Jouluna mummolasta kotiin tavalliseen nukkumaanmenoaikaan/nukkuva 10kk autoon/yöksi mummolaan?

Lapset ovat erilaisia. Meidän lapsia ei ole koskaan (edes ihan vauvana) voinut siirtää nukkuvana autosta sänkyyn. Heräsivät aina ja sitten kukkuivat tunti tolkulla, kun oli unet ihan sekaisin. Eivät myöskään nukahtaneet vieraisiin kyläpaikkoihin ja esim. kuopuksella oli vaikea nukahtaa niinkin tuttuun paikkaan kuin mummolaan jostain 5 kk ikäisestä lähemmäs 3-vuotiaaksi. Yökyläiltiin molemmissa mummoloissa säännöllisesti noin kerran kuussa, mutta aina oli yhtä vaikeaa.



Monessa muussa asiassa he ovat olleet tosi joustavia ja sopeutuvaisia mm. syömisissä, mutta nukahtamisessa ja nukkumisessa oli molemmilla pienempänä ongelmia.

Lapset ovat erilaisia. Meidän lapsia ei ole koskaan (edes ihan vauvana) voinut siirtää nukkuvana autosta sänkyyn. Heräsivät aina ja sitten kukkuivat tunti tolkulla, kun oli unet ihan sekaisin.

Ihan pikkuvauvana meilläkin lapsi olisi nukahtanut minne vaan eikä olisi siirrettäessä herännyt. Mutta jo tuossa ap:n vauvan iässä ei olisi tullut kuuloonkaan, että moinen olisi onnistunut. Olisi nukahtanut autoon mutta taatusi olisi herännyt siirrettäessä ja sitten olisi valvonut monta tuntia ennen unen saantia. Sitten olisi ollut seuraava päiväkin ihan sekaisin. Ja meidän neiti jos joku on ollut hyvin tarkka itse rutiineistaan. Niistä ei paljoa passanut poiketa tuossa iässä ilman, että koko päivästä, ja parista seuraavastakin, olisi tullu silkkaa kaaosta Been there, done that. Me varmaan oltaisiin kotona oltu tuossa tilanteessa aatto.

Onneksi nykyään reilu 2-vuotias on jo vähän joustavampi näissä rutiineissaan. Eli muiden on turha tulla jupisemaan, että teettepä vaikeaksi elämänne. Jos lapsi vaatii rutiineja, niin silloin se vaatii.

Lapsi ansaitsee turvalliset ja rauhalliset olosuhteet. En haluaisi itsekään, että minua riepoteltaisiin nukkuvana tai kesken unien autoon tai autosta pois.

Lapsuus on niin lyhyt, että oman lapseni kohdalla pyrin aina järjestämään niin, että nukkumaanmenoaikaan ollaan kotona rauhoittumassa (tai kyläpaikassa, jos ollaan reissussa).

Ymmärrän, että jotkut lapset menevät sekaisin siitä, että nukahtavat autoon ja nostetaan kotiin nukkumaan.

Mutta kun meidän lapsi ei ollut sellainen, niin en nähnyt mitään järkeä siinä, että ei oltaisi voitu koskaan iltaisin lähteä minnekään, ettei unet mene sekaisin. (Sänkyyn siirtäminen nukkuvana ei vaikuttanut lapsen uniin mitenkään, jos heräsikin sai yleensä nukahtamaan saman tien takaisin.)

Lapsi meni tuossa iässä 19-20 välillä nukkumaan ja nukahti helposti autoon iltaisin. Me ei oltaisi voitu liikkua minnekään autolla klo 17 jälkeen, jos oltaisiin haluttu estää lapsen nukahtaminen väärään aikaan (=yö sekaisin) sekä pitää huolta, että lapsi voi nukahtaa aina omaan sänkyyn. Eli me ei oltaisi voitu ikinä käydä kylässä, mummilassa tai missään arkisin yhdessä ja päivisin viikonloppunakin olisi ollut hankalaa, ettei nukahda päiväunille autoon. Ei kiitos, en halunnut halunnut tehdä elämästä ihan noin vaikeaa vuodeksi kahdeksi.

