Esikonen 34-vuotiaana, ehdinkö vielä "tehdä" lapselle sisaruksen?

siltä. Jos eka tärppäs suht pian niin tod.näk. seuraavakin.

Ja toki sitä vauvantekoikää olisi vielä useita vuosia jäljellä, mutta meille riitti tämä yksi lapsi, lähinnä siksi koska masennuin pahasti vauvan syntymän jälkeen, toivuin vasta kun lapsi oli 2½-vuotias.

ihmisestä tulisi. Ei voi tietää jos ei kokeile ;)

Sain esikoiseni 29-vuotiaana ja kuopuksen heti perään 43-vuotiaana. Eli nou vorries ( ;

tuossa oikealla..pisang.

Eka tärppäsi käsittämättömän nopeasti, ekasta kierrosta, joten voi olla että toinenkin tulisi nopeasti. Tai sitten ei, ikää kun on taas vähän enemmän ja mistä näistä asioista aina tietää. Riskit kyllä pelottaa.. miten te vanhemmalla iällä lapsen saaneet pärjäsitte niiden ajatusten kanssa?



ap

ja jää ainokaioseksi.



Ei masennusta kuten kolmosella. Kaikki meni helposti: raskaus, synnytys, vauva-aika, päiväkodin aloitus 2-vuotiaana. Heti en halunnut toista, mutta nyt riskit tuntuu synnyttäjäksi liian suurilta (+40 v) ja omaa jaksamista miettii kuitenkin erilailla kahden lapsen äitinä eri ikäisten tarpeet huomioon ottaen jne. Jos isä osallistuisi enemmän arkeen eikä olisi niin epäsäännöllisesti läsnä, en varmaan epäröisi samalla lailla. Nyt ole 99% varma, että ainokainenkin voi olla onnellinen ja ainokaisestaan voi olla onnellinen ;)

Ja kuopuksen 35-vuotiaana. Kuopuksen vauva-aika oli melko helppo, vaikka vauva sairastelikin/sairastelee melko paljon ja syntymäkin oli dramaattinen. Vauva alkoi nukkua öitäkin syömättä jo 3 kk:n iästä lähtien.



Kolmannestakin ollaan puhuttu, mutta minä epäröin. Meillä on näihin vauvojen tekemiseen mennyt aikaa useampi vuosi, ja pelottaa ajatus siitä, että olisin 40, kun kolmas syntyisi. Liian pieniä ikäeroja en halua juuri siksi, että minulla on masentumisriski.

kun ikäkäyrä nousee.



Olin niin rakastanut, etten murehtinut hirvittävästi. Ajattelin, että jos tulen raskaaksi, se on niin tarkoitettu ( ;



Samaan aikaan ympärilläni oli 5-7 naista, jotka saivat keskenmenon samassa iässä. Siis ihan tuttavia, kaverieta ja ystäviä. Välillä tuntui julmalta, että minä sain lapsen. Lapsi on aina lahja, eikä mikään itsestäänselvyys.



Tulin molemmilla kerroilla raskaaksi noin toisella tai kolmannella kierrolla. Ja ikäeroa lapsille siis tuli 14 vuotta ( ;

Eka tuli 27 v. Ihan samalla tavalla mä olen jaksanut nyt kun ekankin kanssa.



Kyllä ne iän tuomat riskit raskausaikana vähän mietitytti ja se että tuleeko terve lapsi. Toisaalta, kävin ihan samoja tunteita läpi ensimmäisenkin raskauden aikana, joka oli ihan "normaalissa" lastentekoiässä. Mieltä ehkä vähän kevensi se, kun seerumiseulojen tuloksia käytiin neuvolassa läpi ja terkkari kertoi lukujen olevan todella hyviä l. äärettömän pieni todennäköisyys niille sairauksille mitä siinä seulassa nyt seulotaankaan.



Näin jälkikäteen ajatellen yksikään terveydenhuollon ammattihenkilö ei missään vaiheessa ottanut esille ikää tai mitään ikäriskejä. Mielessä on käynyt, että teinkö sitten ite kärpäsestä härkäsen. Yli nelikymppisillä taitaa olla vähän eri tilanne sitten noitten riskien kanssa, mutta et kai ihan niin pitkälle ajatellut odottaa? Silloin saattaa jo raskautumisen kanssakin joutua tekemään enemmän töitä.

Toisen 41 ja kolmannen 42. Minusta ehdit, jos kaikki menee hyvin. Olen tosi onnellinen näistä ihanista lapsista.

Toisen 41 ja kolmannen 42. Minusta ehdit, jos kaikki menee hyvin. Olen tosi onnellinen näistä ihanista lapsista.

En voisi olla onnellisempi näistä aarteista:) Olen tullut tosi helposti raskaaksi ja jaksan tosi hyvin.

ja terveen 4 kk ikäisen pojan äiti. Ikäni rasitti pääasiassa vain minua, suhtautuminen sekä neuvolassa että äitipolilla oli tosi hyvää. Ei ole ikärajaa äitiydelle! Toista toivon kovasti! "normaali lastentekoikä" on ihmisten korvien välissä, toisilla se on kapeampi, toisilla leveämpi...siis se korvien väli