*SYYSTAAPEROT -04 KESKIVIIKKO*

Eilen ku vieraat oli lähteny ja Nea nukkumassa, annoin itkun tulla. Nyt kauhu ja suru kalvaa sydäntä ja yöllä valvoin kauan kun asiat eivät jättäneet rauhaan. Aina kun ehdin nukahtaa, Nea huuteli tuttia, ei mitään yritystä ottaa sitä itse.. Väsyttää ihan kauheasti.



Aurinko on nousemassa, kylläpä näyttää kauniilta taivaan ranta, punaista ja oranssia. Mä toivon, et voisin olla vanhempieni luona. Pelottaa et miten taas jaksan uuden päivän, kun pelottaa puhelimen soiminen ja tää suru on kamala. Tuntuu kauheen vaikealta jaksaa leikkiä Nean kanssa. Mies on tänään vielä sairaslomalla, kun sillä on flunssa.



Nea ja mies vielä nukkuu, mä en osannut enää yrittää unta kun ajattelin, et kohta Nea kuitenkin herää. Jospa ens yö menis paremmin.



Kiitos teille rakkaat tuesta, ihanaa, et ootte olemassa!♥

Anteeksi, en jaksa nyt kommentoida juttuja, ehkä myöhemmin päivällä. Ihana hiljaisuus, kun vieraat lähti, vaikka ihanaa oli kun kävivät. En ymmärrä Keilin, miten oot ottopoikaa jaksanu..



Jatu, ilmottele huomisesta! Kunpa pääsisit, olis niin ihanaa nähdä! Ja tekis mulle hyvää päästä hetkeksi kotoa pois näitä ajatuksia pyörittämästä!



Enkeli1 ja Nea

Enkelille voimia suremiseen. Olen itse ollut samassa tilanteessa ja tiedän, että joskus suru ja tuska lievenee, ikävä ei koskaan :( .Itku auttaa, vaikka joskus tuntuu, ettei sille ole loppua, kun kukaan ei voi sanoa, että kohta kaikki on hyvin. Nean takia sinä jaksat jatkaa elämää, hänessä jatkuu myös menetettyjen läheisten elämä. Itse koin tämä selvimmin, nyt kun tyttö syntyi ja hän on kuin ilmetty äitini. Iso halaus sinulle.



Meidän arkeen: nyt naurattaa, kun täälläkin joskus mietin että miten saan annettua lääkkeen pienemmälle. Sehän sujuu lääkkeestä riipuuen hyvin ja kohtalaisesti. Toisin on isomman lääkkeen syönti. Hän osaa paaljon tehokkaammin rimpuilla ja sylkeekin ihan kaaressa. Ei auta uhkailu, kirstys eikä lahjonta. Lääkkettä menee ehkä kolmas osa ja sekin ihan hirveellä tappelulla. No, näyttää poika tervehtyvän ilamn lääkettäkin, joka annettiin lähinnä varmuuden vuoksi, kun tyttö on tommoinen alati sairas.



Haalareista sen verran, että meillä pojan vanha 86 Remu on tytölle niiin iso, että ostin Lennen kosteussuojatun haalarin kokoa 80. Meillä täällä on käytännössä suurimman osan talvesta niin märkää, ettei ilman kosteussuojaa pärjää. Kurikset vedän vielä haalarin päälle kun on oikeen kura-loska-paska-keli. Tämä Lenne on aika halpa (versus Reimatec), tosin mulla ei ole vielä käytnnön kokemusta, mutta muilta käyttäjiltä olen kuullut hyvää. Sain myös tutulta vanhan, ehjän, mutta pinttyneen likasen vaaleanpunaisen reimatecin varahaalariksi, sitä voi sitten surutta käyttää tosi kurailmaillakin. Muuten, hankin aina haalarin edellisen vuode alesta, jolloin säästyy iso raha.



Hassua, kun valvoo pari yötä käytännössä kokonaan, tuntuu todella levänneeltä, vaikka joutuu heräämään sata kertaa :) Mutta vaan heräämään ja saa pian nukahtaa uudestaan.



