Kummeiksi pariskunta, joista toinen ei kuulu kirkkoon?

Perinteisesti kummin velvollisuus on ollut huolehtia lapsesta jos vanhemmille on käynyt jotain sekä uskonnollisesta kasvatuksesta. Kirkkoon kuulumatonhan ei voi kasvattaa uskonnollisesti.

Kummeina on avopari, joista toinen ei kuulu kirkkoon. Kirkkoon kuulumatonkin sai kirkossa ristiäisissä osallistua kaikkeen niinkuin muutkin. Minusta tämä on ihmisestä kiinni ja monet kummit eivät kumminkaan hoida jälkeenpäin kummin " tehtäviä" . Ainakin tämä kummin osallistuu poikamme elämään. Yksi kirkkoon kuuluvista ei ole pitänyt mitään yhteyttä... et silleen.

kysyä sinulta, että kuinkahan moni kummi sitten yleensä tänä päivänä osallistuu kummilapsensa uskonnolliseen kasvatukseen? Epäilenpä, ettei kovin moni...! Minulle tärkeintä on kuitenkin heidän läsnäolonsa lapsen elämässä : )

Ensin edelliseen viestiin liittyen: tälläiset " perhekummit" eivät ole lapsen virallisia kummeja, siis sellaisia, jotka kirkonkirjoihin kummiksi merkittäisiin ja kaikki papit eivät käsitykseni mukaan " perhekummeja" mihinkään papereihin kirjaa. Kummien valinta on vanhempien asia, mutta ev.lut.kirkossa on tietyt ohjeet joiden mukaan kummit on valittava (lisätietoa löytyy kirkon sivuilta www.evl.fi)!



Ja sitten se toinen asia. Minä en ole koskaan ymmärtänyt miksi pariskunta pitäisi pyytää kummeiksi?! Minä olen yhden lapsen kummi niin että mieheni ei ole. Me molemmat kuulumme kirkkoon ja meillä on yhteisiäkin kummilapsia, mutta tämän lapsen kummi olen minä. Lapsen äiti on ystäväni ja miehenikin tuntee perheen, mutta enimmäkseen minä olen äidin kanssa tekemisissä. Miksi ihmeessä mieheni pitäisi olla lapsen kummi?

Meidän omillakin lapsilla on kummeja, joiden puolisot eivät ole lapsiemme kummeja. Meistä tälläinen ratkaisu on hyvä ja toimiva eikä kenenkään kyllä ainakaan pitäisi loukkantua jos puoliso pyydetään kummiksi mutta itseä ei.

Teidän vain täytyy hankkia lisäksi vielä toinen kirkkoon kuuluva kummi.

Itse en pyytäisi kummiksi henkilöä joka ei kuulu kirkkoon.

Niin tuohon edelliseen viestiini tarkentaisin vielä, että minusta ei ole loukkaavaa olla pyytämättä kummiksi ihmistä, joka ei kuulu kirkkoon. Jokainen tekee tietysti omat valintansa, mutta minusta kummiuden edellytys on että kuuluu kirkkoon. Jos haluatte kummeiksi molemmat, niin se on tietysti teidän asianne, mutta jos pyydätte kummiksi vain sitä osapuolta joka kuuluu kirkkoon, teette ihan korrektisti.



Kirkkoon kuuluminen on jokaisen oma valinta, ja jos ei halua kuulua kirkkoon, niin silloin tietää kyllä itsekin että kummiksi ei pääse.

Kulta:

Haluaisimme pyytää vauvamme kummiksi ristiäisiin pariskunnan, joista toinen ei kuulu kirkkoon. Voisiko pyytää vain toisen vai onko se loukkaus toista kohtaan?

Laiturin kanssa samoilla linjoilla, eli ei todellaankaan ole loukkaus ellei pyydä kirkkoon kuulumatonta kummiksi, mikäli kastatte lapsenne. Kirkkoon kuulumattomankaan ei kyllä pitäisi tuntea itseään loukatuksi, sillä itsehän hän on päättänyt olla kuulumatta kirkkoon ja samalla sen ettei vihitä kirkollisin menoin, tai rupea kummiksi.

Eri asia olisi tietysti se jos pariskunnasta molemmat kuuluvat kirkkoon. Silloin olisikin aika kummallista pyytää vain toista.

on jotenkin sellainen mielikuva, että jos pariskunnasta toinen kuuluu kirkkoon, se riittää. Et toisen ei välttämättä tarvi kuulua, mutta kunhan toinen kuuluu, ja että he ovat pariskunta. Mutta en ole aiva varma onko näin, jostakin vain on tällainen mielikuva..

sillä että on pariskunta ei ole mitään tekemistä kummiksi pääsemisen kanssa. Vain se kirkkoonkuuluva pariskunnasta voi olla (virallinen) kummi.

mutta olemme kummeja. Ristiäisissä olimme sijoittuneet norm. kummien viereen ja osallistuimme ohjelmaan kuten muutkin kummit. Saimme jopa sen pienen vihkon joka annetaan kummeille, mutta meidän vihossa luki Perhekummeille. Samoin siihen vanhempien vihkoon, jossa luetellaan kummit, meidän nimien edessä oli perhekummit maininta.

Mitä kummius teille merkitsee? Mitä odotatte kummilta? Haluatteko todella tämän toisen osapuolen kummiksi vai ajatteletteko vain, ettette loukkaisi häntä? Omasta puolestani sanon, että mä en loukkaantuisi.



Kummius ei perinteisesti välttämättä liity kristinuskoon. Kummi on ollut vastuussa lapsesta, mikäli vanhemmille tapahtuisi jotain. En kuulu kirkkoon, mutta olen (epävirallinen) kummi siskojeni kahdelle lapselle. Toisen ristiäisissä olin sylikummi, toisen ristiäisissä taas en saanut seistä samassa rivissä muiden kummien kanssa. Siskoni eivät tee eroa minun ja muiden kummien välillä.