Tunteeko kukaan teistä eläneensä ennenkin?

Kreikassa isolla viinitilalla

Ei voi kuin ihmetellä.

puuttuskin,että täällä joutus elää uudestaan ja uudestaan!

olisi kauhea rangaistus jos tämä elämä ei loppuis ikinä van ainn paiskattais tänne takaisin!

puuttuskin,että täällä joutus elää uudestaan ja uudestaan!

olisi kauhea rangaistus jos tämä elämä ei loppuis ikinä van ainn paiskattais tänne takaisin!

Mietipäs miksi tänne sitten synnytään? Eikö ole oikein että jos on helvetillinen elämä(kurjuus, katulapsena olo, ihmiskauppiaaan uhri tai mitä vaan), niin ihminen voi saada toisen elämän?

Ja voi "korjata" asioita kun saa uuden mahdollisuuden.

Olen kanssa kokenut joidenkin kanssa tunnetta että on tuntenut tän henkilön ennenkin.

Kaikki on niin luontevaa.

yksi vahvimmista muistoista liittyy 1800-luvun lopulle. Olin iloluontoinen merimiehen muija:( Paljon muitakin muistoja on.



Eikä näiden takia todellakaan tarvitse hoitoa tms:) Uskon että universumin laki toimii näin. Olemme täällä oppimassa asioita, uudelleen ja uudelleen.



- historiantutkimuksen ammattilainen

yksi vahvimmista muistoista liittyy 1800-luvun lopulle. Olin iloluontoinen merimiehen muija:( Paljon muitakin muistoja on.

Eikä näiden takia todellakaan tarvitse hoitoa tms:) Uskon että universumin laki toimii näin. Olemme täällä oppimassa asioita, uudelleen ja uudelleen.

- historiantutkimuksen ammattilainen

Joo, ei tarvitse hoitoa. Olisin kysynyt miten olet muistanut?

Ja aika jännä että mua on kidutettu yhdessä elämässä ja myös tässä elämässä..ja siksi kärsin kivuista tietyllä alueella.

ei itselläni ole mitään mielikuvia mahdollisista entisistä elämistä. Noita juttuja kuitenkin on, että joidenkin ihmisten kanssa on tuntunut, että on tuntenut aina, vaikka olisi tavattu ensimmäistä kertaa ja tämä myös on tuntunut samalta noista toisista ihmisistä. Se on minusta jotenkin "outoa"...



Pikkuveljelläni näitä juttuja oli pienenä ainakin (minua 8 vuotta nuorempi, siksi muistan niin hyvin) paljonkin. Heti kun alkoi osata puhua kertoili kaikkea, että on elänyt ennenkin ja sitten kuollut. Ja tuolloin ei tuntenut meitä perheenjäseniä vaan hänen perheeseensä kuului muita silloin. Kertoi kaikista villieläimistä ja Arikasta ja omat hautajaisensakin selosti tarkoin. Miten toiset ihmiset olivat kaivaneet kuopan ja laittaneet hänet sinne ja kasanneet kiviä päälle keoksi jne... Eikä niin pieni ollut voinut saada tietoonsa mistää mitään semmoista :O



Täytyykin tänään kysyä veljeltäni kun tulee kylään, että vieläkö hän muistaa noita asioita ja juttuja mitä on kertonut silloin 20 vuotta sitten meille...

ei itselläni ole mitään mielikuvia mahdollisista entisistä elämistä. Noita juttuja kuitenkin on, että joidenkin ihmisten kanssa on tuntunut, että on tuntenut aina, vaikka olisi tavattu ensimmäistä kertaa ja tämä myös on tuntunut samalta noista toisista ihmisistä. Se on minusta jotenkin "outoa"...

Pikkuveljelläni näitä juttuja oli pienenä ainakin (minua 8 vuotta nuorempi, siksi muistan niin hyvin) paljonkin. Heti kun alkoi osata puhua kertoili kaikkea, että on elänyt ennenkin ja sitten kuollut. Ja tuolloin ei tuntenut meitä perheenjäseniä vaan hänen perheeseensä kuului muita silloin. Kertoi kaikista villieläimistä ja Arikasta ja omat hautajaisensakin selosti tarkoin. Miten toiset ihmiset olivat kaivaneet kuopan ja laittaneet hänet sinne ja kasanneet kiviä päälle keoksi jne... Eikä niin pieni ollut voinut saada tietoonsa mistää mitään semmoista :O

Täytyykin tänään kysyä veljeltäni kun tulee kylään, että vieläkö hän muistaa noita asioita ja juttuja mitä on kertonut silloin 20 vuotta sitten meille...

