Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vaitsetko lapsellesi sopivat leikkikaverit?

Vierailija
19.12.2010 |

Olen pyörinyt erään mamman kanssa joka aikanaan haukkui erään naapurinsa minulle ja miten ei edes moikkaa tälle. Hänen lapsensa EI SAA leikkiä tuon naapurin lapsen kanssa.



Nyt tämä nainen on ilmeisesti jättänyt meidät ulkopuolelle. Lapseni ei kelpaa enää leikkikaveriksi ja ilmeisesti minä olen syynä. Siis kateellinen minulle.



Oletko tällänen ihminen että jos et tule toimeen perheen äidin kanssa, ei lapset voi leikkiä keskenään? Miksi?

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
19.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla kyse ei kylläkään ole niinkään niistä äideistä, vaan lähinnä siitä, ettei lapsilla enää ole käytöstapoja. Vaadin tiettyä käyttäytymistä sekä omilta, että muilta lapsilta. Ei saa kiroilla, ei rikkoa tahallaan mitään, leikeissä on oltava toisia huomioonottava, keskinäinen kunnioitus pitää säilyttää... Mun mielestä ihan perusjuttuja. Vaan näyttää siltä, että todellisuudessa vaadin aivan liikaa.



Eli kyllä. Huonokäytöksiset kaverit saavat jäädä.



Vierailija
2/15 |
19.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla kyse ei kylläkään ole niinkään niistä äideistä, vaan lähinnä siitä, ettei lapsilla enää ole käytöstapoja. Vaadin tiettyä käyttäytymistä sekä omilta, että muilta lapsilta. Ei saa kiroilla, ei rikkoa tahallaan mitään, leikeissä on oltava toisia huomioonottava, keskinäinen kunnioitus pitää säilyttää... Mun mielestä ihan perusjuttuja. Vaan näyttää siltä, että todellisuudessa vaadin aivan liikaa.



Eli kyllä. Huonokäytöksiset kaverit saavat jäädä.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
19.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saavat olla kenen kanssa haluavat kunhan se kaveri ei houkuttele ns pahoille teille. Sitten varmasti puutun asiaan!

Vierailija
4/15 |
19.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse haluaisin edistää aktiivisesti asperger-lapsemme kontakteja muihin lapsiin, mutta on iso joukko vanhempia, jotka näyttävät valitsevan lastensa leikkikaverit todella tarkasti.



On pakko sanoa, että se todella raastaa sydäntä välillä.

Vierailija
5/15 |
19.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tällä as-lapsellamme on niitä ongelmia erityisesti toisten huomioon ottamisessa, yhteisessä leikissä ja sosiaalisissa kontakteissa - siksipä niitä pitääkin yrittää edistää, että hänestä harjaantuisi osallistumiskykyinen aikuinen.



Mutta ei.

Vierailija
6/15 |
19.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitää muuten täydentää sen verran, että ymmärrän as lapset jne ja heidän sosiaaliset rajoitteensa. Joten näitä asioita en tietenkään katso huonoksi käytökseksi. Päin vastoin as lapsi voi opettaa ns terveelle lapselle paljon. // Vahingossa tuplavastaaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
19.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis lapseni on päiväkodissa adhd ja as lasten kanssa. Kai sieltä muitakin diagnooseja voi toki löytyä. Ensin pelkäsin, että miten meille käy, mutta mielestäni lapsemme on oppinut tosi paljon näiltä erityislapsilta. Kuten myös minä.



Mä tarkoitan siis huonokäytöksisellä tervettä lasta, jonka kotoa se käytösmalli on opittu. Monien erityislasten vanhemmat on aivan huippuja, ainakin nopeasti arvioiden. :-)

//Tuplaaja

Vierailija
8/15 |
19.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

as-vanhempana olen luonnollisesti keskustellut useiden vastaavassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa, eikä juuri kukaan kerro lastensa leikkikavereiden vanhemmille lastensa diagnoosista - ellei kyseessä ole todella läheiset ystävä/aikuiset.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
19.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo harva diagnooseja ekana kertoo, mutta jonkinlainen silmä mullekin on kehittynyt aikojen saatossa. Kaverilla as poika 13 v ja toisella kaverilla tytär 10 v. Plus ne hoitopaikan kaverit.



Mä en ymmärrä, miksi asiaa ei kerrota heti, kun yleensä se poikkeava käytös on niin ilmiselvää. Pienen tietoiskun kera moni varmaan ymmärtäisi asian?



//Tuplaaja

Vierailija
10/15 |
19.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siksipä diagnosoidessakin töitä tehdään yleensä vähintään viikko. AV-mammat tosin diagnosoivat lapset katsoessaan liikkuvasta junasta ulkona ohitse kävelevää lasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/15 |
19.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ai. No ehkä se on tuntunut ilmiselvältä kun niitä tuossa pyörii. Minä en kenellekään mitään diagnooseja tee, joten se siitä. Mikä on av-mamma?



//Tuplaaja

Vierailija
12/15 |
19.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tähän asti maku on ollut hyvä. Ei ole tarvinnut puuttua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
19.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

No pohdipa hetki, miksi asiaa ei kerrota?

