Tarhatätien joulumuistamisen etiketti?

Miks pitää tarhantädeille ja opettajille ostaa lahjoja?! Eihän kaupankassoillekkaan anneta lahjoja vaikka käydään siellä joka päivä! Eikö se ole työnantajan homma ostaa joululahjat! Ei näin vaan ennen ollut..

koko henkilökunnalle jotain, eli suklaata, kakkua keksejä tms.. kun aina kuitenkin joku unohtuu ja on ikävää, että yksi jää ilman(vaikka aikuisia ollaankin). esim laitosapulainen ja keittäjä unohtuu usein, eli suosittelen viemään vaikka monta rasiaa suklaata yhteiseen kahvitilaan.



t. lh

koko henkilökunnalle jotain, eli suklaata, kakkua keksejä tms.. kun aina kuitenkin joku unohtuu ja on ikävää, että yksi jää ilman(vaikka aikuisia ollaankin). esim laitosapulainen ja keittäjä unohtuu usein, eli suosittelen viemään vaikka monta rasiaa suklaata yhteiseen kahvitilaan. t. lh

en tunne heitä enkä tiedä kellä on vatsahaava tai kellä laktoosi-intoleranssi, ja mielestäni se ei minulle kuulukaan. Minä olen hyvilläni siitä että lapseni syksyinen tarhan aloitus sujui oikein mukavasti ja haluan siitä pienesti kiittää. En siis tunne velvollisuutta vaan haluan, eikä myöskään minun kiittämisen takia jonkun muun pidä tuntea velvollisuudekseen viedä lahjoja jos ei siltä tunnu. Haluan vain "suorittaa kiitollisuudeneleen", ja sinänsä lahjalla ei kai luulisi olevan väliä - niin kuin joku lto tässä kertoikin, että mikä tahansa muistaminen kuitenkin tuntuu kivalta.



Selvitinkö nyt suhteeni lahjomiseen tarpeeksi selvästi?



Kiitos vinkeistä!



ap

karkkilahja. Vaikka suklaata. Me tehdään niin. Paperipäällysteisiä joulukarkkeja.

t. jos juon kahvia, vain tummapaahtoista espressoa eli harva osaa osataa oikeaa. ei ole edes suodatinkahville keitintä. Hyvälaatuinen suklaa, kukat ok.

paketin, jossa on kaksi erikokoista jouluservettipaketti ja pari pitkään valkoista kynttilää ja muutama suklaakonvehti.

Lisäksi itse tehty kortti, johon lapsi kirjoitti oman nimensä.



Mulle ajatus on tärkein ja haluan pienellä muistamisella kiittää lapsen hyvästä hoidosta. Jos lahjani ei kelpaa, sen voi laittaa kiertoon. Mutta luulisin, että serveteillä olisi käyttöä jokaisella.

Arvaapa miltä minusta tuntuu jäädä vuosi toisensa perään osattomaksi suklaista´, monista leivonnaisista jne. Minulla on paha laktoosi-intoleranssi ja parilla muulla vähän lievempi,

yksi on vegaani jne.

Mikä helevetin pakko teidän on kantaa niitä lahjoja, jos ne eivät ole kaikille?

Tosi harva ottaa tämän huomioon ja saadaanhan me palkka muutenkin. Lisäksi lahjojen vastaanottaminen on noloa.

en tunne heitä enkä tiedä kellä on vatsahaava tai kellä laktoosi-intoleranssi, ja mielestäni se ei minulle kuulukaan. Minä olen hyvilläni siitä että lapseni syksyinen tarhan aloitus sujui oikein mukavasti ja haluan siitä pienesti kiittää. En siis tunne velvollisuutta vaan haluan, eikä myöskään minun kiittämisen takia jonkun muun pidä tuntea velvollisuudekseen viedä lahjoja jos ei siltä tunnu. Haluan vain "suorittaa kiitollisuudeneleen", ja sinänsä lahjalla ei kai luulisi olevan väliä - niin kuin joku lto tässä kertoikin, että mikä tahansa muistaminen kuitenkin tuntuu kivalta. Selvitinkö nyt suhteeni lahjomiseen tarpeeksi selvästi? Kiitos vinkeistä! ap

lasten kanssa yhdessä leivottuja ja koristeltuja pipareita. tädit tykkäsivät tosi paljon, sanoivat että on mukava ottaa sit kahvitauolla, ja että lapset olivat itse tehneet.