Nyt se toinen kupillinen kahvia.



Pilette

iso iso halaus sinulle ja pikkuiselle Nealle. Muuta en osaa sanoa.

tiivii ja Vilho

Enkelille edelleen jaksamista!



Taas on pikkurinsessa laitettu kokeeksi sänkyyn. Olenkohan se minä itse joka ei osaa luopua rutiineista:) Oikeasti vaan tuntuu siltä, että en haluais luopua tästä päivän ainoasta hengähdyshetkestä!



Meillä muuten noustiin ekaa kertaa täysin ilman tukea seisomaan! Saavutus se on sekin:)



Menen sohvalle makoilemaan ja elän toivossa, että saan nukkua vähän:)



T: Ynis



Ps, Kiva, kun Hb oli ihan ok, mutta eipä voi väsymystä selittää silläkään:)

Enkeli: On vaikeaa sanoa sinulle mitään lohduttavaa, kun ei voi kuvitellakaan sinun tunteitasi. Tahdon kuitenkin liittyä siihen joukkoon, joka lämmöllä toivottaa voimia tähän päivään ja tulevaan, anna surulle aikaa ja mahdollisuus.









Arvatkaapa kuinka saadaan lapsi olemaan pelkästään sohvalla, tulematta räppäämään konetta...Äiti laittaa silmälasit päähän ja lapsi, joka on aina pelännyt silmälasisia ihmisiä, pysyy loitolla:)))

Hyi minua!

Tosin purkaa pöydältä kaiken käteen jäävän.





Olen miettinyt viimei päivinä arkea. Meillä on päivissä todella selkeä rytmi, pystyin eilenkin kertoa miehelle äärimmäisen tarkan päivän etenemisen. Sellaisina päivinä kun väsyttää älyttömästi, rytmi on kiva juttu, ei tartte miettiä mitä tehdä. Mutta sitten toisaalta välillä kyllästyttää ja tuntuu että samanlaiset tapahtumat tappavat kaiken luovuuden, jotain arkipäivän " seikkailua" sitä kaipaisi toisinaan.



Siispä G: Onko arkipäivät aina samaa arkea, voiko siihen toivoakaan jotain erilaista piristystä, pitäisikö siihen pyrkiä että välillä tekisi jotain vaihtelevaa. MItä se voisi mahdollisesti olla? Mikä on arkipäivän luxusta teidän perheessä?



Nyt pitää mennä pihalle, mutta palaan myöhemmin!



Aavis ja Motti

Enkeli: *rutistaa lujasti* Jaksamista odottamiseen ja suruun. Liitän kädet yhteen ja rukoilen puolestanne. Jumala kantaa ja pitää sylissään varsinkin silloin, kun tuntuu, että suru on liian kova ja voimat ei enää riitä. *rutistaa vielä*



Niin kuten Pile sanoi ikävän kanssa oppii elämään. Minäkin etsin Nöösästä isääni ja se jotenkin helpottaa. Totta kuitenkin on, että jokainen merkkipaalu omassa elämässä tuo ikävän enemmän esille, koska toivoisi myös isän näkevän kyseisen hetken. Jaksamista ikävään kaikille, joilta läheinen ihminen on kuollut.



Eiliset: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=5382662&p=&mpage=5&tmode=…



Eetvart: Tervetuloa mukaamme pinoilemaan!



-Mimmuli ja Nöösä

Ja meillä juuri syöty päivän ensimmäinen ateria! Ei toki tarkoita sitä, että ollaan nukuttu ku pienet possut näin pitkään:) Onni heräs 6.20. Noustiin ylös ennen seiskaa mutta oli sitten heti niin väsynyt, että annoin maidon ja otin viereen köllötteleen. Siihen se nukahti.Itsekin vähän torkuin ja kun Onni heräsi kello oli 9.45! Miten ihmeessä sen sais jatkaan unia aamusta vähän pidempään? Siis yli sen normaalin seiskankin. Kun yleensä aina on väsynyt kun herää. Ja siihen ei mennä takas, että annettais maitoa aamulla. Se vain aikaistuu ja aikaistuu ja pian ollaan taas yösyötöissä. Tuon tän aamun maidonkin annoin sitten siten, kuin nukuttaisin päiväunille ja yökkäritkin oli vaihdettu jo pois.



