Lue keskustelun säännöt.
Minun vanhempani ovat kontrollifriikkejä, miehen vanhemmat täysin boheemeja. Onko kukaan muu
19.12.2010 |
tällaisessa ristitulessa?
Minun vanhempani (erityisesti äiti) ovat sellaisia, että kaikki pitää organisoida tiptop, aikataulut suunnitellaan minuutilleen, kaikki pitää tietää ja hallita.
Miehen vanhemmat taas elävät täysin fiiliksellä: tekevät asioita jos tekevät, menevät jonnekin jos menevät. Mitään ei voi suunnitella ennalta ja koko elämä on sellaista asiasta toiseen lillumista - jos sattuu lilluttamaan.
Minussa on luonnollisesti enemmän vanhempieni vikaa, miehessä taas omien vanhempiensa. Olemme kuitenkin tehneet paljon kompromisseja ja luoneet omaa tapaamme elää.
Ärsyttää, kun molemmilta isovanhemmilta tulee arvostelua perheemme tavoista. Minun äitini mielestä otamme aivan liian rennosti, miehen vanhemmat taas valittelevat liian suunniteltua elämäämme.
Yritä siinä sitten olla kahden tulen välissä. Erityisesti näin joulun aikaan tilanne kärjistyy, kun pitäisi suunnitella/olla suunnittelematta joulunvietto molempiin lapsuudenperheisiin päin. Koska asumme kaikki samalla paikkakunnalla, ei oikein ketään voi kuviosta sulkea poiskaan.
Kommentit (9)
Jos sekään...
Meillä taas mies ja minä olemme ääripäitä, minä boheemi ja spontaani "ah-ehkä-joskus-tai-sitten-jo-eilen"-tyyppi ja mies kaiken tarkoin suunnitteleva.
Puheella ollaan tähän mennessä selvitty:-) Myös vanhempien kanssa.
Nipoperheeseen kylään sillon kun heille ja teille sopii, lillujaperheeseen joko a- tai b-päivänä, ehkä - heistä ei tarvitse ottaa paineita, jos että näe silloin näettä päivää paria myöhemmin, ei ne minnekään karkaa, yhdessä voi olla muutama päivä joulun jälkeenkin, jouluna on turha stressata;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vapaa-aikaa kannata aikatauluttaa!
vapaa-aikaa ei ollenkaan aikatauluta. Aikuiset nyt voivat elää vaikka pellossa, mutta pienten lasten on saatava ruokaa ja lepoa suunnilleen samaan aikaan joka päivä. Jos nyt joskus harvoin tulee poikkeus, ei maailma siihen kaadu, mutta normaalisti rytmin täytyy pitää.
Tämä on juuri yksi ongelmakohta appivanhempien kanssa: heille kun ei mene millään jakeluun esim. se, että lastemme nukkumaanmenoaika on klo 20, ehdottomasti viimeistäään klo 21.
Olemme usein sanoneet selvällä suomen kielellä, että meidän täytyy lähteä kotiin viimeistään 19.30, mutta siihen asti olemme mielellämme kylässä. Anoppi saattaa puoliltapäivin asti puhella ruoanlaitosta, mutta kun asiat käyvät niin maan perusteellisen hitaasti ja fiiliksellä, on ruoka usein klo 19.30 vasta uunissa. Sitten kun sanomme että valitettavasti joudumme lähtemään, anoppi huokailee ja valittelee, kun emme jääkään syömään.
Syötämme lapsille sitten heillä omia eväitä, kun ruoan laittaminen tiettyyn aikaan on anopille silkka mahdottomuus. Toisinaan olen itsekin tarjoutunut laittamaan ruokaa, mutta yleensä se ei onnistu, kun "kinkkusuikaleita pitää hakea kaupasta, ukko hakee kunhan joutaa" - ja yllättäen se "kunhan joutaa" ei välttämättä tule koko päivänä.
