Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mihin perustuu väite, että helppo vauva on hankala isompana?
14.12.2010 |
Mun kokemusten mukaan asia on juuri päinvastoin eli haastava vauva on sitä isompanakin.Siskollani oli mitä rauhallisin ja helpoin tyttövauva, ei koskaan mitään uhmaikää ja nyt 17-vuotiaana edelleen odotellaan sitä kamalaa teiniangstia jota ei taida tulla. Samoin mulla mitä helpoin tyttövauva ja edelleen 8-vuotiaana on kuin ihmisen mieli...sen sijaan niin moni kertoo että lapsi oli jo vauvana tempperamenttinen ja itkuinen. levottomuus jatkunut....
Kommentit (12)
Omat kolme ekaa lasta olivat tosi rauhallisia ja kilttejä. Lukuunottamatta toisena syntyeen allergioita ja vatsaväänteitä, jotka valvottivat ja aiheuttivat murhetta ensimmäisten kuukausien aikana. Mutta kaikki lähtivät liikkeelle hitaasti. Viihtyivät pitkiä aikoja itsekseen, ei tarvinnut kannella, nukkuivat rauhallisesti yöt ym.
4:s oli sitten jo energinen ihan vauvasta asti ja kaipasi elämää koko ajan ympärilleen.
No 1. ja 3.ovat sitten jälkeenpäinkin olleet tosi kilttejä lapsia ja rauhallisia koko temperamentiltaankin. 2. ja 4. sen sijaan ovat huomattavasti energisempiä luonteeltaan. Minä itse myös olen melko sosiaalinen ja temperamenttinen, mieheni sen sijaan rauhallinen ja pohdiskeleva, joten eiköhän nuo perintötekijät ja ympäristö myös aika paljon vaikuta kaikkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kostautuu myöhemmin. Varmasti totta. Eli ongelmia tiedossa, jos tarpeisiin ei ole vastattu. Vauvahan oppii ettei kannata itkeä, jos sillä ei saa mitään. Vauvakin voi olla jo masentunut.
Mutta jos vauva on oikeasti helppo luonnostaan ja tarpeisiin vastattu heti, niin kyllä se luonteen helppous varmasti jatkuu.
jos ei uhmaa tule ollenkaan 2-3 vuotiaana, se tulee sitänkin "pahempana" sitten teini-iässä.
Koska kyllähän sen oman tahdon täytyy jossain vaiheessa kehittyä. Ja jos ei kehity,ei sekään ole niin hyvä juttu! voi olla sitten hankaluuksia myöhemmin elämässä (liian kiltti, pidättyväinen,helposti pomotettavissa, ujo tms...)
En tiedä, näin olen kuullut...
Jollain tavalla varmaan pitää paikkansa.
Että esim. liian kiltit lapset eivät osaa pitää puoliaan muiden kanssa, ja kärsivät siitä.
jos ei uhmaa tule ollenkaan 2-3 vuotiaana, se tulee sitänkin "pahempana" sitten teini-iässä.
Koska kyllähän sen oman tahdon täytyy jossain vaiheessa kehittyä. Ja jos ei kehity,ei sekään ole niin hyvä juttu! voi olla sitten hankaluuksia myöhemmin elämässä (liian kiltti, pidättyväinen,helposti pomotettavissa, ujo tms...)En tiedä, näin olen kuullut...
Jollain tavalla varmaan pitää paikkansa.
Että esim. liian kiltit lapset eivät osaa pitää puoliaan muiden kanssa, ja kärsivät siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin ajattelen niin. Esim. tempperamenttisen lapsen kanssa on hyvä tunne, että hän "pärjää" elämässä. Vähän ujomman kanssa taas saa varmaan tulevaisuudessa huolestua ja huolehtia vähän enemmän(koska ei kerro esim. negatiivisista tunteistaan).
päälle parikymppinen ja toinenkin kohta täysi-ikäinen. Kumpikin oli vauvana äärettömän nauravainen ja rauhallinen. Uhmaiässä oli pientä kiukuttelua, murrosikä on mennyt kummaltakin ihan huomaamatta. Helpolla olen päässyt :)
Kyllä lapset ovat osanneet puoliaan pitää ja osaavat ajatella omilla aivoilla. Osa kavereista on aloittanut tupakanpolton, mutta omiani ei ole kiinnostanut. Reippaita nuoria miehiä ovat, koulut on käyty kunnolla ja kavereitakin on.
Kurinpitäjinä olemme mielestämme olleet keskikastia. Lasten mielipidettä yhteisiin asioihin on kysytty, mutta vanhemmat ovat tehneet päätökset. Omista hius- ja vaatetyyleistään ovat saaneet päättää jo ihan pienestä.
En kyllä osaa sanoa miten me ollaan onnistuttu vanhempina, mutta hyvät välit meillä on ja lapset sanovat olevansa onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
persoonallisuuksia. Nykyään kasvatetaan lapsia liikaa pyrkyreiksi ja oman edun tavoittelijoiksi. Sopeutuvaisuuskin on mielestäni hieno piirre, uppiniskaisuus ei, sitähän tarvitaan onneksi vielä työelämässä.
taaperoa. Olivat känkkäränkkiä vielä leikki-iässäkin.
Nyt heistä suurin osa on täysi-ikäisiä.
Kenenkään kohdalla ei murrosiän tyrskyjä pahemmin koettu. Pääsimme tosi helpolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kohtuus siinäkin, mille opettaa.
11
Ystäväni vauva oli helppo. Aina nauroi, nukkui kunnolliset päiväunet ja yöunet, ei ikinä itkenyt tai kitissyt.
Nyt uhmiksena tavarat lentää ja tyttö etsii kunnolla rajojaan. Osaa olla kyllä kiltti ja suloinenkin, mutta kun uhmakohtaus tulee, niin sen kyllä huomaa. :)
Mummi sanoo, että on samanlainen kuin äitinsä.
Alue: Aihe vapaa
mutta voisin kuvitella tämän kuulevani joltakin pahansuopaiselta anopilta tms, joka tämän täräyttää kun kerrot innoissaan, kuinka mukavaa teillä on ollut. Tai sitten täällä av:llä voisi tuollaiseen törmätä.
Tempperamentti on jo syntyjään ja se kulkee mukana koko eliniän. Kolikkivaivat tms. eivät siihen liity, niitä joko on tai ei ole.