No onpas mulla ongelma... Tosin väsyttää kyllä nämä aikaiset aamut kun olen varmaan reilun viikon nukkunut levottomasti öisin. Nyt pyöri yks juttu päässä koko yön ja muutenkin tän selän takia on ollu huonoja öitä. Eikä tämä nuhakaan tietty helpota oloa. Suu kuivana nukuin taas, kun nenä oli niin tukossa.



Arkigee: No täytyy kyllä sanoa, että meilläkin mennään vihdoin tiettyjen rutiinien mukaan. Luksusta on sitten nämä aamut, jolloin torkutaan vielä pidempään. Näitähän ei ole ollut kuukausiin. Tämä on luksusta jo ihan siksikin, että päivä menee sitten nopeampaa. Mä oon yrittänyt pitää tiukasti kii meidän rytmeistä ja esim. myöhään illalla ei mennä Onnin kanssa minnekään kyläänkään, että unille meno ei myöhästy. Sama päivällä, kun Onni nukkuu unet sisällä, unten aikaan ollaan kotona aina. Ihme, en tunne sitä mitenkään rajoittavana tekijänä. Itsestäni voisin kuvitella, että pitkän päälle se olis ahdistavaa. Mutta ei.



Jaahas. Mutta nyt pitää mennä laittautuun, ajattelin, että jos lähdettäis taas kaupungille Onnin kanssa. Pitäs vielä se uikkari löytää ja työpaikallakin pitäs käydä keskustelemassa tai oikeastaan sanomassa pomolle, paljonko olen halukas tekeen töitä.



Jatun selkäkivulle hus-pois hätistys!!!



T-P

Pitkästä aikaa siis saan aikaiseksi kirjoitella, olen miltei päivittäin teitä käynyt lueskelemassa mutten ole vaan aikaiseksi saanut mitään kirjoitettua. Syy löytyy meitin tyttösestä, nimittäin jos tulen koneelle silloin kun neito on hereillä se ampaisee saman tien koneelle ja sammuttaa sen, jos en anna sammuttaa niin silloin nousee meteli. Se on näköjään niin että Jaden valveilla olon aikana tällä mammalla ei ole mitään asiaa koneelle.

Enkelille kovasti voimia, tiedän kokemuksesta miten rankkaa se on, meillähän miehen äiti kuoli juuri viikkoa ennen Jaden syntymää ja kyllä se oli rankkaa, on vieläkin. ei ollut herkkua lähteä synnyttämään kun tiesi että anoppi on kerrosta alempana ja ei tule koskaan näkemään tätä meidän viimeistä kullannuppua. Mutta aika parantaa haavoja, niinhän viisammat ovat sanoneet!

Meillä tyttö on nyt viikon/ kahden ajan ottanut jo kaksi, kolme askelta ilman tukea, mutta ei taida vielä uskaltaa kävellä pitempiä matkoja, on huomannut ilmeisesti että kontaten pääsee huomattavasti nopeammin. Jadekin tulee marraskuun alussa 14kk. Hampaita taitaa olla kaksitoista, ei hirvesti tee mieli kokeilla kun tyttö nappaa ja puraisee saman tien. Nukkumaan Jade käy edelleen TOSI kiltisti, päikkärit nukkuu vaunuissa ja ei tarvitse kun vaan laittaa sen sinne nukahtaa itsekseen. Illalla syö puuron ja juo nokkamukista maitoa, jonka jälkeen vaan vaihdetaan vaippa pestään hampaat ja laitan unille, on untenmailla 20.00 tai vähän sen jälkeen. Kyllä se on ihanaa kun EDES YKSI meidän lapsista nukahtaa itsekseen, muistuu vielä mieleen edellisten nukutusrumbat. Yöllä tosin on on pölissyt ja noussut pystyynkin, mutta nukahtanut itsekseen. Saapa nähdä kun rupee kävelemään enempi häiritseekö ne yöunia.