Jos lapsi vaatii rutiineja, niin silloin se vaatii.

Lapset ovat erilaisia. Meidän lapsia ei ole koskaan (edes ihan vauvana) voinut siirtää nukkuvana autosta sänkyyn. Heräsivät aina ja sitten kukkuivat tunti tolkulla, kun oli unet ihan sekaisin.

Ihan pikkuvauvana meilläkin lapsi olisi nukahtanut minne vaan eikä olisi siirrettäessä herännyt. Mutta jo tuossa ap:n vauvan iässä ei olisi tullut kuuloonkaan, että moinen olisi onnistunut. Olisi nukahtanut autoon mutta taatusi olisi herännyt siirrettäessä ja sitten olisi valvonut monta tuntia ennen unen saantia. Sitten olisi ollut seuraava päiväkin ihan sekaisin. Ja meidän neiti jos joku on ollut hyvin tarkka itse rutiineistaan. Niistä ei paljoa passanut poiketa tuossa iässä ilman, että koko päivästä, ja parista seuraavastakin, olisi tullu silkkaa kaaosta Been there, done that. Me varmaan oltaisiin kotona oltu tuossa tilanteessa aatto.

Onneksi nykyään reilu 2-vuotias on jo vähän joustavampi näissä rutiineissaan. Eli muiden on turha tulla jupisemaan, että teettepä vaikeaksi elämänne. Jos lapsi vaatii rutiineja, niin silloin se vaatii.

Sulla on selkeesti vain yksi lapsi. Sitten kun sulla on muutama enemmän, niin olet ehkä isekin pikkasen joustavampi :) . Äidin joustavuus tarttuu lapseenkin.

Oma lapseni ei mene sekaisin, jos rutiinit häiriintyvät, siitä ei ole kyse. Minusta ei vain ole oikein lasta kohtaan kuljettaa lasta paikasta toiseen iltamyöhälllä, jos se ei ole ehdottoman välttämätöntä.

Vaikka lapsi ei vaatisi rutiineita, niin uskon niiden olevan lapselle hyväksi.

Ap:n tilanteessa luultavasti jäisin kyläpaikkaan yöksi.

Sanokaa minua rajoittuneeksi, jos haluatte, teen silti asiat niin kuin parhaaksi katson.

Lapsi ansaitsee turvalliset ja rauhalliset olosuhteet. En haluaisi itsekään, että minua riepoteltaisiin nukkuvana tai kesken unien autoon tai autosta pois.

Lapsuus on niin lyhyt, että oman lapseni kohdalla pyrin aina järjestämään niin, että nukkumaanmenoaikaan ollaan kotona rauhoittumassa (tai kyläpaikassa, jos ollaan reissussa).

Ymmärrän, että jotkut lapset menevät sekaisin siitä, että nukahtavat autoon ja nostetaan kotiin nukkumaan.

Mutta kun meidän lapsi ei ollut sellainen, niin en nähnyt mitään järkeä siinä, että ei oltaisi voitu koskaan iltaisin lähteä minnekään, ettei unet mene sekaisin. (Sänkyyn siirtäminen nukkuvana ei vaikuttanut lapsen uniin mitenkään, jos heräsikin sai yleensä nukahtamaan saman tien takaisin.)

Lapsi meni tuossa iässä 19-20 välillä nukkumaan ja nukahti helposti autoon iltaisin. Me ei oltaisi voitu liikkua minnekään autolla klo 17 jälkeen, jos oltaisiin haluttu estää lapsen nukahtaminen väärään aikaan (=yö sekaisin) sekä pitää huolta, että lapsi voi nukahtaa aina omaan sänkyyn. Eli me ei oltaisi voitu ikinä käydä kylässä, mummilassa tai missään arkisin yhdessä ja päivisin viikonloppunakin olisi ollut hankalaa, ettei nukahda päiväunille autoon. Ei kiitos, en halunnut halunnut tehdä elämästä ihan noin vaikeaa vuodeksi kahdeksi.

meillä samanikäinen lapsi. Nukutetaan vaunuihin sellaisessa vaatetuksessa, jossa voi nukkua autossakin. Nukkumaan verannalle, jossa viileää. Sitten nukkuvana siirto autoon, kotona päällysvaatteet pois ja suoraan sänkyyn. Näyttää toimivan jopa huonounisella lapsella.