Arvaapa miltä minusta tuntuu jäädä vuosi toisensa perään osattomaksi suklaista´, monista leivonnaisista jne. Minulla on paha laktoosi-intoleranssi ja parilla muulla vähän lievempi,

yksi on vegaani jne.

Ok, kun sinulla on laktoosi-intoleranssi ja teillä on siellä vegaani, tuskin kannattaa ketään muistaa yhtään mitenkään, ettei vain tule loukanneeksi ja aiheuttaneeksi pahaa mieltä.

Arvaapa miltä minusta tuntuu jäädä vuosi toisensa perään osattomaksi suklaista´, monista leivonnaisista jne. Minulla on paha laktoosi-intoleranssi ja parilla muulla vähän lievempi, yksi on vegaani jne.

Ok, kun sinulla on laktoosi-intoleranssi ja teillä on siellä vegaani, tuskin kannattaa ketään muistaa yhtään mitenkään, ettei vain tule loukanneeksi ja aiheuttaneeksi pahaa mieltä.

Kyllä minusta ajatus silti on tärkein. Minulla on pähkinäallergia, minkä takia en uskalla syödä mitään suklaita, mutta on silti kiva, että lapset vanhempineen kiittävät. Onneksi työkaverit osaavat tuoda merkkipäivinään minullekin sopivaa tarjottavaa.

Miks pitää tarhantädeille ja opettajille ostaa lahjoja?! Eihän kaupankassoillekkaan anneta lahjoja vaikka käydään siellä joka päivä! Eikö se ole työnantajan homma ostaa joululahjat! Ei näin vaan ennen ollut..

Jokaiselle perheelle, joka hoitopaikkaan on tullut tutustumaan, ja tutustuttaa minua lapselleen tyyliin "sanopas tädille moi", sanon että meillä olen "Anne" enkä täti, en edes lapsille.

Vanhemmat ovat olleet ihan mielissään, heidän sukulaisensakin kyselevät hoitopaikasta ja "Annesta" lapselta, eivät koskaan tädistä.



Lapsen kanssa olen 8 tuntia viitenä päivänä viikossa ja toivon että olisin lapselle ja perheelle nimi, en pelkkä täti.



Ja toiselle, joka ihmetteli, miksi lapsen hoitajalle pitäisi tuoda joululahjaa, kun ei sitä kaupan kassallekaan viedä, vastaisin että ehkä siksi, että se lapsen hoitaja Riitta, Anne, Päivi, Mervi, Annika tai Seppo on kuitenkin ollut teidän vanhempien tärkeimmän kanssa tekemisissä viitenä päivänä viikossa enemmän kuin te vanhemmat itse. Huolehtineet, havannoineet, komentaneet, hellitelleet, puhaltaneet pipit, lohduttaneet, opettaneet..



Siksi itse toivoisin kiitosta ja kunnioitusta muunkin kuin palkan merkeissä..



Lahja ei todellakaan ole pakollinen, mutta kyllä omaa mieltäni masentaa, jos mitään pientä huomionosoitusta ei tule. Itse laitan joulumuistamiset sekä lapsille, että perheille.



T. pph

käsirasvat, joiden myyntitulot menevät Naisten Pankin hyväksi. Jos joku ei pysty käyttämään, laittakoon kiertoon. Omasta mielestäni tuollainen olisi kiva. Pakkaselle kädet kuitenkin kuivuu korpuiksi ja päiväkodissa niitä varmaan saa vielä olla koko ajan pesemässä.



