Jouluna mummolasta kotiin tavalliseen nukkumaanmenoaikaan/nukkuva 10kk autoon/yöksi mummolaan?

jotka eivät ymmärrä sitä, että rutiinit ovat tärkeitä pienille lapsille. Joillekin tärkeämpiä kuin toisille. Ihan lasten luonteesta on kiinni tämäkin asia.

Minulla on kolme lasta. Esikoinen on aina nukkunut vaikka tikun nokassa, mihin kellon aikaan vain. Ai että hänen kanssaan vauva-aika oli helppoa. Se kun tuli ja meni silloin kun itsestä siltä tuntui. Muistan itsekin ajatelleeni silloin, että miten jotkut voivat tehdä elämästään vaikean sillä, että päivä on aikataulutettu prikulleen.

No, sitten sain toisen lapsen. Tämäpä olikin ihan eri sorttinen. Meillä myös vauvan itsensä toimesta muodostui hyvin varhain tietynlainen rytmi päivään. Olin ihan hämmentynyt, sillä esikoisen kanssa ei oikeastaan ikinä ollut minkäänlaista rytmiä. Ja mitä isommaksi vauva kasvoi, sitä tärkeämmäksi ne rutiinit tulivat.

Jostain 6 kk:n iän jälkeen vauva ei mm. suostunut nukkumaan päikkäreitä muualla kuin omissa vaunuissa ulkona, omalla pihalla. Jos olit vaikka kauppakeskuksessa vaunujen kanssa, niin ei nukkunut. Ei sitten millään. Huusi vain naama punaisen kiukusta, nukahti vasta kun tultiin kotiin. Sitten sen jälkeen neidin elämä vasta sekaisin olikin. Nukkumaanmeno venähti kun päikkärit venähtivät. Seuraava yö nukuttiin ylipäätään huonosti ja vielä seuraava päiväkin kiukuttiin. Minäkään en halunnut heti antaa periksi vaan ajattelin, että kyllä se oppii mutta eipä vaan oppinutkaan. Vieläkin, kohta 3-vuotiaana, pitää pitää aika tiukasti päivärytmistä kiinni. Tämä neidin kanssa mekin oltaisiin juuri ap:n ikäisen lapsen kanssa jääty suosiolla kotiin.

Kolmas lapsemme on sitten jotain esikoisen ja kakkosen väliltä. Ei ihan niin rento kuin isoveljensä mutta antaa kyllä enemmän siimaa kuin isosiskonsa näissä rutiiniasioissa.

Kantapään kautta opin, että on ihan turha ruveta arvostelemaan muita kun ei kerta kaikkea elämästä tiedä. Jos teillä ei ole ollut äärimmäisen rutiinitarkkaa vauvaa, niin pliis, älkää viitsikö täällä jeesustella.

kullannuppu pikkuisen itkee; meidän Jemina-jessica ei nuku kuin omalla pihalla tietyssä kohdassa tietynlaiset vaatteet päällä...huh huh

kullannuppu pikkuisen itkee; meidän Jemina-jessica ei nuku kuin omalla pihalla tietyssä kohdassa tietynlaiset vaatteet päällä...huh huh

Mielestäni kyse ei ole PANIIKISTA vaan siitä että vanhempia vaan yksinkertaisesti vituttaa kuunnella päivätolkulla sitä parkumista. Olkaa onnellisia jos lapsenne nukkuvat missä vaan ja koska haluatte, kaikki eivät ole tuollaisia. Eihän aikuisetkaan ole samanlaisia, miksi lasten pitäisi olla?

tuo ole mikään ongelma, jos sen nukkuvan lapsen saat siirrettyä autoon ja taas autosta omaan sänkyyn, totta kai voit tehdä niin!

Meillä ei onnistuisi, lapsi herää autossa nukuttuaan aina välittömästi, kun auto pysähtyy, sitä ei siitä nukkuvana nostella mihinkään -olisi ollut monta kertaa niin paljon helpompaa, jos tuo onnistuisi!

Ollaan sitten joulu kotona anopin mielipiteistä huolimatta (sinne ei voi jäädä yöksikään, ei ole tilaa).

jotka eivät ymmärrä sitä, että rutiinit ovat tärkeitä pienille lapsille. Joillekin tärkeämpiä kuin toisille. Ihan lasten luonteesta on kiinni tämäkin asia.

