Kappas, liviltä tulee mun elämästä.

Sillä erotukella, että en ole lesbo vaan teiniäiti, ja sillä erotuksella, että lapseni on paljon palikampi, kuin tuon tytär.



Mutta vähän tuntuu tutulta se, että painostan ja preppaan lastani koulu- ja harrastusasioissa varmasti keskivertoa enemmän, sillä enhän nyt halua olla se paska teiniäiti, jonka lapsesta tulee automaattisesti luuseri.



Itse oon kyllä saanut revittyä hyvän elämän itselleni ja perheelleni, mutta pitääkö sen kaivella niin kovasti mun napaani, että lapsenkin pitää pärjätä vaikkä väkisin, huolimatta siitä että lahjat ja paukut ei riitä...?



Vihaan tätä kiristelyäni.