Tilig: meillä myös erilliset tilit, mutta isännällä on nosto-oikeus mun tiliin ja mulla vastaavasti sen pikapankkikortti. Meillä maksetaan laskut jomman kumman tililtä eli periaatteessa voisi sanoa että meillä rahat ovat yhteisiä.

Jaahans, kello käy ja tarttee lähtee hakemaan ekaluokkalaista koulusta. Yritän kirjoitella taas vähän ahkerammin, tosin syysloma alkaa ensi viikolla ja tarkoitus olisikin lähteä sinne Rovaniemelle lauantaina katsomaan mitä mökkipahaselle kuuluu! Mahtaa olla kylmä jo siellä kun eihän täälläkään enää kovin lämmintä ole, pääsisipä sitä etelän lämpöön!!( kaiholla ajattelee hän)

meillä sairastetaan, eikä oikeen ole mitään kirjoittamista. Muille sairaille toivotan tervehtymistä ja enkelille halauksia. Enkeli, ei tarvitsekaan jaksaa olla reipas, onneksi miehesi on velä kotona ja auttaa Nean kanssa.



Nyt vetää hiljaiseksi mielen...

Ihan ensin Enkelille paljon voimia surutyöhön. Olet ajatuksissani.



Typy nukkuu, piti vähän valvottaa aamupäivällä jottei nukkuisi kaksia unia. Eilen nukkui ja ilta venähti yli 22. Ihan hyvinhän tuo jaksoikin valvoa, kun oltiin ensin puistossa (hrrr!) ja sitten avoimella pk:lla.



Miehen työkuviot sen kun jatkavat mutkaista oloaan. Nyt on sittenkin keväällä töitä. Eli täytyy typylle alkaa etsiä hoitopaikkaa. Perhepäivähoitoon ensisijaisesti jos sellainen järjestyy. Vaikka ihan kivoja päiväkotejakin tässä on lähistöllä. Meinasi tulla illalla riita, kun mies tästä ilmoitti. En osannut olla iloinen, vaan heti pyörähti käyntii ajattelu ja tuskittelu tästä hoitoasiasta. Johan ehdinkin muutaman päivän olla siinä uskossa, että ensi kesään asti on asiat järjestyksessä.

Mies sai siis mahdollisuuden tehdä gradu palkattuna työntekijänä, ei sitä oikein voi jättää hyödyntämättä.



Ehtymätön luonnonvara nimeltään räkä ei ota typyllä loppuakseen. Rohisee ja nenä valuu kolmatta viikkoa. Tänään käydään työpaikalla, taidan samalla vilkaista nuo korvat varmuuden vuoksi.



ArkirutiiniG: mulle ja varmaan lapsellekin on tärkeää, että päivät on " ryhdikkäitä" . Meille se tarkoittaa sitä, että aamulla suoriudutaan kämpästä ulkoilmaan aika pian ja päiväuniaikaan palaillaan kotiin. Päiväunien jälkeen tavataan kavereita kyläilemällä tai mennään vaan puistoilemaan tai päiväkodille. Tämä Tapiola on siitä ihana paikka, että puistoja on paljon ja luontoa ympärillä eikä autolla tarvii lähteä mihinkään. Shoppailua en typyn kanssa harrasta juuri koskaan, ei tuo jaksa vaunuissa istuskella koska kävelytreenit on käynnissä koko ajan. Ruokakaupassa on toki käytävä, mutta vaateostokset hoidan mieluummin yksikseni iltaisin.



Nyt inhokkihomma nro 2 vessanpesu. Ykkönen on lattiakaivo, se saa vielä odottaa.



- tea -

Meillä ikään kuin on rytmi, mutta ei ole kuitenkaan. En osaa selittää, mutta jonkinlainen rytmi on kai olemassa, vaikka uniajat heittelee päivisin. Etukäteissuunnitelmat on siitä hankalia, ettei tosiaan tiedä noista unista ja ne pitää iltapäivällä nukkua kotona. Saa nähdä saadaanko selkeämpi rytmi elämään, jos siirrytään nyt yksiin päikkäreihin.