Minulla on kolme lasta. Esikoinen on aina nukkunut vaikka tikun nokassa, mihin kellon aikaan vain. Ai että hänen kanssaan vauva-aika oli helppoa. Se kun tuli ja meni silloin kun itsestä siltä tuntui. Muistan itsekin ajatelleeni silloin, että miten jotkut voivat tehdä elämästään vaikean sillä, että päivä on aikataulutettu prikulleen.

No, sitten sain toisen lapsen. Tämäpä olikin ihan eri sorttinen. Meillä myös vauvan itsensä toimesta muodostui hyvin varhain tietynlainen rytmi päivään. Olin ihan hämmentynyt, sillä esikoisen kanssa ei oikeastaan ikinä ollut minkäänlaista rytmiä. Ja mitä isommaksi vauva kasvoi, sitä tärkeämmäksi ne rutiinit tulivat.

Jostain 6 kk:n iän jälkeen vauva ei mm. suostunut nukkumaan päikkäreitä muualla kuin omissa vaunuissa ulkona, omalla pihalla. Jos olit vaikka kauppakeskuksessa vaunujen kanssa, niin ei nukkunut. Ei sitten millään. Huusi vain naama punaisen kiukusta, nukahti vasta kun tultiin kotiin. Sitten sen jälkeen neidin elämä vasta sekaisin olikin. Nukkumaanmeno venähti kun päikkärit venähtivät. Seuraava yö nukuttiin ylipäätään huonosti ja vielä seuraava päiväkin kiukuttiin. Minäkään en halunnut heti antaa periksi vaan ajattelin, että kyllä se oppii mutta eipä vaan oppinutkaan. Vieläkin, kohta 3-vuotiaana, pitää pitää aika tiukasti päivärytmistä kiinni. Tämä neidin kanssa mekin oltaisiin juuri ap:n ikäisen lapsen kanssa jääty suosiolla kotiin.

Kolmas lapsemme on sitten jotain esikoisen ja kakkosen väliltä. Ei ihan niin rento kuin isoveljensä mutta antaa kyllä enemmän siimaa kuin isosiskonsa näissä rutiiniasioissa.

Kantapään kautta opin, että on ihan turha ruveta arvostelemaan muita kun ei kerta kaikkea elämästä tiedä. Jos teillä ei ole ollut äärimmäisen rutiinitarkkaa vauvaa, niin pliis, älkää viitsikö täällä jeesustella.

Joopajoo, taidat olla juuri sellainen äiti, joka on aivan paniikissa kun

kullannuppu pikkuisen itkee; meidän Jemina-jessica ei nuku kuin omalla pihalla tietyssä kohdassa tietynlaiset vaatteet päällä...huh huh

en antanut heti periksi vaan huudatin jemina-jessicaani kyllä muuallakin kuin kotipihalla samoissa vaatteissa, sillä ajattelin, että kyllä se oppii. Mutta eipä oppinut. Ja kun kyse oli toisesta lapsesta jo, niin en ihan heti lapsen huudosta paniikkiin mene. Mutta toisaalta jos sinua sun nico-petterin huutamiset ei haittaa, vaan sulle on ihan sama onko lapsesi tyytyväinen vai ei, niin anna mennä vaan. Tärkeintähän se on, että mammalla on kivaa, eiks jee?

hän ei perheineen varmaan vietä joulua ollenkaan! :D

Lapset tarvitsevat rutiineja. Jos ne ja kaikki muukin on kunnossa, lapset eivät hajoa siitä, että rutiinit ovat joskus harvoin, esim suurina juhlapäivinä, kuten joulu, vähän toisenlaiset. Samat turvalliset vanhemmathan siinä ovat, ruokaa tulee, nukkumaan pääsee.

Ap:n tilanteessa haasteellisinta on mun mielestä ne joulupäivänä tulevat vieraat, että joulu on pakattu niin täyteen ohjelmaa. Muutenhan he voisivat viettää anoppilassa jouluyötä (lapsi tiettysti kellontarkasti nukkumaan), syödä rauhallisen joulubrunssin ja körötellä levänneinä ja ravittuina kotiin.

Meillä kolme lasta ja eletään suht säännöllisesti.

Mä puolestani en ymmärrä teitä, jotka ette välitä rytmeistä lainkaan! Kuinka ajattelitte saada elämänne toimimaan, kun menette töihin ja lapset aloittavat koulun?

taas en ymmärrä miksi pitäisi noudattaa 7 vuotta ETUKÄTEEN jotain rytmiä, ihan turhan takia! En epäile hetkeäkään etteikö lapseni sopeutuisi uusiin aikatauluihin ja olosuhteisiin viikossa, parissa.

lasten psykologiseen kehitykseen. Se, että sinä et välitä rytmeistä ja rutiineista, ei poista sitä tosiasiaa, että lapsellesi ne tekisivät hyvää.

