*SYYSTAAPEROT -04 KESKIVIIKKO*
Kommentit (28)
äitillä on huuli pyöreenä, kun Kukkanen olisi tosi mielellään nojailemassa jalkoihin. Kun pitää lähteä liikkeelle, hän taasen ei mielellään kuitenkaan olisi sylissä. Kukkasen mielestä olisi mukavinta, jos äiti voisi juurtua johonkin olohuoneen keskivaiheille. Jos äiti ei ole niin mukava, että juurtuu, lupaa Kukkanen heittäytyä kaareksi selälleen. Sillä lailla tietenkin kopsauttaa pään lattiaan ja se itkettää Kukkasta kovasti.
Kukkanen ei harrasta nykypäivinä tietokoneasennusta. Kone on jo asennettu hänelle sopivaksi. Siitä on poistettu ylimääräinen näppäin ja näyttöön on leimattu poliiseilta lainattuun tapaan " Kukkasen kone" . Kukkanen tahtoo sen sijaan harjoitella koodaamista, ihan itse. Miten niin liian vaikea tehtävä yksivuotiaalle? Kuka kehtaa epäillä sellaista, tuollaiseen loukkaukseen Kukkanen vastaa: " kaareksi, kops ja kauhia parku."
Vaihe, ehdottomasti. Ei tämä kauan voi kestää...
Ei vais, meillä ollaan myös kipeitä, minä päästäni ja Kukkanen nuhassa.
Kukkuu
Enkelille oikein oikein paljon lämpöisiä ajatuksia ja iso halaus.
Meillä tyttö loukkaantuu (kun kielletään tai ei muuten saa tahtoaan läpi, jos pidän poikaa sylissä) tosi helposti ja heittäytyy mahan makaamaan ja huutamaan. Kun on superloukkaantunut, makaa mahallaan ja nostaa toisen jalan oikein ylös ilmaan ja itkee tekoitkua :). Tyttö hermostuu myös, jos asiat ei mene niinkuin haluaa, kuten kun hän työntää rattaita ja seinä on väärässä paikassa, eikä hän pääse kulkemaan. Sitten kiukkuaa. Olen satavarma, ettei poika vielä tämän ikäisena kiukutellut ja protestoinut samalla tavalla. Luultavammin tämä on valitettavasti luonnetta, eikä ohi menevää.
Uutisissa kerrottiin juuri tytön hirmumyrsky kaimasta :)
Pile
Mutta meillä on ollut sellainen ikiroikkuja täällä pikkurinsessan muodossa. Isompi hellitti vähän, kun pääsi itse liikkumaan (=oppi konttaamaan 11kk ikäisenä). Pienempi sen sijaan vaan pahenee. Nythän voi kontata äidin perään ja kiivetä lahjetta pitkin ylös. Eikä niistä lahkeista päästetä irti, vaikka mikä ois. Onneksi äidin lisäksi kävelykärry/mopo on joskus kiva juttu ja sen kanssa rällätään pitkin kämppää. Taitaa muuten hidastaa hyvinkin itsenäistä kävelyä, kun tuen kanssa on helpompaa. Mutta kaikki aikanaan, en saa omantunnontuskia ton kärryn takia:) Mielummin kärry edes joskus kuin mun lahkeet!
Odotan sitä hetkeä, että tytöt alkais leikkiä keskenään ja antais mun välillä tehdä omiakin juttuja! :)
T: Ynis joka vähän kauhullakin odottaa Levin reissua!
Minä pikatestasin uudet saappaat sunnuntaina ja nyt perjantaina mennään kavereiden kanssa syömään, joten pääsen käyttämään ihkuja kenkiä! :) Olenkohan ollenkaan niin tyylikäs ja naisellinen niissä tosielämässä kuin kuvitelmissani? :)
T: Ynis turhamaisenakin:)
Mä ihan kuvittelen että mulla on ne ja mä olen Nainen!!
Täälläkin taitaa enempi olla ikiroikkuja,ei tuo ole paljon hellittäny..ja en muista poikaa näin pahana!Sama sylisssä,oishan se kiva jos istuttas vaa mut ku huidotaan ja venkuillaa..sit hyvä jos laulan ja keinun.