Jatu, piti kysyä onko lääkkeet auttaneet? Alkaako vointi olla parempi? Lisäksi sukista sen verran, että voisko käyttää liukuestesukkiksia? Ei putoais jalasta:) Vendillähän niitä ainakin on.



Eetvartillekin piti mainita, että meidän 3v8kk tyttö painaa jotain 13,5kg! :) Pituutta taitaa olla melkein 100cm, joten sirpakka laiheliini on meidän neiti. Tervetuloa muuten joukkoon!



T: Ynis

Kun ajattelin aikoinaan tulevaa äitiyslomaa, ajattelin että sittenhän sitä on aikaa tehdä jos jonkinlaista asiaa kuntoon, kuten aina kesken olevaa sisustusta, kaappien siivousta, kuvien albumiin laittoa ym.

Urheilen ja ulkoilen, olen aurinkoinen ja hyvinvoiva äitiliini.

Toki aina mielessä välähti että hmm, saakohan sen lapsen kanssa mitään tehtyä, mutta optimismi kunniaan!



Hehheheh, ja kuinkas sitten kävikään. Toivottavasti ironinen hekotteluni kuuluu sinne asti....



No sitten kun kevättalvella jo päätimme että olen tämän vuoden kotona, aloin taas kuvitella että kun lapsesta tulee vuoden ikäinen, on kaikki paaaljooon helpompaa ja sitten saan kodin uuteen uskoon jne. Ja urheilen entiseen malliin ja mahdun kaikkiin vaatteisiin ja....



:)



Eihän sillä tietenkään ole mitään merkitystä ei, mutta mua aina vaivaa tuollaiset naurettavat keskeneräiset asiat. Olen tainnut liikaa oppia sellaiseen suorituskeskeisyyteen. Ja inhoan tätä olemusta joka peilistä tuijottaa.



Silti ajattelen edelleen, että voisihan sitä tässä arjen rutiinienkin keskellä olla välillä luova, mennä metsään Motin kanssa retkelle, toteuttaa kerrankin se pieni hauska sisustusidea, maalata Motin kanssa sotkusta välittämättä, lähteä ex-tempore jonnekin rytmistä huolimatta.



Vaan ei, joka ilta huomaan että taas tein niitä samoja asioita ja käytin aikani sen saman sotkun siivoamiseen, joka ei minnekään katoa.

Välillä olisi kiva tehdä jotain muuta. Vaikka toisaalta se onni on siinä tutussa ja turvallisessa arjessa, ihanaa harmautta.



Hmm, saakohan tästä mitään selvää mitä yritän hokea:)



Arkipäivän luxus tällä hetkellä:

*mahdollisuus päiväuniin

*mahdollisuus ulkoiluun pari kertaa päivässä

*rauhallinen kahvihetki hyvän lehden parissa





Ja ei ollut noilla tarkoitus pahoittaa kenenkään töihin menevän/ töissä olevan mieltä!



Pitäisi ehkä pohtia vähemmän, tehdä enemmän ja istua konella harvemmin:D :D :D



Aavis ja MOtti



PS:Toivottavasti löytyy Tea Venluskalle kiva hoitopaikka ja hienon tilaisuuden on míehesi saanut, vaikka onhan se tylsää että koko ajan kuviot vaihtuu.

Tänään taas jumpattiin.Harmi kun oli kepan vika jumppa kerta :-( Kaveri ois kiva!



Tervetuloa joukkoon Eetvartti :-)



Ynis:Mulla jo melkein normaali olo ja typylläki viime yönä vaa yks herätys!!Taidettii saada lääkket oikeesee aikaa..Saa nähä päästääkö pe kuvaa,typyn nenä ei niin enää valu,mut silmäkulman kolhi lelulaatikkoon :-(

Niitä sukkiksia vois miettiä ni ei sais ainakaa ite niitä riisuttua..vai saisko?!