Lapset ovat erilaisia. Meidän lapsia ei ole koskaan (edes ihan vauvana) voinut siirtää nukkuvana autosta sänkyyn. Heräsivät aina ja sitten kukkuivat tunti tolkulla, kun oli unet ihan sekaisin.

Ihan pikkuvauvana meilläkin lapsi olisi nukahtanut minne vaan eikä olisi siirrettäessä herännyt. Mutta jo tuossa ap:n vauvan iässä ei olisi tullut kuuloonkaan, että moinen olisi onnistunut. Olisi nukahtanut autoon mutta taatusi olisi herännyt siirrettäessä ja sitten olisi valvonut monta tuntia ennen unen saantia. Sitten olisi ollut seuraava päiväkin ihan sekaisin. Ja meidän neiti jos joku on ollut hyvin tarkka itse rutiineistaan. Niistä ei paljoa passanut poiketa tuossa iässä ilman, että koko päivästä, ja parista seuraavastakin, olisi tullu silkkaa kaaosta Been there, done that. Me varmaan oltaisiin kotona oltu tuossa tilanteessa aatto.

Onneksi nykyään reilu 2-vuotias on jo vähän joustavampi näissä rutiineissaan. Eli muiden on turha tulla jupisemaan, että teettepä vaikeaksi elämänne. Jos lapsi vaatii rutiineja, niin silloin se vaatii.

Sulla on selkeesti vain yksi lapsi. Sitten kun sulla on muutama enemmän, niin olet ehkä isekin pikkasen joustavampi :) . Äidin joustavuus tarttuu lapseenkin.

ELI

JOS sulla olisi tarpeeksi lapsia, niin toteaisit lopulta, että niin vaan jotkut lapset ovat erilaisia ilman, että äiti siihen vaikuttaa. Meillä kuopus on kaikkein eniten se, jonka on oltava menossa nukkumaan juuri eikä melkein oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, muuten ei tule uni ollenkaan, vaikka aina on joutunut joustamaan. Ei siinä auta äidin kitinät, sen mukaan on mentävä, mitä on osakseen saanut! :-) Jos itse olet saanut joustavat lapset, niin ole kiitollinen (huom. eri asia kuin itsensä kiittäminen ;-) ).

AP teette ihan niin kuin itsestä parhaalle tuntuu. Erilaisia olette kuin me, jos ette vielä 10kk:ssa ole kertaakaan kokeillut, että onnistuuko, jos lapsi ei ole tasan nukkuma-aikaan kotona :-) mutta kerta se on ensimmäinenkin. (Me tiesimme jo tuossa vaiheessa isommista, että onnistuu hyvin ja kuopuksen kohdalla, ettei onnistu ollenkaan.)

lapsen nukkumaanmenon aikoihin. Puette yövaatteet valmiiksi mummolassa ja ulkohaalari päälle. Nukahtaa hyvin autoon. Kotona nostatte nukkuvan lapsen suoraan sänkyyn ja siellä pimeässä riisutte varovasti. Yleensä jatkaa hyvin unia.



On se paljon mukavampi herätä omassa kodissa.



Te päätätte miten perheenne viettää Joulua. Jos ei kelpaa mummolle, niin sit jätätte koko aattoillan mummola vierailun väliin.

