Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenelläkään muulla kauniilla naisella tällaista ongelmaa?
01.06.2008 |
Olen aina ollut kaunis ja tottunut kuulemaan kehuja ulkonäöstäni - sekä miehiltä että naisilta. Ulkonäkö on silti ollut minulle toissijainen asia elämässä. Olen siitäkin toki huolehtinut, mutta tärkeämpiä ovat olleet ihan muut jutut.
Nyt alkaa 35-v. olla mittarissa ja edelleen olen aika hyvässä kuosissa. Ongelma on siinä, että pikku hiljaa ajatus kauneuden katoamisesta on ruvennut ahdistamaan. En osaa edes kuvitella, millaista on sitten joskus kun kukaan ei enää katso sillä silmällä, tai kun en omasta mielestänikään näytä enää miltään. Minulle on tullut jonkinlainen epätoivon vimma olla vetävä vielä kun voin. Jos ulkonäkö oli ennen elämäni 10. tärkein asia, on se yhtäkkiä kivunnut sijalle 3-4.
Salaa haaveilen, että voisin vielä viisikymppisenä, miksen jopa 70-vuotiaana olla ikäisekseni kaunis. Ei kai se mahdotonta ole, mutta seksuaalisessa mielessä aika ajaa väkisin ohi, ei voi mitään. Minäkin rupsahdan ja hukun epämääräiseen ikääntyneiden massaan, jossa kukaan ei enää huomaa kauneuttani.
Kommentit (17)
kaunis ollutkaan.
No itse asiassa olen ihan kivannäköinen, mutta en mikään kaunotar. Ei ahdista vaneheneminen, muuta kun siltä osin, että jos menettää terveytensä. Terveys tullut kauneutta huomattavasti tärkeämmäksi asiaksi. Ja sitä paitsi fiksu naine on kaunis - rupsahtanut tai ei. Päden mieluummin älyllä kun ulkonäöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä miesten päät vielä kääntyvät, kun liikun julkisilla paikoilla, mutta kauanko tätä "ihanuutta" vielä kestää...?! No, äitini on 58-vuotias ja edelleen rypytön, joten eiköhän minullakin kasvot ole kuosissa samassa iässä, jos olen hänen geeninsä perinyt.
vaan nimenomaan ulkoisen. Fiksu nainen voi olla kaunis henkisesti, mutta ulkoiseen kauneuteen eivät älyn lahjat suoraan vaikuta. :)
ap
Nyt pystyn meikillä ja vaatteilla "restauroimaan" itseäni ihan mukavalla lopputuloksella, jota joutuvat tekemään kauniimmatkin tässä iässä.
Hiukseni ovat pysyneet iästä huolimatta paksuina, pitkinä ja hyväkuntoisina, niillä nyt suurempi merkitys kuin nuorena. Samoin iloinen luonne huomataan baarissa toisin kuin nuorempana. Ikää on 40+.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen voi olla kaunis, myös iäkkäänä. Rypyt eivät tee rumaa ihmistä. Jos pitää itsestään hyvää huolta ulkoisesti ja sisäisesti, niin voi olla aina kaunis.
Itse kuulen myös usein muilta olevani kaunis, mutta en ajattele sen olevan katoavaista. Joinain päivinä, kun en ole jaksanut käydä suihkussa ja puen vain puistovaatteet ylleni, en koe olevani niin kaunis. Toisina päivinä tilanne on ihan toinen. En ajattele, että vanhetessa rumennun.
Tunnut jotenkin todella pinnalliselta ihmiseltä ap. Mitä sitten, jos miesten päät eivät käänny jälkeesi enää muutaman vuoden kuluttua. eikö pääasia ole se, että itse tunnet olevasi kaunis,eikä se mitä ulkopuoliset ajattelevat.
Tunnut jotenkin todella pinnalliselta ihmiseltä ap. Mitä sitten, jos miesten päät eivät käänny jälkeesi enää muutaman vuoden kuluttua. eikö pääasia ole se, että itse tunnet olevasi kaunis,eikä se mitä ulkopuoliset ajattelevat.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin aika kaunis. Ulkonäöllä on ollut minulle aina hyvin vähän merkitystä, olen pitänyt pinnallisena sitä, jos ulkonäköön kiinnitetään huomiota. En ole koskaan edes meikannut. Mutta kun 35 v rajapyykki on ylitetty, olen yht äkkiä alkanut kiinnittää huomiota rypynalkuiin ja alkanut tuskailla syömisieni kanssa. (Kyllä , painoa tulee tässä iässä paljon helpommin) Aiemmin en ole juuri kiinnittänyt ulkonäkööni huomiota, mutta nyt kun pelkään "menettäväni" sen, huolestun.
Olen miettinyt, että miksi en ole osannut arvostaa ulkonäköäni silloin kun olen vielä ollut nuorempi. Hassu ajatus, tiedän.
Minäkään en ikinä aiemmin miettinyt ulkonäköäni juurikaan, voi sanoa että pidin itsestäänselvyytenä sitä, että miehet katsoivat ihaillen ja kehuja sateli myös naisilta.
