kauhukakaroita varsinkin lapsettomien silmissä ). Tuli ja toi kaikki lapsensa mukanaan ja lapset sotki mustikkahillolla mun sohvan. Lupas korvata mutta se oli vika kerta kun juteltiin.
Mutta mun mies jääkin mielellään lapsemme kanssa kotiin ja mä käyn ulkona vähintään kerran kuussa, tällä viikolla 2 krt.
Mulla ollut jokusen kerran tiettyjen kavereitten osalta samoja kokemuksia. Hyvät ystävät onneksi on pyytäneet mukaan juttuihin ja säilyneet läheisinä mutta vähän etäämmät kaverit ei. Uskon että tässä on syynä hyvin erilaiset elämäntilanteet ja se, ettei ystävyys ole ollut ikinä kunnolla läheistä. Näin siis minun kohdallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei ole mikään ENÄÄNNNN. Idiootti!
sanoa, että sinäkin voisit tulla mukaan? jos kerran kyse on teidän yhteisistä ystävistä eikä miestään mieskaveriporukasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös minulle kävi niin. MUTTA se ei tullut yllätyksenä, sillä tiesin että kaveripiirimme koostuu pääosin vapaaehtoisesti lapsettomista (sekä parista jotka eivät voi saada lapsia) ja olin monta kertaa jo todistanut kuinka he huomaamattaan alkavat syrjiä muita kavereitaan jotka ovat saaneet lapsen, ja puhuvat näistä kuin he olisivat siirtyneet suurinpiirtein toiselle mantereelle ja toiseen maailmaan, koska heidän on vaikea ymmärtää lapsiperheen elämää. Mä koin sen jo silloin omituisena, koska itse olen aina ollut kiinnostunut myös muiden lapsista.
Olihan se kova paikka tajuta, että minuakaan ei mihinkään kutsuttu, mut se oli realiteetti joka täytyi hyväksyä. Mä tein ekana vuotena valtavasti töitä että sain löydettyä uusia kavereita mut onneksi monilla äidiksi juuri tulleilla on sama ongelma joten äitikavereita on jokseenkin helppo löytää. Minulla oli usein ikävä vanhoja ystäviäni mut kun seura ei kelvannut niin ei. Pikkuhiljaa mä kuitenkin aloin nähdä asiat toisinkin, ja viihdyin hyvin uusien kavereiden kanssa, joiden kanssa sentään on paljon yhteistä. Tiesin myös, että entisestä kaveripiiristäni ne todelliset kaveri kyllä alkujärkytyksen jälkeen tulevat olemaan jollain lailla elämässäni mukana kuitenkin, ja aloin pyytää heitä yksittäin mukaani menoihin, joista tiesin heidän pitävän. Mä en siis harrasta heidän kanssaan kyläilyä ainakaan lapsen kanssa, koska lapsettomat kodit harvemmin soveltuu sellaiseen, ja koska meillä taas minusta tuntuu, että vapaaehtoisesti lapseton ja lemmikitön ei ehkä ole kovin ilahtunut kun väistämättä joutuu (tai saa!) seurustella myös lapseni ja koiramme kanssa kyläreissullaan.
Kyllä se siitä, ap. Saat uusia kavereita ja ennen pitkää olet onnellinen että asiat menikin juuri näin ja saat itsekin mahdollisuuden löytä uusia puolia itsestäsi kun vietät aikaa uusien ystävien seurassa.
Tuon konserttijutn voin vielä ymmärtää jollain tavalla, mutta puolison valmistuminen ja illallinen!
Sano suoraan niille kavereillesi!