Mun äiti haluais aina että olisin monta päivää kylässä. Usein vain käydään. Nyt on jo sopeutunut.

se mikä tuntuu parhaimmalta silloin. Varsinkin jos on kyse kotona hoidetusta lapsesta joka ei joudu seuraavana päivänä mihinkään vuoropäiväkotiin, niin relaa ja toimi sen mukaan mikä tuntuu parhaalta! Ja loppuviimeksi kuitenkin sinä tiedät ja tunnet lapsesi parhaiten, eli jos TIEDÄT että aikataulun heitto tekee illasta/yöstä/seuraavasta päivästä ongelmaisen, niin pidät kiinni lapsen aikataulusta.

että kyläpaikassa hoidetaan iltapesut jne ja yöpuku päälle, kun lähdönhetki koittaa saa ipana nukahtaa autoon ja siitä sitten kannetaan kotiin omaan sänkyynsä.

että ollaan yötä ja herätään vieraassa paikassa missä ei voi tehdä kaikkea just niinku kotona.

Oma lapseni ei mene sekaisin, jos rutiinit häiriintyvät, siitä ei ole kyse. Minusta ei vain ole oikein lasta kohtaan kuljettaa lasta paikasta toiseen iltamyöhälllä, jos se ei ole ehdottoman välttämätöntä. Vaikka lapsi ei vaatisi rutiineita, niin uskon niiden olevan lapselle hyväksi. Ap:n tilanteessa luultavasti jäisin kyläpaikkaan yöksi. Sanokaa minua rajoittuneeksi, jos haluatte, teen silti asiat niin kuin parhaaksi katson.

Ilmeisesti meillä on jotenkin oudot lapset, kun niiden kanssa on voitu reissata 3kk ikäisestä lähtien niin autolla, lentokoneella kuin junallakin, eikä kukaan ole stressaantunt tai sen kummemmin häiriintynyt matkustelusta.Hyvin on esim. lentokoneellakin lähdetty yöllä 04.00 ja muksut ovat hyvin saaneet nukuttua eikä ole seuraava päivä mennyt pilalle.

Vai johtuisiko teidän lasten stressaantuminen siitä, että äiti on itse eniten hermona, kun ne kullanarvoiset rutiinit eivät toteudukaan 24/7/365...

Lapset ovat erilaisia. Meidän lapsia ei ole koskaan (edes ihan vauvana) voinut siirtää nukkuvana autosta sänkyyn. Heräsivät aina ja sitten kukkuivat tunti tolkulla, kun oli unet ihan sekaisin.

Ihan pikkuvauvana meilläkin lapsi olisi nukahtanut minne vaan eikä olisi siirrettäessä herännyt. Mutta jo tuossa ap:n vauvan iässä ei olisi tullut kuuloonkaan, että moinen olisi onnistunut. Olisi nukahtanut autoon mutta taatusi olisi herännyt siirrettäessä ja sitten olisi valvonut monta tuntia ennen unen saantia. Sitten olisi ollut seuraava päiväkin ihan sekaisin. Ja meidän neiti jos joku on ollut hyvin tarkka itse rutiineistaan. Niistä ei paljoa passanut poiketa tuossa iässä ilman, että koko päivästä, ja parista seuraavastakin, olisi tullu silkkaa kaaosta Been there, done that. Me varmaan oltaisiin kotona oltu tuossa tilanteessa aatto.

Onneksi nykyään reilu 2-vuotias on jo vähän joustavampi näissä rutiineissaan. Eli muiden on turha tulla jupisemaan, että teettepä vaikeaksi elämänne. Jos lapsi vaatii rutiineja, niin silloin se vaatii.

Sulla on selkeesti vain yksi lapsi. Sitten kun sulla on muutama enemmän, niin olet ehkä isekin pikkasen joustavampi :) . Äidin joustavuus tarttuu lapseenkin.

Ihmettelen suuresti jos sulla on muka lapsia ylipäätään. Luulisi siinä oppivan, että lapset ovat erilaisia. Yksi joustaa kuin kuminauha suuntaan jos toiseen. Toinen elää pikkuvauvasta asti kellon mukaan jne. Luuletko, että minä muka olisin pystynyt opettamaan 2-kuiselle rutiinit? Ne löytyivät ihan itekseen ja niistä myös pidettiin kiinni kun huomattiin, että lapsi voi paremmin näin. Kyllähän minä itsekkyyttäni olisin voinut retuuttaa vauvaani ympäri kyliä mihin aikaan tahansa mutta siitä olisi kyllä kärsinyt koko perhe.