Mä puolestani en ymmärrä teitä, jotka ette välitä rytmeistä lainkaan! Kuinka ajattelitte saada elämänne toimimaan, kun menette töihin ja lapset aloittavat koulun?

taas en ymmärrä miksi pitäisi noudattaa 7 vuotta ETUKÄTEEN jotain rytmiä, ihan turhan takia! En epäile hetkeäkään etteikö lapseni sopeutuisi uusiin aikatauluihin ja olosuhteisiin viikossa, parissa.

lähjtisin ajamaan kotiin, kun lapsen on päästävä nukkumaan. Sitten siirtäisin nukkuvan vauvan autoon.



Ymmärrän hyvin, jos AP ei tahdo pilata yötään ja joulupäiväänsä sekä vieraidensa joulupäivää kiukkuavan ja yliväsyneen kanssa. Yhdestä illasta nauttimionen voi tuntua liian kovalta hinnalta moisesta.



Meidän muksut on olleet hyvin erilaisia keskenään: Esikoinmen oli tarkka ja häntä ei saanut ikinä siirrettyä nukkuvana minnekään. Unet autossa siirsivät nukkumaanmenoa monella tunnilla. Ja pari, kolmekin seuraavaa päivää olivat todella raskaita ja kamalia. Mieluummin olin riippuvainen rutiineistamme.



Kuopus taas oli joustava, hänet pystyi siirtämään nukkuvana paikasta toiseen eikä lapsi ollut väsyneenä kuin talviunilta herätetty karhu. Hän sen sijaan otti ylämääräiset unet, jos olo oli semmoinen:)



Eivät vanhemmat aina tahallaan tee elämästään hankalaa lastensa kanssa. Kiukkuavan, kitisevän, itkevän ja sylissä roikkuvan lapsen kanssa kamalaa olla julkisilla paikoilla tai pitää seuraa vieraille. Etenkin, jos on itsekin umpiväsynyt ja pinna kireällä. Silloin on vain fiksuutta juliutua rutiineihin ja elää kellon orjana.

että joidenkin on pakko elää "ilman rytmiä" ja totuttaa myös lapsensa siihen. On helppoa yhden vauvan kanssa antaa pienen pyörittää koko perhettä ja sukua miten lystää, mutta se ei onnistu jos on muitakin velvollisuuksia, kuten isompia sisaruksia.



Fakta on se, että esim. mummolareissulla saattaa olla isommalle/isommille sisaruksille tärkeää saada leikkiä esim. serkkujen kanssa (jos näiden perhe esim. töiden vuoksi on tullut myöhempään) Ja isommilla lapsilla on myös harrastuksia ja esim. kaverisynttäreitä ym. mistä ei voi olla pois (joku kerta jos jää väliin ok, mutta esim. jos harrastusryhmän esitys tmv. mihin harjoiteltu pitkään, niin paha olla menemättä).



Eli jos esim. toinen vanhemmista työmatkalla eikä kukaan mummo/kummi pääse apuun, on PAKKO nuorin/nuoremmat lapset ns. "sopeuttaa" siihen ettei heidän rytmissä eletä. Pari aikuista voi hyppiä yhden vauvan rytmin mukaan, mutta se ei onnistu isommalta perheeltä. On väärin ettei vanhempi/vanhemmat saa/lapset saa elää ns. normaalisti, koska aina pitää olla esim. klo 19 kotona jotta nuorin pääsee nukkumaan.



Ja omien havaintojeni mukaan, vauva kyllä sopeutuu jos pari asiaa toteutuu:



-vanhempi säilyttää oman malttinsa, ei hermostu vaan on rauhallinen ja turvallinen, pikkuvauva AISTII äidin levottomuuden, eli pitää _oikeasti_ olla rauhallinen.



-vauva totutetaan pikkuhiljaa pienestä pitäen siihen, että vaikka on rutiiineja ja rytmiä elämässä, se ei ole liian "orjallista"



Monella se ongelma, ettei vauvaa voi jättää esim. isän kanssa kaksin kun lapsi alkaa huutaa (ja puhutaan nyt n. 1-vuotiaista) ja se on älytöntä. Samoin jos kaikki ei mene pilkulleen niin kamala huuto. Kun opettaa heti ettei kaikki aina mene tismalleen samalla lailla (ja KYLLÄ: siitä huolimatta rutiinia ja rytmiä elämässä voi ja PITÄÄ olla!) niin vauva tottuu siihen.