Nyt 36-vuotiaana olen saanut kaksi lasta peräjälkeen ja nuorempi on vajaan vuoden ikäinen. Pari kertaa ulkona käytyäni pitkästä aikaa, olen saanut huomata, etteivät miehet baaritiskillä "iskeydy kantaan" samalla tavalla kuin ennen. Varsinkin nuoret miehet katsovat ihan ohi. Tottakai raskaudet ja imetykset ovat saaneet aikaan muutoksia kehossani, mutta kuvittelin kai olevani yhä edelleen simpsakka nainen. Ei kai näin sitten olekaan...
Yllätyin itsekin kuinka pahalta se tuntui! Vaikka minulla on oma rakas mies, ja rakkaat lapset, jotka ovat ne kaikkein tärkeimmät, enkä olisi kenenkään vieraan miehen kanssa mihinkään ryhtymässä. Silti se ihailun väheneminen sai olon tuntumaan ihan mielettömän ontolta. :(
No, nelikymppiset miehet ja sitä vanhemmat jaksoivat yhä edelleen kuolata perääni, mutta se oli jostakin syystä kumman laiha lohtu. Olen kai pinnallinen paska, vaikken ikinä ole itseäni sellaisena pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kommentteja ulkonäöstäni ainakin ulkona käydessäni. Jossain vaiheessa sitä kuitenkin huomaa olevansa "ikäisekseen hyvän näköinen" ja ainakin nuorempien miesten huomio kiinnittyy ihan muualle. Toisaalta vapauttavaa mutta en voi väitää etteikö se myös vaivaisi. Dramaattinen muutos kuitenkin tapahtui kun miehet alkoivatkin katsomaan muutamia vuosia sitten minun sijaan teini-ikäistä tytärtäni, silloin tuntee viimeistään olevan melko vanhaa vuosikertaa...
T. 39v. äiti, tyttäret 17 ja 15
katselen myös vanhempia vastakkaisen sukupuolen edustajia. Itse olen 30, enkä pidä enää parikymppisiä poikia kiinnostavan näköisinä. Nykyisin joku 40-vuotias voi sen sijaan olla minusta hyvinkin seksikkään näköinen.
Jospa meille vanheneville naisillekin vielä muutama vilkaisu liikenisi vastakkaisen sukupuolen edustajilta, vaikka ne perään katselija eivät enää olekaan niitä parikymppisiä pojannassikoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää minulla on 35v. Olen tosin huomannut, että näin vanhemmiten olen saanut kehuja miehiltä paljon enemmän kuin nuormepana. Olin nuorena todella epävarma itsestäni, pidin itseäni maailman ruminpana ihmisenä.
Lohduttaudun sillä, että suuri merkitys ulkonäön suhteen on sillä, kuinka pitää itsestään huolta - niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.
kaunis, ja aivan kuten ap, totuin kuulemaan jatkuvasti kehuja ulkonäöstäni niin miehiltä kuin naisilta, mutta koko asia oli sivuseikka elämässäni.
Nyt olen keski-ikäinen tavallisen keski-ikäisen naisen näköinen, mutta täytyy sanoa ettei vanheneminen ja nuoruuden hehkeyden ja kauneuden menettäminen minulle juurikaan missään tuntunut. Enää ei miehet vislaile kadulla perään, mutta eipä se minua mitenkään haittaa. Olen aina ajatellut että onneksi ulkonäkö ei ollut minulle koskaan oikeasti tärkeä asia, muuten sen menettäminen olisi varmasti kirpaissut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppisillä on omat kuvionsa, mutta eikös se ole ihan luonnollistakin. :) Enhän minäkään parikymppisenä ihaillut itseäni selvästi vanhempia miehiä... Kai sitä yleensä huomio kiinnittyy saman ikäisiiin kuin itse on.
Joskus tästäkin kyllä on poikkeuksia. Reilu vuosi sitten menin eräisiin bileisiin, joissa muut olivat minua noin 10 v. nuorempia. Pakko myöntää että kyllä imarteli, kun eräs puolituttu 23-v. poitsu meni ihan sekaisin nähdessään minun kävelevän sisään huoneeseen. ;)))
ap
en ole koskaan ollut mikään kaunotar, mutta luonnostani timmi siis edelleen lasten ja iän myötä sama kroppa kuin ennenkin.
Käytän kuitenkin yleensä aika peittäviä vaatteita, kun minusta on niin noloa ja inhottavaa jos joku, ainakin nuorempi, katselee perään. Toivoisin rupsahtavani, mutta toisaalta taas haluaisin pysyä hyvässä fyysisessä kunnossa.
En todellakaan saa mitään kiksejä, siitä että miehet innostuvat, lähinnä vaivaannuttavaa.
Minä täytän tänä vuonna 40 v ja meikkaan varmaan enemmän kuin koskaan ennen.
Juuri eilen mietin, pitäisisikö olla imarreltu vai ei, kun 60 v kaljupäinen ja isomahainen mies kääntyi katsomaan perääni.. Eipä enää katso parikymppiset, ei.
Alue: Aihe vapaa
...