Ja niin kuin kirjoitin, nykyään yli 2-vuotiaamme ei ole ihan niin tarkka enää. Joustoa on nykyään enemmän.

Ja sitä paitsi, kaivapa joku aihetta koskeva opus ja lue sitä. Sieltä pystynet tajuamaan, että rutiinit OVAT tärkeitä pienille lapsille ja mitä rutinoituneempi lapsi itse on, sitä tärkeämpiä ne ovat hänelle. Ihan peruspsykkaa tämä.

niin sitä tarkemmaksi minä muutun rutiinien kanssa!

En todellakaan ap:na haluaisi pilata joulupäivää, ja silloin tulevien vieraiden juhlaa sillä, että ehdoin tahdoin sotken unirytmin jo aattona.

Kiva tulla niitten vieraitten, jos lapsi on väsymyksestä kiukkuinen ja vanhemmat valvoneet puoli yötä.

Minä tekisin kuten joku edellä ehdotti: yöpuku ja hammasharja matkaan, haalari siihen päälle ja nukkumaanmenoaikaan autoon.

Mä puolestani en ymmärrä teitä, jotka ette välitä rytmeistä lainkaan! Kuinka ajattelitte saada elämänne toimimaan, kun menette töihin ja lapset aloittavat koulun? Teidän lapset on sitten niitä sekopäisiä teinejä,jotka saa valvoa tietokoneen parissa koko yön, ja syövät mitä sattuu koska sattuu. Vai?

Lapset ovat erilaisia. Meidän lapsia ei ole koskaan (edes ihan vauvana) voinut siirtää nukkuvana autosta sänkyyn. Heräsivät aina ja sitten kukkuivat tunti tolkulla, kun oli unet ihan sekaisin.

Ihan pikkuvauvana meilläkin lapsi olisi nukahtanut minne vaan eikä olisi siirrettäessä herännyt. Mutta jo tuossa ap:n vauvan iässä ei olisi tullut kuuloonkaan, että moinen olisi onnistunut. Olisi nukahtanut autoon mutta taatusi olisi herännyt siirrettäessä ja sitten olisi valvonut monta tuntia ennen unen saantia. Sitten olisi ollut seuraava päiväkin ihan sekaisin. Ja meidän neiti jos joku on ollut hyvin tarkka itse rutiineistaan. Niistä ei paljoa passanut poiketa tuossa iässä ilman, että koko päivästä, ja parista seuraavastakin, olisi tullu silkkaa kaaosta Been there, done that. Me varmaan oltaisiin kotona oltu tuossa tilanteessa aatto.

Onneksi nykyään reilu 2-vuotias on jo vähän joustavampi näissä rutiineissaan. Eli muiden on turha tulla jupisemaan, että teettepä vaikeaksi elämänne. Jos lapsi vaatii rutiineja, niin silloin se vaatii.

Sulla on selkeesti vain yksi lapsi. Sitten kun sulla on muutama enemmän, niin olet ehkä isekin pikkasen joustavampi :) . Äidin joustavuus tarttuu lapseenkin.

niin sitä tarkemmaksi minä muutun rutiinien kanssa!

En todellakaan ap:na haluaisi pilata joulupäivää, ja silloin tulevien vieraiden juhlaa sillä, että ehdoin tahdoin sotken unirytmin jo aattona.

Kiva tulla niitten vieraitten, jos lapsi on väsymyksestä kiukkuinen ja vanhemmat valvoneet puoli yötä.

Minä tekisin kuten joku edellä ehdotti: yöpuku ja hammasharja matkaan, haalari siihen päälle ja nukkumaanmenoaikaan autoon.

