Tunteeko kukaan teistä eläneensä ennenkin?

jatkan kohtalontehtävääni elämästä toiseen, kuten uskon muidenkin tekevän.

Näen sen törmäyksen "silmissäni" usein ja on niin aidon tuntuinen.

II maailmansodan aikana Puolassa, ja jotenkin on tunne, että se oli ikävä kyllä kaiketi sillä pahojen puolella:-(



Toinen tunne on lyhyt, suht mitäänsanomaton elämä balettitanssijana jossain Pietarissa tms.



Yksi vielä on 1600-luvulla nykyisen Kaakkois-Saksan alueella, noitavainojen aikaan, taisi käydä köpelösti.



Ja vielä yksi 1200-luvulla Koillis-Ranskassa.



Mieheni ei yllättävää kyllä tunnu olevan tuttu näistä elämistä. Muita tuttuja kyllä on. Tyttäreni esim.

mielenkiintoista

Muistot eivät ymmärtääkseni ole sairaus, olivat ne aitoja tai ei.

Uskon jossakin määrin edellisiin elämiin. Ajattelen, että ne selittävät osin lahjakkuuksia, tuttuuden tunteita tiettyjen ihmisten kanssa vaikka heidät olisi tavannut ihan äskettäin ja toistuvia unia, joilla ei ole tekemistä tämän elämän kanssa.



Uskon, että joku aiempi elämäni on päättynyt hukkumiseen. Sen verran usein näen hukkumisunia. Tässä elämässäni en ole koskaan ollut vaarassa hukkua ja uimataitoni on hyvä.

mutta minulla on muistia siitä kun elin tulevaisuudessa, vuonna 2300.

Ihan totta.

Muistot eivät ymmärtääkseni ole sairaus, olivat ne aitoja tai ei.

epäaidot muistot eivät ole muistoja ollenkaan.

Ne ovat vain kuvitelmia. Saahan niitä olla, ei siinä mitään mutta jos kuvittelee että ihan oikeasti on "elänyt aiemmin" niin sitten olisi hyvä luovuttaa ainakin ajokortti pois.

Omalla ajallaan voi nähdä harhoja muttei liikenteessä, kiitos.

että on elänyt joskus ahvenanmaalla kalastajana. Sanoi että muistaa elävästi kotisaarensa ja sen kalliorannat. Minusta tuo on jotenkin kammottavaa. Ja isäni suhtautuu tosi skeptisesti kaikkiin "höpöhöpö-juttuihin", eli tunteen on oltava hyvin vahva että tohtii myöntää omaavansa tuollaisia muistoja.

Ja isäni suhtautuu tosi skeptisesti kaikkiin "höpöhöpö-juttuihin", eli tunteen on oltava hyvin vahva että tohtii myöntää omaavansa tuollaisia muistoja.

Tämä "edelliset elämät" -juttu on ainoa höpö-juttu, jonka kanssa olen epävarma.

Ennustamiset, astrologiat, yliluonnollisiin asioihin uskomiset, Jumalat/jumalat ym. menee minulta ihan ohi ja suhtaudun niihin hyvin skeptisesti.

Minulla oli ratsu, joka oli arabi. Jotain sotaisaa siellä tapahtui.

mutta aina lapsena kun näin neuvostoliittolaisilla tv-kanavilla (asun siis rajan pinnassa) kuvaa jostain aneemisesta savuavasta tehtaasta ja lapsista leikkimässä lähettyvillä, jostain kumman syystä tuntui, että tuonne minä kuulun...

-ilmiöt liittyy juurikin näihin edellisiin elämiin.



Muistelepas mikä oli edellinen déjà vu:si, siitä voi lähteä tekemään salapoliisin työtä ja saada johtolankoja edellisestä itsestäsi. Hauskaa mutta ei lainkaan vakavaa!

vahvasti että olen elänyt 80 luvulla jonkinnäköisenä punkkarina.

Synnyin 87 ja musiikkimakuni on 80 luvulta.

Musiikkimaku ei kuitenkaan ole syy miksi tunnen näin.



Luulen myös että olen elänyt 1700 luvulla

Minä olen aikoinaan elänyt espanjassa munkkina,oli todella uskovainen ja elin tyytyväistä elämää.Toinen elämäni on englannista 1600-luvun lopulta,olin rikkaiden palvelija j akiersin majatalosta toiseen ruokapalkalla,isäsuhde huono (isä renttu kiertolainen) ja äiti kuollut kun olin lapsi.Elin ilman rakkautta ja kadehdin muiden onnea.



Tähän elämään on taas nostettu toi isäongelma,onneksi kuitenkin väleissä ollaan.Lapsena sain hysteerisia paniikkikohtauksia kun pelkäsin äitini kuolevan kauppareissulla tai töissä ollessaan.

Samaa työtäkin tein parisen vuotta mitä tuossa ed.mainitsemassa elämässä.



Kolmas elämäni on juutalaisvainojen aikaan saksassa.Kuolin lapsena n.4-5-vuotiaana todella julmasti.Siitä ei paljon muistikuvia ole mutta mieleen painunut kuva piilottelusta peiton alla kun sotilaat tulee tupaan ja vievät hiuksista kantaen pihalle...äitini huutaa kuin sika ja yrittää estää mutta ei ennistu taistelemaan sotilaita vastaan.

Tiedätkö sä mikä se sun tehtäväsi on?

Muuten lähinnä jotain 'epämääräistä'. Esim. en ole koskaan (tietääkseni) ollut lähellä hukkua, silti pelkään hukkumis/tukehtumiskuolemaa älyttömästi, vedestä kuitenkin pidän ja viihdyn merellä.



Tuo muistikuva vain tuli mieleeni, kun odottelin koulutunnin alkamista ja kertailin kirjasta läksyjä. En tiedä mikä sen laukaisi, kirjan siinä kohdassa ei ollut mitään, minkä siihen voisi yhdistää.



Omituisinta tosin oli, että vaatetus (oma tai muiden) ei näyttänyt kovin vanhanaikaiselta.

Muistin kerran yhden vanhan muiston mikä on vaivannut, kun pidin päätä eri asennossa ja se vanha muisto tupsahti taas esiin. Se tapahtuma jonka muistan, koskee nimenomaan pään aluetta..



41

puuttuskin,että täällä joutus elää uudestaan ja uudestaan!

sitten semmoisia, joihin on tutustunut jo aiemmin?



Musta tuntuu uskomattomalta, miten olen erään ihmisen (ex-mieheni) kanssa täydellisesti samalla aaltopituudella heti kun nähdään vaikka edellisestä tapaamisesta olisi vaikka kuinka kauan...



Ja mulla on jotenkin semmoinen todella syvä tunne, että rakastamme toisiamme vaikka erosimme (ja rakastuimme ensi silmäyksellä, mieskin sanoi, että aivan kuin olisi tuntenut minut aina).