Ai niin, ja antaisin lapset mielelläni vähän useamminkin yökylään mummilaan, mutta nukkumaanmeno venyy heillä säännönmukaisesti VÄHINTÄÄN puolille öin, "kun oli taas illalla kaikkee tekemistä"...
ap
ei nyt ole tismalleen samaa ongelmaa, koska ei ole koko appivanhempia enää, mutta vastaan itse periaatteeseen:
Olen käynyt perusteellisen itsetutkistelun, ja tajunnut että en kerta kaikkiaan voi ylittää niitä rajoja joita itse pidän välttämättöminä (kuten lasten ruoka-ajat, nukkumaanmenot, hygieniaolosuhteet ym).
Sen takia en voi riskeerata tärkeitä tapahtumia (kuten vaikka joulu) antamalla "vastuuta" niille, jotka eivät pysty tarpeisiini/perheemme tarpeisiin vastaamaan. Eli jos jostain syystä joudun kylään, jossa vaikkapa ruoka-ajat venyvät mahdottomiin, ryhdyn itse toimiin tai otan vaikka omat ruuat. Minä en hyväksy täysin lilluvaa elämäntapaa silloin kun on toinen perhe tai muita vieraita läsnä, koska se on -viime kädessä -todella itsekäs. Jos kaikki tehdään fiiliksellä eikä mitään sovita, silloin nousee kysymys, KENEN fiiliksillä sitten mennään. Minusta lasten fyysiset (ja psyykkisetkin) tarpeet pitää mennä aikuisten fiilisten ohi. Tämäkin on tilanne, jossa pitää mennä ns "heikoimman lenkin" mukaan. Jos aikuista laiskottaa tai ei nyt vaan tunnu siltä että huvittaa kokata, se ei ole oikein. Lapsilla - ja vierailla ylipäänsään - on oikeus saada yökyläreissuilla tarvittava määrä ruokaa ja lepoa, eikä aikuisten boheemius voi olla se määräävä tarve.
Saa kivittää, tämä on rehellinen mielipiteeni.
Minusta on suorastaan kauheaa pieniä lapsia kohtaan, jos vapaa-aikaa ei ollenkaan aikatauluta. Aikuiset nyt voivat elää vaikka pellossa, mutta pienten lasten on saatava ruokaa ja lepoa suunnilleen samaan aikaan joka päivä. Jos nyt joskus harvoin tulee poikkeus, ei maailma siihen kaadu, mutta normaalisti rytmin täytyy pitää.
Kertokaan anopille vielä kerran selvästi, että te lähdette 19.30 kotiin laittamaan lapsia nukkumaan, silloin ei teidän tarvitse välittää heidän mussuttamisestaan, jos ette jää keskiyön "lounaalle"... ;-)
Jaksamisia ja pitkää pinnaa;-)
t. 5
Ja nyt vielä käytätte lapsianne keppihevosina oman neuroosinne pönkittämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja minä ja meidän perheemme olemme näitä boheemeja myös. Voit vaan kuvitella kuinka paljon se minun äitiäni vituttaa.
Pari kertaa olemme olleet monta vuotta välit poikki, koska hän ei suostu ymmärtämään, että me elämme näin.
Nyt taas välit kunnossa, saas nähdä kauanko kestää.
En tiedä miten asia ratkeaisi fiksusti. Nyt ollaan vaarassa "lillua" läpi joulun ja vaikka tämä onkin ok miehelleni ja lapsille, minua itseäni raivostuttaa ja harmittaa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä menee niin, että omat vanhemmat ovat boheemeja, minusta tuli kontrollifriikki.
Mieheni vanhemmat ovat kontrollifriikkejä, miehestä tuli boheemi.
Mutta meillä tää toimii ihan hyvin, vastakohdat täydentää toisiaan. Omat vanhempamme eivät kommentoi valintojamme tai elämäämme (paitsi anoppi, mutta en anna sen häiritä)
Inhoamme mieheni kanssa aikatauluja ja asioiden vaikeaksi tekemistä. Joudumme molemmat vaativissa töissämme tekemään tarkkoja suunnitelmia, aikatauluja ja budjetteja, että vapaa-ajalla haluamme nauttia rauhallisesti elämästä. Onneksi mieheni ja minun vanhempani ovat samanlaisia. Ei vapaa-aikaa kannata aikatauluttaa!