Mä puolestani en ymmärrä teitä, jotka ette välitä rytmeistä lainkaan! Kuinka ajattelitte saada elämänne toimimaan, kun menette töihin ja lapset aloittavat koulun? Teidän lapset on sitten niitä sekopäisiä teinejä,jotka saa valvoa tietokoneen parissa koko yön, ja syövät mitä sattuu koska sattuu. Vai?

Lapset ovat erilaisia. Meidän lapsia ei ole koskaan (edes ihan vauvana) voinut siirtää nukkuvana autosta sänkyyn. Heräsivät aina ja sitten kukkuivat tunti tolkulla, kun oli unet ihan sekaisin.

Ihan pikkuvauvana meilläkin lapsi olisi nukahtanut minne vaan eikä olisi siirrettäessä herännyt. Mutta jo tuossa ap:n vauvan iässä ei olisi tullut kuuloonkaan, että moinen olisi onnistunut. Olisi nukahtanut autoon mutta taatusi olisi herännyt siirrettäessä ja sitten olisi valvonut monta tuntia ennen unen saantia. Sitten olisi ollut seuraava päiväkin ihan sekaisin. Ja meidän neiti jos joku on ollut hyvin tarkka itse rutiineistaan. Niistä ei paljoa passanut poiketa tuossa iässä ilman, että koko päivästä, ja parista seuraavastakin, olisi tullu silkkaa kaaosta Been there, done that. Me varmaan oltaisiin kotona oltu tuossa tilanteessa aatto.

Onneksi nykyään reilu 2-vuotias on jo vähän joustavampi näissä rutiineissaan. Eli muiden on turha tulla jupisemaan, että teettepä vaikeaksi elämänne. Jos lapsi vaatii rutiineja, niin silloin se vaatii.

Sulla on selkeesti vain yksi lapsi. Sitten kun sulla on muutama enemmän, niin olet ehkä isekin pikkasen joustavampi :) . Äidin joustavuus tarttuu lapseenkin.

rutiineista pidetty kiinni ja ollaan pystytty lasten kanssa reissaamaankin. En ymmärrä miten tuo voisi olla yhteydessä teinien nukkuma-aikoihin.

niin sitä tarkemmaksi minä muutun rutiinien kanssa!

En todellakaan ap:na haluaisi pilata joulupäivää, ja silloin tulevien vieraiden juhlaa sillä, että ehdoin tahdoin sotken unirytmin jo aattona.

Kiva tulla niitten vieraitten, jos lapsi on väsymyksestä kiukkuinen ja vanhemmat valvoneet puoli yötä.

Minä tekisin kuten joku edellä ehdotti: yöpuku ja hammasharja matkaan, haalari siihen päälle ja nukkumaanmenoaikaan autoon.

Mä puolestani en ymmärrä teitä, jotka ette välitä rytmeistä lainkaan! Kuinka ajattelitte saada elämänne toimimaan, kun menette töihin ja lapset aloittavat koulun? Teidän lapset on sitten niitä sekopäisiä teinejä,jotka saa valvoa tietokoneen parissa koko yön, ja syövät mitä sattuu koska sattuu. Vai?

Lapset ovat erilaisia. Meidän lapsia ei ole koskaan (edes ihan vauvana) voinut siirtää nukkuvana autosta sänkyyn. Heräsivät aina ja sitten kukkuivat tunti tolkulla, kun oli unet ihan sekaisin.

Ihan pikkuvauvana meilläkin lapsi olisi nukahtanut minne vaan eikä olisi siirrettäessä herännyt. Mutta jo tuossa ap:n vauvan iässä ei olisi tullut kuuloonkaan, että moinen olisi onnistunut. Olisi nukahtanut autoon mutta taatusi olisi herännyt siirrettäessä ja sitten olisi valvonut monta tuntia ennen unen saantia. Sitten olisi ollut seuraava päiväkin ihan sekaisin. Ja meidän neiti jos joku on ollut hyvin tarkka itse rutiineistaan. Niistä ei paljoa passanut poiketa tuossa iässä ilman, että koko päivästä, ja parista seuraavastakin, olisi tullu silkkaa kaaosta Been there, done that. Me varmaan oltaisiin kotona oltu tuossa tilanteessa aatto.

