Lue keskustelun säännöt.
Monilapsiset! Väitättekö muka ihan tosissaan että
17.12.2010 |
Teillä ei ole ns. lempilasta?
Joo joo, ymmärrän kyllä että kaikkia lapsia rakastetaan ihan kauheasti ja että kenellekään ei saa tulla syrjittyä oloa, mutta en oikein usko että kaikista lapsistaan voi tykätä/rakastaa heitä tismalleen saman verran ja yhtä paljon.
Persooniahan ne lapsetkin on ja ja toisten kanssa vaan tulee paremmin toimeen kuin toisten.
Kommentit (46)
Turha selittää :) Täällä ei vaan kukaan myönnä ikinä mitään, no ei se mitään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On oikeasti vaikeaa käsittää jotain sellaista mistä itse jäänyt paitsi tai ei ole saanut kokea...mutta usko pois maailmassa on paljon sellaista mikä on olemassa vaikka sä et sitä saa kokea etkä täten ymmärrä. t. 3 lapsen äitee
Mä en ole mitenkään maininnut perhesuhteitani tai omien lasteni määrää, te keksitte ne ihan itse :)
ap
jos sinä et kykene rakastamaan lapsiasi samalla tavalla ja yhtä paljon se ei tarkoita sitä että muutkaan eivät pystyisi...ihminen on luonnostaan vähemmän objektiivinen olento mutta siihen voi opetella kyllä.
enkää osaa valita mitään lempilasta vaikka yrittäisinkin. jotenkin ihan hullu ajatus. En osaa edes sanoa että rakastaisin heitä eri tavalla...miten eri tavalla? Ihan samoja tunteita mulla on noita kaikkia kohtaan. Ehkä tähän ei sitten kaikki pysty mutta täytyy sanoa, että olen onnellinen pystyessäni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joissa on olemassa äidin/isän lempilapsi, on oikeasti äidillä/isällä ongelmia itsensä kanssa. Sehän on itsestäänselvää, että ongelma todella on vanhemman pään sisällä, jos todella ei rakasta kaikkia lapsiaan yhtä valtavasti.
Sellaisen vanhemman pitäisi mennä terapiaan ruotimaan tarumojaan/ongelmiaa/patoutumiaan.
jos sinä et kykene rakastamaan lapsiasi samalla tavalla ja yhtä paljon se ei tarkoita sitä että muutkaan eivät pystyisi...ihminen on luonnostaan vähemmän objektiivinen olento mutta siihen voi opetella kyllä.
Eli myönnät että sulla on ollut opeteltavaa siinä että pyrit käyttäymään kaikkia lapsia kohtaan tasapuolisesti? Siksi koska sulla on pohjimmiltaan kuitenkin se lempilapsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuka on lempilapsi ja kuka ei...onneksi itse siitä huolimatta olen kyennyt kasvamaan tasapainoisemmaksi vanhemmaksi ja osaan rakastaa lapsiani tasapuolisesti huolimatta lasten luonteenpiirteistä tai muusta. Tai ehkä juuri sen takia olenkin tähän kyennyt? Mulla 3 lasta joita rakastan suunnattomasti enkä osaa laittaa yhtä toisen edelle. Muhun kyllä se eriarvoinen kohtelu jätti jälkensä silloin lapsena.Siis lähinnä siten etten voi sietää mitään eriarvoista kohtelua missään. Tosin mä en usko että on kovinkaan yleistä että vanhemmilla on mitään lempilapsia...
ap voisi opetella olemaan onjektiivinen ajatusmaailmassaan en mihinkään muuhun. on siis olemassa sellaistakin mihin ap itse ei ole tottuntu tai ei ymmärrä :D t. se onjektiivisuuteen viitannut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vähän vaikeaa kirjoitella tässä yksi 3sta lempilapsesta sylissäni :D
mutta se ei tarkoita, ettei joku muu olisi siinä onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päättää, kuka noista neljästä olis mun lempilapsi, en osaa, ku aina ku hoksaan jossain jotain erityistä, huomaan toisesssa jonkun muun erityisen piirteen. Jos mun yhtäkkiä pitäis valita vaan yks, joutuisin varmaan arpomaan, kenet ottaisin.
