Puheliaiden lasten vanhempia paikalla?

eikä siihen juuri mikään koskaan tepsi :)

meillä 8 v tyttö puhuu myös paljon, koulussa tämä tuottikin ongelmia alussa :)



Olen miettinyt niin, että mielummin sosiaalinen ja puhelias lapsi kuin erittäin hiljainen ja ujo...myös tulevaisuuden kannalta :)

ja olen ihan suoraan sanonut, että äiti kaipaa nyt vähän hiljaisuutta, oletko kulta hiljaa. Sitten ollaan sovittu joku aika esim. puoli tuntia, jonka jälkeen saa alkaa papattamaan. En ole huomannut, että olisi tästä traumatisoitunut, vaan leikkii ihan rauhassa sen ajan :)

tutulta. Meillä 2,5 v. on koko ajan äänessä jos ei selitä jotain juttua niin laulaa. Onneksi isoveli on hiljaisempi. Täytyy vain kestää ja toivoa että myöhemmin tästä ominaisuudesta on hyötyä elämässä ;)

meillä 8 v tyttö puhuu myös paljon, koulussa tämä tuottikin ongelmia alussa :) Olen miettinyt niin, että mielummin sosiaalinen ja puhelias lapsi kuin erittäin hiljainen ja ujo...myös tulevaisuuden kannalta :)

tarkoita, että on myös sosiaalinen, mutta hyvä, jos sun 8v on sitä, puheliaisuus nyt ei mikään hyve olekaan, siis se paskanjauhaminen, mitä nämä harrastavat.

meillä ihan järkky puheripuli 5-vuotiaalla ja kieltämättä samoja ajatuksia käy mielessä. Välillä on pakko antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, että ehtii ajatella omiakin ajatuksia. Tosin se voi jäädä päälle ja välillä oikein säpsähtää kun tajuaa millaisia "helmiä" sieltä suusta voi tulla, mahtavia oivalluksia, ei aina vaan höpötystä =). Tuntuu kans välillä kamalalta sanoa että please nyt hiljaisuutta. Aloin yhteen vihkoon kirjoittaa lasten tarinoita. Saavat kertoa mitä haluavat ja kirjaan ylös silloin tällöin niin ainakin silloin keskityn 100% ja laspet nauttii.

Nyt jo 11-vuotias poika. Käytännössä aina äänessä, koko ajan jotain asiaa tai selitettävää. Ja näin on ollut siitä asti kun hän oppi puhumaan - mikä tietysti sattui vielä olemaan harvinaisen aikaisin. Hoh.

Nyt esim. ajoimme puolen tunnin matkan autolla, hän istui takapenkillä ja puhui TAUKOAMATTA koko matkan ajan.

Onneksi kaksi vanhempaa lasta ovat hiljaisempia. Esikoinen 15-v., murkku, ei tietysti puhu enää äidilleen juuri mitään.

Hyvässä ja pahassa.. On myös ikiliikkuja, telkkariakin katsoo kuperkeikkojen ja päälläseisomisen siivittämänä. :) Ihme kyllä, koulusta ei ole tullut juurikaan noottia, aluksi oli kuulemma pari kertaa joutunut tästä puhumisesta huomauttamaan. Ja tämä puhelias lapsi on oikein suosittu leikkikaveri, joka leikkii mielellään myös niiden ujojen lasten kanssa. Eikä siis ole myöskään mikään määräilijätyyppi, vaan ihan aito kiva kaveri kaikille. Äitiä tuo jatkuva kälätys kyllä joskus häiritsee..

Ja joo, automatkat on oikeasti tuskallisia. En muista milloin olisin viimeksi tarvinnut autoradiota tai jos se on päällä ollut, milloin olisin viimeksi kuullut sanaakaan mitä siellä sanotaan. Takapenkin ylen ykköset pitävät huolen viihdykkeistä...



Miten voikin olla asiaa niin hitosti? (Ja välillä tappelevat, kumman vuoro olikaan puhua...)



Edes videot ei auta, kun kommentoivat sitten taukoamatta mitä telkkarissa tapahtuu... Tai ainakin jompikumpi kommentoi.