Ja hauskaa on sekin, että moni esikoinen ei saa hyvin nukuttua pienessä melussa, mutta mitä nuorempi lapsi on ollut=mitä enemmän melua lapsuudenperheessä, sitä paremmin nukkuu vaikkapa junan kolinassa (puhun nyt siis AIKUISISTA ihmisistä) Ja minusta taito nukahtaa melkein mihin vaan on esim. matkoilla näppärä :)

että joidenkin on pakko elää "ilman rytmiä" ja totuttaa myös lapsensa siihen. On helppoa yhden vauvan kanssa antaa pienen pyörittää koko perhettä ja sukua miten lystää, mutta se ei onnistu jos on muitakin velvollisuuksia, kuten isompia sisaruksia.

Ja ihan oikeasti, jos rutiinit ei salli joulunviettoa mummolassa niin NE RUTIINIT ON AIVAN VÄÄRÄNLAISET!

että joidenkin on pakko elää "ilman rytmiä" ja totuttaa myös lapsensa siihen. On helppoa yhden vauvan kanssa antaa pienen pyörittää koko perhettä ja sukua miten lystää, mutta se ei onnistu jos on muitakin velvollisuuksia, kuten isompia sisaruksia.

Ja ihan oikeasti, jos rutiinit ei salli joulunviettoa mummolassa niin NE RUTIINIT ON AIVAN VÄÄRÄNLAISET!

Menettekö te rutiinien orjat sitten aattoaamunakin kahdeksi tunniksi ulkoilemaan jne, kun se kerran kuuluu päiväohjelmaan? Ja mites se joulusauna, jos kerran kylpy kuuluu lapsen aikatauluissa vasta iltaan?

Oma lapseni on onneksi superhelppo näissä, kunhan saa unta ja ruokaa säännöllisesti. Ja totisesti toivon, etten koskaan saa tuollaista lasta, joka ei nuku muualla kuin omassa pihassa omissa vaunuissa tai jota ei voi nukkuvana siirtää autosta sänkyyn ilman että koko seuraava viikko on pilalla. En haluaisi olla kotona vankina joka ilta klo 18 alkaen vaikka mulla lapsia onkin...

Ihailtavan tappelun olette muuten tästäkin aiheesta saaneet aikaiseksi. Hyvää joulua vaan.

Kuoleeko se vauva jos ei ole sängyssä nukkumassa normaaliin aikaan?

Oma lapseni on onneksi superhelppo näissä, kunhan saa unta ja ruokaa säännöllisesti. .

Sinun lapsesi on superhelppo kunhan SAA UNTA ja ruokaa SÄÄNNÖLLISESTI... Tämähän tässä jutussa juuri on pointti, eikö? Joillekin lapsille nukkuminen sujuu missä vain, milloin vain. Toisilla se käy niin helposti. Sitä tuntuu olevan täällä aika monella vaikea tajuta.

Meidän rutiini-riitta on jo leikki-ikäinen, eikä se enää onneksi ole niin tarkkaa, mutta tuossa ap:n vauvan iässä se oli, ja nimenomaan nukkumisen kanssa. Meilläkään ei olisi tullut kuuloonkaan, että lapsen olisi saanut siirrettyä autosta sänkyyn ilman että seurasi totaaliherääminen ja monen tunnin valvominen putkeen. Seuraava päiväkin oli vielä sekaisin.

Pointtihan tässä on se, että jos vauva nukkuu autoon ja siitä sen siirtää leppoisasti omaan sänkyyn niin go for it. Mutta kun kaikilla se EI onnistu. Koittakaa nyt ymmärtää.

Jokainen vanhempi tässä tilanteessa sitten punnitsee sen, että kannattaako ottaa seuraavan yön ja mahdollisesti seuraavan päivän/parin kiukkupuuskat ja itkemiset vastaan vai kokeeko tärkeämmäksi sen, että vauva nukkuu ja tilanne on siten rauhallisempi koko perheelle. Se on sitten jokaisen oma valinta. Mutta yrittäkää nyt ymmärtää, että jokainen lapsi on erilainen. Ihan oikeasti.

Niin, mekin oltin vauvaiässä ja noin 2-vuotiaaksi asti tiukkoja rutiineissa. Kyllä me silti pystyttiin jättämään aamupäivän ulkoilut tai illan kylvyt väliin. Kaikista tiukoimmin pidimme uniajoista ja ruoka-ajoista kiinni. Jälkimmäisistäkin pystyi paremmin joustamaan.

Käy sääliksi teitä ja teidän lapsia