Se, että rakastaa eri yksilöitä erilailla ei suinkaan tarkoita, että rakastais toista enemmän ku toista. Ehkä en sitten ole rehellinen, edes itselleni, mutta aina kun keksin, miksi joku on se lempilapsi, huomaan, miksi se "titteli" kuuluukin toiselle.
Kai siinä vaikuttaa ennakko-odotuksetkin paljon.. siis onko lapset toivottuja vai onko joku lapsista "vahinko" jne..
Tätä en voi tajuta...kyllä mulla ainakin se äidinrakkaus on kaikkivoipaa ja täysin ehdotonta ei ole kiinni siitä millaisia piirteitä lapsessa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen on luonteeltaan aivan itseni kaltainen. Vaikka hän on vasta esiteini-ikäinen poika, meillä on aina synkannut ihan eri tavalla kuin muiden lasten kanssa. Helppo poika ei ollenkaan ole ja tappelemme myös, mutta tiedämme ja tunnemme toisemme tosi hyvin. Arvaan, että kamalat äiti-poika -riippuvuudet syntyvät juuri näin :) Mulla on pari muutakin poikaa, rakastan heitä myös valtavasti ja eri tavoin päivästäkin riippuen, mutta samaa läheisyyttä en heidän kanssaan ole koskaan kokenut. Viihdyn jokaisen kanssa, mutta tämä yksi on ihan eri sarjassa. Huomaan myös, että miehellä ja kuopuksella synkkaa parhaiten eli tavallaan keskimmäinen säälittää, koska hän ei ole kenellekään "se oikea". Toisaalta, hän on kuitenkin kaiken napa ja keskipiste ja paras juuri omana itsenään.
Eli joo, kyllä mäkin väitän, että useilla on ns. lempilapsi, mutta ei kaikilla tartte olla. Se on niin kemiasta kiinni!
Rakastaminen ja toimeentuleminen ovat minusta eri asioita.
Tottakai jonkun lapsen kanssa voi olla helpompi olla jossain tilanteessa, mutta meillä homma yleensä tasoittuu ja toisen kanssa on taas helpompi jossain muussa tilanteessa. Eli se miten tulee toimeen lapsen kanssa riippuu tilanteesta.
Mutta vaikka en aina tulisi jonain hetkenä toimeen jonkun lapsen kanssa, se ei tarkoita etten rakastaisi häntä.
Rakkaus ei ole mitattavissa oleva määre. Osittain rakkaus on myös tahdon asia. Rakkauden tuntemiseksi pitää antaa itsestäänkin. Joten tältä pohjalta kyllä minä voin rakastaa kaikkia lapsia yhtä paljon.
Esikoinen on niin haastava, että suosin kakkosta enemmän.
Hankala saa tosiaan enemmän huomiota, mutta helppo enemmän pusuja.
Molemmat ovat omalla tavallaan hurmaavia, mutta kyllä tuo pikkuinen on jotenkin niin syötävän ihana.
Esikoinen on niin haastava, että suosin kakkosta enemmän.
Hankala saa tosiaan enemmän huomiota, mutta helppo enemmän pusuja.
Molemmat ovat omalla tavallaan hurmaavia, mutta kyllä tuo pikkuinen on jotenkin niin syötävän ihana.
panostaa enemmän ja hänen kanssa tuli vietetyä enemmän aikaa -> alkoi tuntua läheisemmältä
Mutta siltikään en tunnusta, että minulla olisi lempilasta. Jos pitäisi valita kenen kanssa viettäisin viikon loman , en oikeasti osaisi. Jos taas pitäisi valita, kenet vien leffaan tietäisin heti vastauksen. Tai kenen kanssa menisin kylpylään. Tai kuka olisi paras ottaa mukaan mökille. Kaikki ovat hyvin erilaisia, mutta kaikkien kanssa olen löytänyt jotain yhteistä.
pyrit käyttäymään kaikkia lapsia kohtaan tasapuolisesti?
Vaan tunteesta.
Minulla on toki lempilapsi, mutta se vaihtelee yhteistyöhalun ja -kyvyn mukaan päivittäin. Tänään se oli 15-vuotias esikoinen, joka ainoana lähti kouluun kiukuttelematta ja ajoissa.
luonteeltaan todella vaativa.