"Saako" äiti pahoittaa mielensä lastensa käytöksen vuoksi?

Vai olenko vain lapsellinen ja unohdan olla se aikuinen ja vanhempi? Lyhyesti sanottuna se mistä pahoitin nyt mieleni oli se kun 7½v aamupalapöydässä harmistui jäätelön saamattomuudesta niin että alkoi potkimaan pöydän alla ja potki useamman kerran minua sääriluuhun. Asiaa säesti 9v esikoisen papatus siitä kuinka "äiti kuitenkin aloitti" ja plaaplaaplaa. Tuppaan aina olemaan hänen silmissään varsinkin, kaiken pahan alku ja juuri, olen aina "syypää" kaikkeen ikävään. Alkaa vain mennä pikkuhiljaa kuppi nurin ja pahoitin mieleniEi tunnu hyvältä:´(

mutta ap:n aloituksesta tulee tuntu, etta han on menettanyt kaiken auktoriteettinsa ja tuo mielipaha (yoks mika termi!) on iso osa itse ongelmaa. Eli tosiaan laskeudut lapsen tasolle kun annat heidan loukata itseasi. Ennemminkin kunnon suuttuminen olisi ollut normaali aikuisen reaktio tuossa tilanteessa.

vaan suuttuisin, ja tuo käytös loppuisi heti.



Tarkennan siis ettei mulle tule paha mieli siitä että lapsi pitää tai sanoo minua tyhmäksi jos ei saa tahtoaan läpi, sehän kuuluu asiaan, mutta tuollaista käytöstä ei kyllä suvaittaisi meillä.



Ei olisi mahdollista että meillä kukaan potkisi mua USEAMMAN kerran sääriluuhun, koska jo se eka potku (tahalline tai tahaton) saisi minut reagoimaan niin että se potkiminen loppuisi.

suuttuminen ja rangaistus on parempi kuin mielensä pahoittaminen.

Meillä äiti aina pahoitti mielensä joka asiasta ja vieläkin meillä sisaruksilla on syyllinen olo kaikesta mitä teemme ja suunnittelemme.

mutta jos huomaa, että toiseen sattuu OIKEASTI (ei manipuloitua teeskentelyä), niin siitähän tulee paha mieli, eikä huvita keksiä lisää kolttosia. Jos kaikesta selviää huudolla, voi jatkaa vaikka mitä, koska tietää, että se paska huutaa hetken ja sitten voin jatkaa. Se vain huutaa, mutta se huutaa siksi, että se on paska, ei siksi, että se olisi ihminen.

Ap olet todella lapsellinen eikä sinulla viestisi perusteella ole mitään valmiuksia toimia vanhempana ja kasvattajana jos et tuota vertaa osaa/uskalla rajoja lapsille antaa. Miksi niin monet nykyajan vanhemmat tuntuvat suorastaan pelkäävän lapsiaan, tyyliin "jos lapset vaikka suuttuvat minuun jos komennan heitä"? Uskomatonta. Vanhempi on vanhempi, lapsi on lapsi, joka vasta OPETTELEE miten täällä eletään ja mikä on oikein ja mikä väärin. Sen opettaminen on vanhemman TEHTÄVÄ.

Ole vaan ap lastesi potkupallona, jos sinusta lasten pitää saada ilmaista tunteita. Mutta turha valittaa, kun ongelma on täysin omaa aikaansaannostasi.

Ap olet todella lapsellinen eikä sinulla viestisi perusteella ole mitään valmiuksia toimia vanhempana ja kasvattajana jos et tuota vertaa osaa/uskalla rajoja lapsille antaa. Miksi niin monet nykyajan vanhemmat tuntuvat suorastaan pelkäävän lapsiaan, tyyliin "jos lapset vaikka suuttuvat minuun jos komennan heitä"? Uskomatonta. Vanhempi on vanhempi, lapsi on lapsi, joka vasta OPETTELEE miten täällä eletään ja mikä on oikein ja mikä väärin. Sen opettaminen on vanhemman TEHTÄVÄ.

