Kuulutko kirkkoon siksi, että muutkin kuuluu ja se on tapana?

Mä erosin jo kertaalleen tietyssä hihhuli-usokkivaiheessani, ja liityin takas kun se vaihe jäi taakse. Koen sen hengelliseksi kodikseni kaikista vioistaan huolimatta.

Voisin minä erotakin, mutta en vaivaudu sitäkään tehdä. Mitä jos haluunkin vanhana kuoleman kielissä takaisin? Jospa saan jonkun ahaa-elämyksen myöhemmin. Kun ei nyt ole mitenkään häiriöksi olenko vai en, niin pidetään tämä nyt näin muodollisena jäsenyytenä.

On kai se ihan syytäkin pohtia jokaisen omia uskonasioitaan välillä, jos tuntuu, että kuuluu kirkkoon vain tavan takaa. Kirkkoon kuulumisessa on kyllä useita hyviä puolia ja maksamalla kirkollisveroa auttaa niin lapsiperheiden, köyhien kuin vanhustenkin tukemisessa, hautausmaiden ylläpidossa jne. joten soisi ihmisten siinä mielessä hetken miettivän kuinka paha asia se kirkollisvero oikein on, ennenkuin eroavat.

jos ei välttämättä halua edistää sanan levittämistä.

Kirkkoon kuulumisessa on kyllä useita hyviä puolia ja maksamalla kirkollisveroa auttaa niin lapsiperheiden, köyhien kuin vanhustenkin tukemisessa, hautausmaiden ylläpidossa jne. joten soisi ihmisten siinä mielessä hetken miettivän kuinka paha asia se kirkollisvero oikein on, ennenkuin eroavat.

jotta saisin pitää työpaikkani. Olen siis seurakunnan leivissä, mutta suunnitelmissa on lähiaikoina vaihtaa työpaikkaa, ja enköhän minä silloin sitten eroa kirkostakin, vihdoin. Ei tarvitse enää kestää niitä uskiksia, sori vaan, mutta olen vain niin kypsynyt heihin... Ehkä saatan pysyä kirkossa vielä sen takia, että mieheni toivoo lapsemme kastettavan. Saa nähdä. Mieluitin eroaisin heti...

erosin jo yli 10 v sitten kun totesin ettei kirkon opetukset vastaa omia näkemyksiä.

Homoillan jälkeen tilanne on kuulemma muuttunut. Nykyään kysytään: "Kuulutko vielä kirkkoon?" Mitä mieltä olet?

Etten tahdo olla umpijuntti av-mamma joka vaahtoaa palstalla kuin kaikkien pitää erota kirkosta ja kuinka se on niiiin hienoa, ja kuinka nyt säästyy rahaa, jne.

Mä haluan säilyttää kulttuurimme, ja suuri osa siitä nivoutuu kristinuskoon. Haluan pitää siitä kiinni. Minä ja lapseni tulemme aina kuulumaan kirkkoon niin kauan kuin se on päätäntävallassani.

Lapseni sitten saavat aikanaan tehdä kuten parhaaksi näkevät.

koen kirkkomme hengelliseksi kodikseni. Myös minä pidän arvossa kirkon kulttuurista merkitystä juurissamme.

mutta en allekirjoita kaikkea mitä joku toinen kirkkoon kuuluva on saattanut suustaan päästellä. Olen ennekaikkea kristitty, joka haluaa kuulua toisten kristittyjen yhteisöön.

Kirkkoon kuulumisessa on kyllä useita hyviä puolia ja maksamalla kirkollisveroa auttaa niin lapsiperheiden, köyhien kuin vanhustenkin tukemisessa, hautausmaiden ylläpidossa jne.

Hautausmaiden ylläpidosta seurakunta saa korvauksen, joten jokainen maksamme osamme hautaismaista.

Lapsia, vanhuksia ja köyhiä voi auttaa myös muita reittejä sekä rahallisesti että esim. vapaaehtoistyöllä.

Itse erottuani kauan sitten olen sen jälkeen maksanut vuosittain kirkollisveroa vastaavan summan Unicefille ja WWF:lle.