Itse saattaisin pitää esim. as-lapsen käytöksen osalta ongelmana kotia ja lapsen kasvatusta jos en tiedä diagnoosista. Tällöin varmaankin karttelisin enemmän tuon lapsen kutsumista meille ja lasteni hänen kanssaan olemista. Jos tiedän, niin suhtaudun varmasti lapseen ja perheeseen positiivisemmin.

Tältä pohjalta ihmettelen miksi diagnoosista ei haluttaisi kertoa. Meilläpäin useampi puolituttukin vanhempi on kertonut suoraan jo heti alussa lastensa diagnoosista, joka minusta on ollut fiksua.

Vierailija
14/15 |
19.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

.. lastensa kaverivalintoihin ja vaikuttavat kouluun ja kerhoihinkin tässä suhteessa.



Pari parempiosaoista äitihenkilöä ei pidä minusta. He ovat omia lapsiaan kieltäneet olemasta minun lapseni kanssa.



Harmilliseksi tilanteen tekee sen, että nämä lapset itse kyllä olisivat oman lapseni kavereita, ja surulliseksi tilanteen teki aikoinaan se, että lapsellani ei ollut sitten ketään kavereita. Olimme uusia paikkakunnalla ja perheen A lapsi oli samassa kerhossa kuin meidänkin, lapset oli hyviä ystäviä, mutta sitten erään tapahtuman jälkeen äiti A oli sitä mieltä ettemme ole soveliaita hänen tuttavapiiriinsä ja kielsi lastaan olemasta meidän lapsen kanssa.



Lapseni jäi aivan yksin kerhossa, harrastamassa oli vaikea käydä, kun ryhmästä yksi karttoi koko ajan. Vaikeaa se näytti olevan A.n lapsellekin, hän olisi tykännyt oman lapseni seurasta.



Perhe B asuu lähellämme. Rouva inhoaa minua ja hänen lapsensa saavat kiusata, mutta eivät tehdä muuta ystävyyttä tai tuttavuutta. Selkeästi B.n lapsi olisi halunnut olla kaveri meidän lapselle. Ei ystävä, mutta ottaa joukkoon ja ryhmään, olla kaveri... mutta kun äiti ei anna, ja inhoaa minua, ja kiusata saa, äiti B on tietoinen siitä.



Ja taas omamme on yksin.



Monta itkua ja riitaa vähemmän olisi ollut, sopeutuminen helpompaa nimenomaan lapselle, jos hänellä olisi ollut kavereita.



Ja lapseni ei ole se kiusaaja, eikä huonokäytöksinen, vaikka minä olenkin isoääninen ja temperamenttinen, lapsi on kiltti ja ystävällinen. Mutta tuli ensivuoden aikana tällä paikkakunnalla niin perusteelliswesti torjutuksi, että se alkoi näkyä suhtautumisena muihin lapsiin: alkoi jo valmiiksi toruja, jottei tule itse taas torjutuksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
19.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen pyörinyt erään mamman kanssa joka aikanaan haukkui erään naapurinsa minulle ja miten ei edes moikkaa tälle. Hänen lapsensa EI SAA leikkiä tuon naapurin lapsen kanssa.

Nyt tämä nainen on ilmeisesti jättänyt meidät ulkopuolelle. Lapseni ei kelpaa enää leikkikaveriksi ja ilmeisesti minä olen syynä. Siis kateellinen minulle.

Oletko tällänen ihminen että jos et tule toimeen perheen äidin kanssa, ei lapset voi leikkiä keskenään? Miksi?

Mistä se nainen olisi sulle kateellinen? Miksi aina ajatellaan että syynä olisi kateus?

Itse en moikkaa perheen B äitiä, koska hän ei moikkaa takaisin - lopetin siis ja sitten selvisi miten suunnattomasti hän INHOAA minua. Ei kadehdi, vaan inhoaa. Ja hänen lapsensa ei saa siksi olla meidän lapsen kanssa.

Enkä minä B.ta kadehdi. kammottava akka.

otapa yhteys ex-ystäväsi mollaamaan äitiin. Voi kuoriutua ihan kiva ihminen sieltä.

En tykkää siitä, että oma lapseni on perheen X lasten kanssa, koska lapset ovat huonokäytöksisiä ja röyhkeitä. Olemme joutuneet laittamaan leluja piiloon koska rikkoivat. Kun kesällä ovet oli auki,marssivat vain ovesta sisään leikkimään, kävivät kaapeilla ja ottivat mitä leluja vain luppaa kysymättä.. yhtäkkiä vain huomasin, että kodissamme oli ko lapset sisällä leikkimässä..

nyt olen rajannut aika tiukasti, mikä on harmi, mutta toisaalta... aiemmin oli aina riitaa ja kinaa, mitä piti selvittää ja oma lapsi tuli jatkuvasti kysymään, saako jotain, minkä olin kieltänyt. Ja sittenvaan kuului: käy kysyy sun äidiltä.. jos kysyt kauniisti..

Ja sitten piti vastata, suoraan toisen lasta silmiin katsoen: ei, tätä ei saa tehdä tms. Meni perille.