Selkä vielä vihottelee.alaselkä jotenki jumissa et jotku asennot sattuu ihan hirveesti,mene kipu koko kropan läpi!Mitähän tuolle tekis?!



Jotain päivärytmiä meillä on siin syömiset ja unet aikalail kellon mukaa,mut ulkoilu pitäs tunkee ohjelmistoo!!Ei vaa selvii lähtemää,pitäs olla joku kenen kans menis..



Mies ärsyttää,vaihteeks..nyt on kipee,mut sen on pakko ängetä treeneihin vaik ois ihan kotikuntonen!!Pojalla tänää jumpassa sellanen kerta et vanhempi mukana eli joudun ottamaa myös typyn mukaa..oisko kivempi jumpata pojan kans kaksin!!

Miehellä myös noita rytmi ongelmia...eilen puhuttii et poika viimestää ysiltä sängyssä,no oli vast vaille 10 ja tänää nukku aamulla nii et ei viety tarhaa,en raaskinu herättää!!!Pojan pitäs olla jo pesulla ja yks vaa istuu koneella..joka illan ärsytys!!



Enkelille halaus ja huomenna nähdään :-(



Poika tossa tahallaa ärsyttää ja meluaa ku typy nukkuu..taitava siinä hommassa!!



jatu

Tuli väärää kohtaa tuo suru merkki,ei siis surullista et huomenna nähdää!!!



jatu

muistin äsken jonkun jutun joka olia PAKKO kirjottaa tänne, mut nyt ei enää hajuakaan et mikä se oli.



Meillä meni viime yö sittenkin tosi hyvin, vaikka Ida illalla karjuikin vatsakipujaan, nyt on jo helpottanut mutta kakkaa tulee koko ajan, tänään jo 4x. Perjantaita odottelen, et mitä se lääkäri on mieltä noista korvatulehduksista, josko saatais heti se lähete aikaiseksi. Miten suuri toimenpide se putkitus on? Mulla on pienenä ollu paljon korvatulehduksia, mutta sillon vaan puhkottiin...



Tänään oli tekstinkäsittelyn koe, se meni ihan hyvin, mut huominen matikankoe hirvittää. En oo viel edes alottanut laskemista, ja puolet pitää saada oikein, jotta pääsee läpi... tarkoittaa siis 4:ää tehtävää :(((( Ida lähtee tänään yökylään mun vanhemmille, jotta saan laskea (ja raivota) rauhassa.. Ehdotin jo miehellekin, et jos se jäis sinne myös, mä kun en ole hyvää seuraa, jos joudun jotain matikantehtäviä pohtimaan.



Ai niin, piti mainita, et Idan talvihaalari on kans ostettu alesta, ostin sen tammikuussa jo, onneks sattu koko kohdalleen. Pähkäilin sillon 80cm ja 86cm kans et kumpi. Onneks valitsin pienemmän, ja maksoin siis siitä reiman haalarista 49e. Välillä näkee käytettyjäkin myynnissä, ja hinta on jotain 60e, musta aika hassua!



Jatuko mainitsi pienistä vaatteista, meillä Ida on viimeisen kuukauden aikana kasvanu ihan hirveesti, vino pino vaatteita meni taas säilöön. Säästän kaikki (paitsi kestolikaset) vaatteet, jos vaikka joskus saatais toinen käyttäjä niille. Sit ku talvi kunnolla alkaa, niin saa laittaa noi nahkakengätkin pois (3 paria... miten niin kenkähullu-äiti?) ei ne enää keväällä mahdu, samoin kaikki ohuemmat takit jää pieneksi. Onneks on jo uusia odottamassa, kun oon ostanut jos halvalla on saanu.



Taisin täälläkin tuskailla sen yhden ryhmätyön kanssa, ku ei millään saatu koulukavereiden (mikä sana!) kanssa aikatauluja sopimaan. Saatiin se raportti eilen takasin, ja 4½ tuli, kipii!!! :)



hmm.. no en vieläkään muista sitä asiaa, miks aloin ensin kirjottamaan...



