pakko kommentoida aiheen vierestä tota siivouskeskustelua...

Joskus myös "nautin" siitä, että saan tehdä pakollisen imuroinnin tai lattianpesun nopeasti, kun mies vie lapset jaloista. Meillä kyllä saa ottaa omaa aikaa silkkaan löhöilyyn, nukkumiseen tai vaikka läppärin ääressä makaamiseen pelkästään pyytämällä. Kun tarvitsee pari tuntia omaa aikaa, sen saa yhdellä pyynnöllä.

ellei mulla oo jotain tähdellistä hommaa joka on pakko saada pois alta. Arvaa vaan olinko kireänä, kun tajusin pari viikkoa sitten puunaussuursiivousta tehdessäni, että ei h-tti, tää on oikeasti vasta toinen kerta tänä vuonna kun saan olla yksin kotona pitempään kuin puoli tuntia, ja mä vietän sen ajan laattojen saumoja hinkaten... tsiisus.



Oon pyytänyt omaa laatukotiaikaa useampaan otteeseen ja aina on mies luvannut järjestää, mutta jotenkin se ei vaan ikinä realisoidu. Aina tulee "jotain".

enkä todellakaan haluaisi, että mies joka (!) viikko lähtee lauantaiksi pois. Mutta mun mies tekeekin tällä hetkellä järkyttävästi töitä, eikä ehditä olla viikolla yhtään yhdessä.

Siksi minä siivoan viikolla lasten kanssa, ja ne vähän iltahetket sekä viikonloput tehdään jotain muuta.

..siis todellakin, jos meillä mies joskus lähtee lasten kanssa johonkin, en taatusti käytä sitä vapaa-aikaa siivoamiseen. Luen jotain hyvää kirjaa/lehteä, kuuntelen rauhassa musiikkia, juttelen puhelimessa tms. Siivota ehtii kun lapset pyörivät jaloissa "auttamassa". En käytä edes kuopuksen päikkäriaikaa kotitöihin vaan teen jotain mukavaa. Onko joku muu samoilla linjoilla, vai onko täällä pelkkiä himosiivoajia

Kaksivuotiaani on kova kiipeilemään, hyppimään, heittelemään kuperkeikkoja vaarallisissa paikoissa, ym. Hän on myös hyvin utelias ja aktiivinen pesuaineet kiinnostavat, vessanpesussa haluaa olla mukana käsinensä. Jos yritän järjestellä paperipinoja, tulee ja levittää kaikki. Odotan, että kasvaa..

[i Oon pyytänyt omaa laatukotiaikaa useampaan otteeseen ja aina on mies luvannut järjestää, mutta jotenkin se ei vaan ikinä realisoidu. Aina tulee "jotain".

[/quote]

sama juttu täällä, korkeintaan käy lasten kanssa kävelyllä leffavuokraamoon asti (max 30 min edestakaisin)

Laita se tyhjentämään pyykkikonetta koriin, pinoamaan pannulappuja, tyhjentämään tiskikoneesta haarukoita laatikkoon, viemään roskia roskikseen, rullaamaan mattoja, istumaan imurin päällä, kikattamaan lakanoiden alle joita ravistelet suoraksi, syömään porkkanatikkuja kun avaat laskupinoa ja mapitat niitä, kaivamaan sukkia sukkakorista, pyyhkimään pelkällä veteen kastetulla rätillä ovia ja pöytiä.

Ja kyllä mulle jää aikaa siihen löhöilyynkin joka lauantai, kun perhe on aina niin kauan poissa. On kiva sytyttää muutama kynttilä ja katsoa telkkaria tai lukea kirjaa tai lehteä puhtaassa tuoksuvassa kodissa. Itse en osaisi rentoutua, jos on jotain rästihommia- siksi pyrin hoitamaan kaikki hommat, laskut, sotkut heti alta pois mielenrauhaa häiritsemästä.



Ja kyllä ne lapset kasvaa isoiksi ja tulee sitä omaakin aikaa. Jossain vaiheessa varmasti vielä kaipaa, että lapset ois enemmän riippuvaisia ja muistelee haikeana näitä pikkulapsi aikoja...



Jos mies painaisi sikanaan duunia, niin varmaan veisin lapset silti sinne mummolaan lauantaina :DD Törkeetä, eikö? Mutta mummo ja vaari on aika yksinäisiä siellä maalla ja ilahtuu, kun lapset tulee kylään. Se ihan pienikin on aina todella tervetullut. Silloin, kun vielä rintaruokin häntä, niin hän jäi aina mun kanssa kotiin lauantaisin.

Tai sitten veisin omille vanhemmilleni siksi aikaa "kylään". Siellä vaan ei ole yhtä kivaa, vaan vähän ehkä tylsääkin lasten mielestä...