En tiedä, onko se laadultaan toivotuinta mahdollista, mutta tuo hyväntekeväisyyspointti tuntui kivalta.

käsirasvat, joiden myyntitulot menevät Naisten Pankin hyväksi. Jos joku ei pysty käyttämään, laittakoon kiertoon. Omasta mielestäni tuollainen olisi kiva. Pakkaselle kädet kuitenkin kuivuu korpuiksi ja päiväkodissa niitä varmaan saa vielä olla koko ajan pesemässä.

En tiedä, onko se laadultaan toivotuinta mahdollista, mutta tuo hyväntekeväisyyspointti tuntui kivalta.

...vaikka marmeladilla tai lakritsalla sen suklaarasian sijaan tai lisäksi.

enkä oleta, että lasten vanhempien PITÄISI antaa mulle jouluna lahjoja. Pelkkä "kiitos ja hyvää joulua" riittää. Mutta onhan se ihana saada lasten tekemiä kortteja tai jotain pieniä lahjoja. Itse en juo ollenkaan kahvia ja jos saisin lahjaksi kahvia, laittaisin sen varmaan kiertoon, mutta hyvällä fiiliksellä. Ajatus muistamisesta on mun mielestä tärkeintä. Itsekin pph:na teen lapsille jotkut pienet joululahjat ja kortit.



Omien lasten kerhotädeille, päiväkodin henkilökunnalle ja opettajille olen aina vienyt kortin lisäksi myös pikku lahjan. Niin myös äitini vei omille päiväkodin tädeilleni, opettajalleni (jolle vein lahjan kyllä itse) jne.



Kaupan kassalle en vie joululahjaa, mutta jos täällä olisi joku pieni kyläkauppa, jonka henkilökunnan tuntisin läheisesti (olisin heidän kanssaan yhtä paljon tekemisissä kuin esim. päiväkodin hoitajien/opettajien), voisin hyvinkin viedä heille joulumuistiaisen. Neuvolan "tädille" olen joskus jopa postittanut joulukortin, kun ollaan muutettu ja vaihdettu neuvolaa. Musta on kiva ilahduttaa ihmisiä ja itsekin ilahdun joulukorteista.

allerginen marmeladikarkkien väriaineille ja toinen karppaa...

...vaikka marmeladilla tai lakritsalla sen suklaarasian sijaan tai lisäksi.

Kynttilät ja tuikkukipot ihan tuskaa, kun kasaantuvat vain kaappiin. En ole itse lto, mutta joskus muuten lahjottu.



Itse tein joskus puistotädeille huivit. Nyt on tullut vietyä bambuista antibakteerista tiskirättiä, käsisaippuaa, roosanauhakampanjaan kuuluvia kulutustuotteita. Kerhoon vein kerran supertarjouksesta löytyneen parkkitalon tätien lahjojen sijaan, kun vanha oli hajonnut. Sitä jaksoivat sitten monta kuukautta kiitellä, kun oli ollut niin suosittu.



Tänä vuonna leipomisesta innostunut pph saa kassillisen leipomusten koristeluun sopivia juttuja. Saavat sitten omien lasten kanssa koristella leipomuksiaan joulun vapailla.



Myös lasten kanssa leivotut piparit on kiva tapa muistaa.

pienen (15 kpl) rasian käsin tehtyjä Fazerin suklaakonvehteja. Näyttivät tykkäävän.



Yksi toi lisäkseni muistamisen hoitajille. Itselleni oli selvää, että jollain muistetaan hyviä hoitajia tärkeästä työstä. Pieni kun heidän palkka muuten on. Tulee sellainen olo, että joku edes arvostaa heidän tekemää työtä.



Edelliselle ohjaajalle en vienyt mitään, koska ei ollut oikeasti kiinnostunut lapsista ja puhui heille rumasti. Lapsi koki hoitajan kiusaavan häntä.