Suurta osaa ihmisistä ohjaa nykyään pelko ja se näkyy tässäkin. Pelätään jopa omaa lasta ja sitä, että oma lapsi voi jopa kokea mielipahaa siitä kun häntä opetetaan ja kasvatetaan. Voi herrantuutelis. En mitään fyysisiä rangaistuksia kannata, mutta kyllä lapselle juuri KUULUUkin opettaa, mikä on väärin ja mikä taas oikea tapa käyttäytyä. Senkin saa näyttää, jos jokin käytös on erittäin ärsyttävää. Mitä nopeammin sen näyttää ja opettaa, sen nopeammin lapsi sen oppii. Omien vanhempien kanssa lapsi saa harjoitella perusasioita turvallisessa ympäristössä uudestaan ja uudestaan. Miten jotkut ovat niin hemmetin VETELIÄ nykyään. Heti paskat housussa kun pikkulapsi sanoo EI tai ei tykkää jostakin.

Meillä nautitaan perhe-elämästä juuri siksi, että perusasiat on opetettu aikoja sitten. Toki niitä saa hioa todennäköisesti vielä yli kymmenen vuotta mutta kumminkin. Kivaa ja mukavaakin meillä on yhdessä, mutta se edellyttää, että on perusasiat kunnossa eli että lapset eivät hypi vanhempien silmille. Tunteita - niitä negatiivisiakin - saa näyttää normaalisti lapsetkin, muttei tahallaan ärsyttää ja käyttäytyä tosi huonosti.

17

Ole vaan ap lastesi potkupallona, jos sinusta lasten pitää saada ilmaista tunteita. Mutta turha valittaa, kun ongelma on täysin omaa aikaansaannostasi.

Niinpä. Kyllä lapset saavat tunteita näyttää, mutta huono käytös toisia kohtaan ei ole hyväksyttävää. Ja toisaalta, negatiivistenkin tunteiden kanssa opetetaan elämään. Toisten terrorisointi ei ole hyvä tapa osoittaa omia turhautumisen/ vihan/ kiukun tmv tunteita.

Ei kukaan - lapsikaan - arvosta pidemmän päälle sellaista ihmistä, jota voi pompotella miten sattuu, ja joka antaa pitää itseään kynnysmattona. Kannattaa miettiä, millaisen naisenkin mallin annat. Muidenkin on vaikeaa arvostaa sellaista ihmistä, joka ei arvosta itseään.

17

suoraan lapsille että tuollainen käytös ei sovi koska siitä tulee paha mieli. Ja jos ei mene perille niin sitten jotain rangaistusta peliin. Esim. tietsikka pelit/joku kiva lelu pois. Kyllä tunteet saa näyttää mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa jos käytöstavat on hukassa. Nyt vähän kuria peliin ap!

mutta ei jos 7v sanoo tyhmäksi, kyllä silloin on aika lapsellinen. Minä kyllä pahoittaisin mieleni jos 24v aikuinen tyttäreni sanoisi minua tyhmäksi tai potkaisisi sääriluuhun. Mutta ymmärrät kai että se on ihan eri asia kuin lapsen joka etsii rajojaan sanominen tai tekeminen.



Aikuisen täytyy olla nyrkkeilysäkki lapselle siis henkinen ja asettaa rajat.

Ehdottomasti pitää sanoa lapselle, että nyt äidille tuli paha mieli, koska teit sitä ja tätä, tuo ei tuntunut/ollut kivaa, ei sinustakaan tuntuisi kivalta.



Mutta samalla pitää varmistaa, että lapsi ymmärtää, että kritisoit hänen käytöstään, et häntä ihmisenä.

oletko masentunut? Itselläni tuollaista mielen pahoittamista oli masentuneena, kun paha mieli oli muutenkin. Tunsin olevani huono äiti jne. ja tuollaiset lasten kommentit sitten saivat tuntemaan oloni vielä huonommaksi.



Jos tämä on normaalia ja normaali reaktiosi, tuntuu, että haluaisit olla hyvä ja täydellinen äiti ja haet HYVÄKSYNTÄÄ lapsiltasi. Tilanne on siis jotenkin nurin päin ja tunnetasolla lapsilla on sinusta niskaote. Onko näin? Hyvä äitiys ei ole sitä, että on kaikessa mieliksi lapsilleen. Kyllä minäkin olisin suuttunut ja hermostunut, jos minua olisi potkittu.

Ihan hyvin ilmaista lapselle, että on paha mieli ja kertoa miksi.