Toivottavasti Venluskalle löytyy kiva hoitopaikka, Tapiola on kyllä nättiä seutua. Ollaan tulossa tän kuun viimeisenä viikonloppuna Tapiolaan, itse asiassa samalle kadulle, missä silloin vietitte niitä synttäreitä. Miehen veli asuu siellä, siis ei siellä synttäripaikassa vaan siinä vieressä.



Onko muuten Sello sellainen paikka jossa kannattais vierailla? Mitä lastenvaateliikkeitä siellä on? Turussa tarjonta on NIIIIN heikkoa!



Mut jos nyt menis sitten niiden inhottavien investointilaskujen pariin

Petra ja Ida

Tänään tuntui, että kaksi lasta on helpompi kuin yksi. Lapset nukkuivat eri aikaa päiväunet ja tyttö oli niiin rasittava koko sen ajan kuin poika nukkui. Mikään ei ollut hyvin, ainoastaan kun riehuttiin ja roikotin pää alaspäin, niin ei kitissyt. Kun poika heräs kattomaan lastenohjelmia, tyttö alkoi leikkimään nätisti itsekseen. Riittää siis, että veli on läsnä samassa huoneessa :).



Rytmeistä: meillä on aika tarkka rytmi arkisin. Aamupäivällä puistoon/kerhoon, kotiin syömään ja päiväunille (n. 13-15) ja sitten ehkä uudestaan ulos, lastenohjelmat ja päivällinen. Rytmistä voidaan joustaa ja jos vaikka aamulla kyläilemme, pojan unet siirtyy myöhemmäksi. Tyttö voi nukkua päiväunet myös reissussa.



Tänään tapahtui ekaa kertaa niin, että poika oli yksin hereillä (katsoi Myyrää) ja mä nukuin n. 15 min (ja tyttökin siis nukkui). Poika oli ihan pollea ja kun heräsin käski mun mennä takas nukkumaan :). Se suloinen yritti tehdä sämpylääkin, mutta ei saanut ruokaveitsellä sämpylää halki. Tässä tavallaan näkymään myös Aaviksen arkeen. Pari vuotta ja Motin kanssa voi jo puuhata kaikenlaista. Koko ajan ei tartte ihan vieressä istua ja vahtia ja lapsi tykkääkin osallistua aikuisten juttuihin. Poika tykkää osallistua kotihommiin, kuten leipomiseen ja ruuanlaittoon, hän on innokas myös ripustamaan pyykkejä ja tietty kaikki korjaus- ja kokoamishommat (IKEA on ihana) on aivan pop. Tyttökin on menossa mukana ja ravistelee söpösti märkiä pyykkejä ojentelee niitä mulle. Samoin tyttö ottaa aterimia astianpeukoneesta ja ojentaa mulle. Nyt aijauduin vähän ohi aiheen... Mutta pojan kanssa kahdestaan voin vaikka siivota kaappeja, toki hän tulee mukaan, mutta ei sählää niin kauheesti, lähinnä kyselee :)



Tomera: en ole käynyt Sellossa, mutta olen kuullu,t että siellä on varsin hyvä lastenvaateliikevalikoima. Sellaisiakin liikkeitä, joita ei ole muualla pk-seudulla.



Sitten vielä itsekehu: olen tänään imuroinut, pyyhkinyt pölyjä, tehnyt lihapullia ja perunamuusia sekä leiponut sämpylöitä. Hyvä minä!



Pilette

jippii, meillä sataa lunta täällä pohjoisessa viimein! Nyt ulos ja sitten isomummon luokse, hän kaipailee lastenlastenlapsiaan kovasti. Vointi välillä parempi, vä' lillä huonompi, mutta kuinka kauan voi syömättä pärjätä tai syö kuin pikkulintu :( (ääh, ei tuo pikkulintu olekaan hyvä vertaus, sillä meidän pihan tiput on hirrrmu kovia syömään). Anyway.