Näistä höpöttäjistä toinen on äärimmäisen sosiaalinen yksilö, toinen taas äärimmäisen epäsosiaalinen (= häntä ei toiset lapset voisi vähempää kiinnostaa)...



ap

EIpä häntä hiljaiseksi saa.

meilläkin puhuu koko ajan ja myös unissaan, pikkuveljestään taitaa tulla samanlainen

On tullut musta isäänsä, joka myös puhuu paljon. Lapsi puhuu koko ajan eskarissakin, kun pitäisi tehdä jotain. Keskittymiskyvyssä ei kyllä ole ongelmia sitten, kun johonkin päättää keskittyä, mutta usein ei malta olla hiljaa silloin, kun vaikka ope antaa ohjeita siitä, mitä tullaan tekemään. ruokapöydässäkin keskustelee kuulemma niin paljon, että tahtoo joskus syöminen unohtua.



Tykkään itse sosiaalisista ihmisistä enemmän kuin hiljaisista vetäytyjistä, joten sinänsä en näe asiaa ongelmana. Josksu se tietysti on ärsyttävää ja joskus tulee kotona oikein riitaa, kenen vuoro on puhua, kun kaikilla olisi kauheasti asiaa...

siitä kun puhumaan oppivat. aina vaan pälä pälä. no olenpa itsekin puhelias, että tietää ketä syyttää:-D Meillä kotona ja päiviksessä sekä eskarissa on tylysti jaettu määräaikaista puhekieltoa. Esim ruokailunajan,koska muuten itse asia, syöminen unohtuu. Tämä oli/on ongelma päiviksessä, koska häiritsee koko ryhmää ja kaikilta jää syömättä kun likka siellä muita jututtaa..Muuten ei puherajoitusta, omat korvat lepää ulkona lenkillä:-)

hän ei tyydy siihen että saa vaan puputtaa itsekseen, vaan haluaa koko ajan keskustella. Onhan se kivaa joo, mutta ihan sairaan rasittavaa kun mikään ei riitä. Kysymykseen tulee 34 lisäkysymystä jne. Nyt vähitellen opetellaan sitä että pitäisi osata olla myös hiljaa. Katson joskus kadehtien ulkonakin lapsia jotka mättävät hiekkaa puolikin tuntia ihan itsekseen ja hiljaa... Toisaalta olen onnellinen että lapsi osaa käyttää aika erikoisiakin lauserakenteita. Toisaalta on kovin pikkuvanha puheissaan.

Tämä oli/on ongelma päiviksessä, koska häiritsee koko ryhmää ja kaikilta jää syömättä kun likka siellä muita jututtaa..Muuten ei puherajoitusta, omat korvat lepää ulkona lenkillä:-)

Tuo on meilläkin ongelmana. Hoidossa siirretään välillä omaan pöytäänsä että rauhottuu.

4½ ja 2½. Vanhempi alkoi varhain puhumaan eikä ole sen koommin lopettanut. Nuoremmalla puheen kehitys ollut vähän hitaampaa mutta nyt kyllä komppaa jo melko tehokkaasti isompaansa. Joskus on pakko sanoa että ollaanpa nyt hetki ihan puhumatta kun tuntuu että korvissa soi. Nuoremmalla vielä vaikeuksia kontrolloida äänen voimakkuutta ja korkeutta, innostuessaan puhe menee melkoiseksi kimittämiseksi..

Oppivat puhumaan tosi nuorena, ei kai sillä liene vaikutusta, että vanhemmatkin ovat puheliasta porukkaa? ;)

Joskus pyydän kauniisti vain, että voisitko olla hetken hiljaa tai voisitko mennä huoneeseesi leikkimään, äidillä on nyt jokin asia kesken... harvoin kuitenkaan. Osaavat olla tarvittaessa hiljaa, kun pyydetään esim. jossain tilaisuuksissa.

En silti tajua, miksi pitäisi olla hiljaa erikseen?

Kyllä sinäkin vanhempana kasvat vielä niin, että kestät kuunnella lastesi juttuja. Meidän 1,5-v puhui jo kolmen sanan lauseita. Eipä ihme, ettei lapsesi vielä puhu.