Joo, mulle tuli kerran tuntuma lapsuudenystävän lapsesta että olemme eläneet joskus samassa perheessä, jossain Etelä-Euroopassa.

Ja joskus mulle on tullut kuvia ja tuntemuksia mieleen että olen kuollut jonnekin vuoren rinteelle ja toinen juttu on se että mut on tapettu jollain esineellä joka kohdistettiin rintakehään.

Mielenkiintoinen tuo veljesi juttu.

41

ja sain siellä ei-mitenkään-mairittelevan muiston esiin. Voi olla toki valemuistokin, mutta en ole varma. Olin lihava, haiseva viinaan menevä mies, makoilin sukulaisten nurkissa ja tunsin miten kaikki inhoavat minua. Olin katkera kaikille ja halusin vain olla olematta, käpertyä siihen kovalle puiselle "sohvalle" missä olin ja häipyä pois. Tuli tunne, että tämä on 1700-1800-luvun Ruotsista.



Olisin mielelläni ollut jotain hohdokkaampaa, mutta tunnistan kyllä tämän "juopon" olemisen välillä itsessäni.

tarkoitetaan elämää ennen ja jälkeen lasten saamisen. =D



On minulla yksi ihmeellinen muistikuva siitä, että olisin elänyt ennen 1. maailmansodan aikoja Keski-Euroopassa, Saksan alueella. Kuolen pikkutyttönä, n. 4-6-vuotiaana jäätyäni junan alle.

Tiedä sitten mikä tuon muistikuvan takana on, mutta se on seurannut minua ihan pienestä lähtien.

minulla on välillä sellaisia kausia, jolloin tulee paljon noita muistikuvia noista "entisistä". Välähdyksiä, tunteita, ihmisten kasvoja. Toisinaan joku tapahtuma tai paikka herättää muistoja tai aikaansaa jopa jonkunlaisia näkyjä. Mielestäni nuo "näyt" eivät ole pelottavia, kiinnostavia kylläkin.



- se merimiehen muija/historioitsija

ja sain siellä ei-mitenkään-mairittelevan muiston esiin. Voi olla toki valemuistokin, mutta en ole varma. Olin lihava, haiseva viinaan menevä mies, makoilin sukulaisten nurkissa ja tunsin miten kaikki inhoavat minua. Olin katkera kaikille ja halusin vain olla olematta, käpertyä siihen kovalle puiselle "sohvalle" missä olin ja häipyä pois. Tuli tunne, että tämä on 1700-1800-luvun Ruotsista.

Olisin mielelläni ollut jotain hohdokkaampaa, mutta tunnistan kyllä tämän "juopon" olemisen välillä itsessäni.

No, lohduttaudu sillä nyt et ole sellainen, se on ohi! Ja varmaan sulla voi olla jotain muutakin, jota et vielä muista. Vaikka sitä vähän hohdokkaampaa.

Olen miettinyt mikä muisto tästä mun nykyisestä jää..aika onnetonta elämää mulla on, tosin on hyvääkin. Muistelenko tulevaisuuden elämässä takaumina tätä elämää..?

Mun ystävätär teki koulussa jo erään työn, teknisellä tunnilla, joka koskee erästä maata.

Ja sitten myöhemmin, hän aina puhui tästä maasta joka päivä!

Aina kun tavattiin, hän puhui ja puhui vain tästä maasta.

Kerran olin kurssilla ja kämppiksenä oli nainen jonka kanssa synkkasi tosi hyvin. Puhuimme menneistä ja hän arveli että olemme tavanneet ennenkin.

Niin tuttuja olimme.

Kurssin lopussa yhteistilaisuudessa näin hänen katseensa, katse oli todella koskettava.

Tuntui kuin se katse olisi tullut kaukaa menneisyydestä, ehkä silloin kun olimme yhdessä.

Hän puhui keskitysleireistä, en pysty varmuudella sanomaan, voi olla.