Josta tulikin Enkeli mieleen. Kovasti jaksamista sinne teillepäin. Muuta en oikein osaa lohduttaa kuin että onneksi meillä on sinut ja sinulla me... olet mielessä monesti, en voi todellakaan kuvitella tuskaasi, halata tahtoisin silti ihan oikeesti. Rukoilemme puolestanne.



Nyt lunta ihmetteleen ennen kuin on pimeetä.

Tuttis

Ei oo totta, taidetaan siis asua sun miehen veljen (niinhän se meni?) naapurissa! Meidän osoite on nro 2 sillä samaisella kadulla.



PiLe, taisit kuvailla meidän typykkäämme :) Ajoittain oon TODELLA kypsä, kun tyttö ei vaan viihdy yksinään. En saa mitään tehtyä kun typy on hereillä jollen tee typy sylissä. Yritän kyllä aina kehitellä tavan jolla typy voisi osallistua ja auttaa, kuten ojennella pyykkiä tai pyöritellä omaa perunaa kädessä kun kuorin niitä yms. Tai pitää omaa kauhaa kädessä. Nyt vielä joku niistä kuuluisista kausista menossa, syliä kaipaa ihan hirveesti. Kyllähän minä sylissä mielelläni pidänkin, välillä vaan harmittaa kun ei saa mitään tehtyä ja typy on turhautunut seuran puutteeseen. Miehen ollessa kotona leikkii kivasti itsekseenkin, kunhan me ollaan samassa huoneessa. *kasvamista ja pikkukakkosta odotellessa...*



Nyt tuli tuollainen 80-senttinen tietokoneasentaja hääräämään, täytyy lopetella.

Tuttikselle lumesta!!! Tulis jo tännekin. Ihanasti kuitenkin jo sää viilenee. Tänään satoi vettä ja se nyt ei ole kovin kivaa, tuntuu niin kolealle kun on vain pari astetta lämmintä.



Väsyttää taas ihan hirveästi. Tekis mieli katsoa csi, en tiedä jaksaako.



Kävin kävelyllä tänään. Päätin, että aikaa on oltava. Oon joskus saanu joltain fysioterapeutilta muistaakseni ohjeet selän kunnossapitoon ja päätin alkaa toteuttaan niitä taas. Toki tuohon aikaan 10 vuotta sitten kävin myös 5 kertaa viikossa salilla, että sikäli lihakset oli varmaan hyvässä kunnossa...(tuntuu tosi kamalalle ajatella, että en ole ikinä ollut fyysisesti näin rapakunnossa...). Mutta siis venyttelyä ja vatsalihaksia. Tänään selkä kestikin hyvin tuon jumppaamisen. Eli kohta pääsen salille ja se on pakko ottaa ohjelmaksi ainakin se 2 kertaa viikko. Varmaan mies on samaa mieltä, sen verran rampana olen ollut.



Nyt telkun ääreen. Viikonloppuna mennään anoppilaan ja sitten ens viikolla Ouluun. Hui, serkun häät on jo ens viikolla ja mä oon siellä seremoniamestarina. Iik.



T-P

Onko se nyt taas joku vaihe??Mua ihan kypsyttää kun kokoajan pitäs syliin päästä ja mitään ei saisi tehdä,neiti reilu 10kg ni ei kauheesti jaksa kannella!!Se on niin kumma et typy saattaa puuhailla ihan omiaan ku on isin kanssa,mut mä ku tulen näkyviin ni alkaa hillitön kitinä ja mikää ei ole hyvin!!tänää piti taas karkuu mennä ku ei jaksanu!

Viihtyvyyteen auttaa kyllä pojan läsnäolo,mut osaavat jo saada melkosen villin menon aikaseks ja kun toinen on pinemepi ja ei ymmärrä ja vaudissakaan oiken mukanakaan pysy,ni usein itkuun päättyy se härdelli.



Olipas meillä jumppa.Sain kyllä juosta tytön perässä ja jäi pojan kanssa jumppailut toissijalle-ei ollu oikein kiva :-(



Typy ei ole nukahtanu,meuhkaa sängyssään,täytyy menä tarkistamaan ettei kakkaa ole puuhannu..



jatu