Lue keskustelun säännöt.
Monilapsiset! Väitättekö muka ihan tosissaan että
17.12.2010 |
Teillä ei ole ns. lempilasta?
Joo joo, ymmärrän kyllä että kaikkia lapsia rakastetaan ihan kauheasti ja että kenellekään ei saa tulla syrjittyä oloa, mutta en oikein usko että kaikista lapsistaan voi tykätä/rakastaa heitä tismalleen saman verran ja yhtä paljon.
Persooniahan ne lapsetkin on ja ja toisten kanssa vaan tulee paremmin toimeen kuin toisten.
Kommentit (46)
Tänään tyttäreni on mielestäni ihan ykkönen, tosin aamulla esikoispoika taisi olla pari tuntia lempilapsena.
Vaihtelee siis ihan päivittäin ja mielialojen mukaan. Jos olen itse esim. väsynyt ja kärttyinen, taitaa helppo ja kiltti esikoispoika olla silloin se lemppari. Jos olen riehakkaalla ja energisellä tuulella, tyttäreni on ehdoton suosikki. Jos minulla on halipula, taitaa kuopuspoika olla sen hetken lellilapsi... Kaikkia rakastan just ihan yhtä paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja koska sisaruskateutta esiintyy, niin kyllä niitä lempilapsiakin on.
Nykyään kyllä jokainen valveutunut vanhempi tietää mihin se lempilapsihomma johtaa, joten luulisi jokaisen tekevän töitä ilmiön kitkemiseksi.
Mutta tietenkään kaikki eivät ole kovin kiinnostuneita tutkimaan nykyajan kasvatustietämystä tai omia kasvatusperiaatteitaan.
Ihan oikeasti rakastan kaikkia lapsiani yhtä paljon. Ovat kaikki hyvin erilaisia persoonia, mutta täysin samalla tavalla rakastan heistä jokaista.
Tämä oli minulle uusi ilmiö. En syyllistä toisin tuntevaa, ihmettelen vain.
Olen tätä miettinyt useinkin, ja voin käsi sydämellä sanoa, että kaikki lapset on ihan yhtä rakkaita. Niin se helppo ja tyytyväinen, reipas tipunen, kuin se todella vaativa adhd-lapsi.
Toisaalta voin kyllä hyvällä omalla tunnollani sanoa rakastavani kaikkia yhtä paljon, mutta neljästä tällä hetkellä kaksi (vanhin ja nuorin) ovat "tärkeimpiä". Rakkauteen se ei mielestäni vaikuta, mutta ehkä jonkinlaiseen arvostukseen.