Ja se suuttumus,miten voi pieni ihminen suuttua niin???mä nään siinä jotenki itteni ku suuttuttaa nii että en tii mitä tekisin,että iha kiehuu raivosta,mut typy sillon puree jotain kovaa tai hakkaa naamaansa johonkin esim.kaapin oveen..mä en ihan niin älyttömiä rupee tekemää,en ainakaa tunnusta ;-)
Onko tässä siis pienenpieni mahdollisuus että kyse on luonteesta ja tuosta raivoavasta 1vuotiaasta tulee vielä ongelmia??
jatu
Tapaamisesta kotiuduttu ja lapset nukkumassa :) Ai miten niin nyt vasta? No, oli tuota matkaa ja ehdittiin kaupoille vasta tapaamisen jälkeen, kun sitä ennen kyläiltiin. Eli Seinäjoella tavattiin meidän poppoo ja Lila ja Sini. KIITOS, Lila! Oli tosi mukava tavata ja paikka oli hyvä. Molemmilla oli muuten " vain" reippaat 100km ajomatkaa.
Tein samalla kaupoista hyviä löytöjä. Mulle on aina saavutus, jos saa edes jotain järkevää ostettua tollasella reissulla, kun väsyn ite niin nopeasti, että järki hyytyy.
Siksipä minusta ei nyt ole vastaamaan gallupeihin, mutta jospa loppuviikolla.
Enkelille ja perheelle enkeleitä kannattelemaan! Voimia myös muille väsyneille ja sairastaville!
T@hti
Tulin parisen tuntia sitten Helsingistä. Lento oli 40 min myöhässä. Finnairilla oli nimittäin tuntia ennen lennon lähtöä vain yksi lähtöselvittäjä ja ihmisiä terminaalissa satapäin (syyslomalaisia arvatenkin). Arvaahan sen, että lähtö viivästyi. (Puoli tuntia ennen minun koneeni lähtöä tuli sentään pari öähtöselvittäjää lisää.) Mies oli lasten kanssa vastassa ja isommat ryntäsivät halaamaan ja kertomaan ikäväänsä (sniiif!). Antsa sen sijaan istui isinsä sylissä (väsyneenä raukka) ja kun otin syliin, itki poika isäänsä (ja ihmetteli varmaan, kuka kumma täti tuo onkaan..). Lunta oli vastassa :) Reissu meni mukavasti. Kävimme eilen illalla syömässä (firman laskuun, tietty ;)) La Coucinassa ja kylläpä olikin hyvää ruokaa :)). Muuten aikataulu oli tiukka ja nukkumaankin kiirehdin joka ilta ajoissa.
Lueskelin viime päivien pinoja. Ihan ensin: Enkelille halaus ja jaksamista surutyöhön.
Kyllä meidän Antsalle mahtuu äp:n toppahaalari vielä mainiosti. Muita haalareita en ole ostanut, mutta kaikenlaisia vanhoja haalareita löytyy toki läjäkaupalla. Mielestäni tuo haalari kurahousujen kanssa voi aivan hyvin riittää talveksi . Osta, Lila vaikka kirpparilta joku kakkoshaalari, niin aivan varmasti riittää.
Iltarituaalit Antsalla: Iltapuuro, hampaiden, naaman ja pepun pesu, yöpuku päälle, maitopullo äidin sylissä (♥) ja omaan sänkyyn unipupu kainalossa. Useimmiten kyllä poika nukahtaa jo syliini, mutta nukkuu kuitenkin suhteellisen hyvin yönsä.
Meillä on yhteinen tili ja yhteiset rahat. Mies yleensä maksaa kaikki laskut koneella ja hoitaa nykyään kovasti ruokakauppareissujakin. Molemmat ostamme vaatteita ym. tarvittaessa (=hyvin harvoin) ja isommista hankinnoista päätämme totta kai yhdessä.
Mukavaa huomista päivää syysmammat!
:)Saamuska
Selvä vaihe, ei ole luonnekymysys:D
Meillä myös sylivauva, kummankin sylissä roikkunut koko ajan:/
Pysyisi edes paikoillaan vaan ei, koko ajan viuhtoo ja reuhtoo, olen ihan mustelmilla.