Miten olette ajautuneet tilanteeseen, jossa noinkin isot lapset suorastaan satuttavat sinua fyysisesti? Voisit pikku hiljaa pysäyttää touhun ja puhua siitä miltä käytös tuntuu.



Et siis huuda sitä päin naamaa, vaan istut seuraan ja keskustelet. Ei haittaa vaikka itku tulisikin silmään.

että en missään nimessä tarkoita pohdinnallani sitä etteikö lapset ns saisi nähdä ikäviäkin tunteita, päinvastoin, nehän kuuluvat elämään!!

Sekin tuntuu tod pahalta ettei asialla tunnu olevan pidemmän päälle vaikutusta, vaikka pahoittaisin mieleni ja toisin sen esille niin sama touhu jatkuu eli äitiä pidetään syypäänä ja äiti on se pahis, aina ja kaikkeen.

Pyytäisivät edes anteeksi mutta ei:´(

Ja kyllä, olen opettanut anteeksi pyynnön taitoa pikkutaaperosta lähtien JA pyydän kyllä itse aina anteeksi jos tarvis on!



ap

Ei tuo mukselo varmastikaan tarkoittanut minua suoranaisesti satuttaa, eihän hänen varpaissaan silmiä ole mutta mielestäni hänen olisi pitänyt ns tajuta että jalan heilautuksens aosuivat johonkin=jalkaani.



ap

Noin iso lapsi tajuaa, että potkiminen sattuu.



Miten itse toimit, kun lapset rähjäävät tai kiukuttelevat? Tönäisetkö takaisin, huudatko, kiroiletko, paikotko ovia? Lapset toistavat sitä mallia, jonka itse annat.



Lisäksi kannattaa muistaa, että he ovat tosiaan lapsia. Lasten mielstä äiti on tyhmä, jos se ei anna jäätelöä. Tyhmyys on huipussaan teini-ikäisen silmissä.

Mä kanssa laittaisin heti stopin tuollaiselle potkimiselle. Meillä lähtee jäähylle joka ikisestä lyönnistä, potkusta, tönimisestä ja nimittelystä kohdistui se sit sisaruksiin tai vanhempiin. Ellei jäähy auta niin järeämmät aseet kehiin (kotiaresti, namipäivä pois sun muut kivat pois).

Lapsi ei opi, miten julmalta hänen tekonsa tuntuvat toisessa ihmisessä jos äiti ei reagoi. Lapsi oppii kaiken siitä, miten äiti reagoi.



Jos pahoitat mielesi tai jopa itket, se on vain hyväksi.

Jos sallit tuonikäisiltä itsesi satuttamisen ja tuollaisen puhetyylin, olet ongelmissa teinien kanssa. Ketään ei satuteta. Oli vahinko tai ei, anteeksi pyydetään aina. Ja tahallisesta satuttamisesta seuraa keskustelu sekä tarvittaessa rangaistus. Tuollaista halveksuvaa käytöstä ja puhetyyliä en myöskään suvaitse yhtään.



Nyt otat uudet tavat käyttöön, etkä ole enää lasten kynnysmatto. Kohteleeko miehesi sinua halventavasti vai mistä lapset ovat oppineet tuollaisen tyylin?

ja sanoin etta tuo mita sanoit loukkasi mun tunteita. Lapsia harmitti kun eivat saaneet jotain. En siis alkanut itkeä pillittaa vaan kerroin sanoilla milta tuntui (en myoskaan halua etta lapset alkavat itkea tai haistatella jos joku potkaisee nilkkaan vaan etta oppivat sanallisesti selvittamaan asian).

Paivittain joudun kieltamaan jotain mita he haluaisivat, joten ei taa mitaan uutta ole. Lasten tehtava nyt vaan on vastustaa ja aikuisten kestaa.

Lapsi ei opi, miten julmalta hänen tekonsa tuntuvat toisessa ihmisessä jos äiti ei reagoi. Lapsi oppii kaiken siitä, miten äiti reagoi.

Jos pahoitat mielesi tai jopa itket, se on vain hyväksi.

ja sanoin etta tuo mita sanoit loukkasi mun tunteita. Lapsia harmitti kun eivat saaneet jotain. En siis alkanut itkeä pillittaa vaan kerroin sanoilla milta tuntui.

Lasten tehtava on vastustaa ja aikuisten kestaa, nain se vaan on.