Lue keskustelun säännöt.
kaipaan vanhoja aikoja
16.12.2010 |
muistelen koko ajan vanhoja aikoja,ihmisiä,tapahtumia..kun ajattelen tulevaisuutta alkaa ahdistaa ihan hirveästi..en pysty.Mun elämä on pysähtynyt n.vuoteen 2003,sen jälkeen sumua..ahdistaa etten ole enää nuori(oloen 28v) elämä on loppupuolella,se on surullista..olen kateellinen niille jotka ovat päässet jo pois täältä(siis kuollet)mutta itsaria en saata tehdä,lasteni ja muiden läheisteni takia,se olisi väärin heitä kohtaan.En tunne minkäänlaista elämäniloa,elän oikeastaan vaan muita varten,lähinnä siis lapsiani
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua vaivaa ihan selvä masennus. Elämän ei tarvitse olla tuollaista, elämä voi ja saa olla iloista, mukavaa, riemullista, rentoa ja hauskaa. Itse olin 38 v ennenkuin tajusin, ettei elämän tarvitse olla yhtä kärsimystä. Terapia ja kunnon lääkitys ovat auttaneet nauttimaan elämästä.