Onneksi nykyään reilu 2-vuotias on jo vähän joustavampi näissä rutiineissaan. Eli muiden on turha tulla jupisemaan, että teettepä vaikeaksi elämänne. Jos lapsi vaatii rutiineja, niin silloin se vaatii.

Sulla on selkeesti vain yksi lapsi. Sitten kun sulla on muutama enemmän, niin olet ehkä isekin pikkasen joustavampi :) . Äidin joustavuus tarttuu lapseenkin.

rutiineista pidetty kiinni ja ollaan pystytty lasten kanssa reissaamaankin. En ymmärrä miten tuo voisi olla yhteydessä teinien nukkuma-aikoihin.

Sitähän tässä sulle on yritetty tolkuttaa. Vaikka sun mussukat eivät olisikaan olleet niin tarkkoja nukkumaan menemisistä ja syömisistä, niin sellaisiakin lapsia löytyy. Tää on just taas tätä että kun "ei meidän maija-annikki vaan ikinä, niiin ei sitten kenenkään muunkaan lapsi voi".

varjolla jäykistellä, niin siitä vaan.

niin siitä vaan.

varjolla jäykistellä, niin siitä vaan.

jotka eivät ymmärrä sitä, että rutiinit ovat tärkeitä pienille lapsille. Joillekin tärkeämpiä kuin toisille. Ihan lasten luonteesta on kiinni tämäkin asia.



Minulla on kolme lasta. Esikoinen on aina nukkunut vaikka tikun nokassa, mihin kellon aikaan vain. Ai että hänen kanssaan vauva-aika oli helppoa. Se kun tuli ja meni silloin kun itsestä siltä tuntui. Muistan itsekin ajatelleeni silloin, että miten jotkut voivat tehdä elämästään vaikean sillä, että päivä on aikataulutettu prikulleen.



No, sitten sain toisen lapsen. Tämäpä olikin ihan eri sorttinen. Meillä myös vauvan itsensä toimesta muodostui hyvin varhain tietynlainen rytmi päivään. Olin ihan hämmentynyt, sillä esikoisen kanssa ei oikeastaan ikinä ollut minkäänlaista rytmiä. Ja mitä isommaksi vauva kasvoi, sitä tärkeämmäksi ne rutiinit tulivat.



Jostain 6 kk:n iän jälkeen vauva ei mm. suostunut nukkumaan päikkäreitä muualla kuin omissa vaunuissa ulkona, omalla pihalla. Jos olit vaikka kauppakeskuksessa vaunujen kanssa, niin ei nukkunut. Ei sitten millään. Huusi vain naama punaisen kiukusta, nukahti vasta kun tultiin kotiin. Sitten sen jälkeen neidin elämä vasta sekaisin olikin. Nukkumaanmeno venähti kun päikkärit venähtivät. Seuraava yö nukuttiin ylipäätään huonosti ja vielä seuraava päiväkin kiukuttiin. Minäkään en halunnut heti antaa periksi vaan ajattelin, että kyllä se oppii mutta eipä vaan oppinutkaan. Vieläkin, kohta 3-vuotiaana, pitää pitää aika tiukasti päivärytmistä kiinni. Tämä neidin kanssa mekin oltaisiin juuri ap:n ikäisen lapsen kanssa jääty suosiolla kotiin.



Kolmas lapsemme on sitten jotain esikoisen ja kakkosen väliltä. Ei ihan niin rento kuin isoveljensä mutta antaa kyllä enemmän siimaa kuin isosiskonsa näissä rutiiniasioissa.



Kantapään kautta opin, että on ihan turha ruveta arvostelemaan muita kun ei kerta kaikkea elämästä tiedä. Jos teillä ei ole ollut äärimmäisen rutiinitarkkaa vauvaa, niin pliis, älkää viitsikö täällä jeesustella.