Tunteeko kukaan teistä eläneensä ennenkin?

ja viettänyt hääni juuri avatulla Kaivohuoneella ;)

Tänään muistin entistä elämää kun olin yhdellä kehoterapia kurssilla ja sitten lepäsin patjalla kunnes yhtäkkiä mieleeni tulvi kuvia.

Näin silmissäni ystäväni joka oli hevosen selässä ja hän oli kiivas soturi ja musta tuntui että hän tappoi ihmisiä:(

En tiedä olinko minäkin hevosen selässä, mutta ystäväni näin siinä lähellä.

Ja hän on kiivasluonteinen ja olen aina tiennyt että hän on ollut sodassa(aikaisemmassa elämässä).

Yksi vastaaja

Hukkumisunia on kaikilla, ja niihin on kyllä psykologiassa tulkintansakin.

Jos uskoo sielunvaellukseen, alkaa kuvitella itselleen menneitä elämiä. Itseään toteuttava usko, siis.

Ja dejavu-ilmiö on taas silkka aivojen sähköinen häiriö, niitä on kaikilla.

Hukkumisunia on kaikilla, ja niihin on kyllä psykologiassa tulkintansakin.

Jos uskoo sielunvaellukseen, alkaa kuvitella itselleen menneitä elämiä. Itseään toteuttava usko, siis.

Ja dejavu-ilmiö on taas silkka aivojen sähköinen häiriö, niitä on kaikilla.

kyllä mäkin voin luoda itselleni mielikuvia vaikka mistä, nyt näen itseni selvästi kävelemässä palatsiin pikkutyttönä, nyt taas soudan myrskyisällä järvellä, nyt olen selvästikin haudattuna elävältä, nyt puhun lohikäärmeen kanssa metsässä..

Olen tuntenut lapsesta asti vetoa Itä-Eurooppaan ja jostain syystä minua luullaan silloin tällöin venäläiseksi vaikka olen täysin suomalainen sukujuuriltani.



Kun menin 2000-luvun alussa Krakovaan Puolaan vaihto-oppilaaksi, kaikki jotenkin loksahti kohdalleen heti ensimmäisenä yönä kun saavuin sinne. Tunne oli todella vahva. Olen aivan vakuuttunut siitä, että olen ollut aiemmassa elämässäni krakovalainen homoseksuaalisuuteen taipuvainen mies 1800- luvulla tai 1900-luvun alussa. Ehkä pienporvari esim. kauppias.



En ole koskaan oikeastaan uskonut sielunvaellukseen ja uudesti syntymiseen ennen kuin koin tuon tunteen.



Nyt olen naimisissa itäeurooppalaisen miehen kanssa ja tunnen olevani usein enemmän kotonani hänen kotimaassaan ja hänen kaveripiirissään kuin suomalaisessa porukassa.



Toinen kumma juttu liittyy kuopuksemme syntymään. Hän sai alkunsa (siis hedelmöityminen tapahtui) juuri samana päivänä kun isoäitini haudattiin. Tyttäremme oli heti syntyessään jotenkin vanhan oloinen, lähinnä hänen katseessaan oli jotain erilaista. Äitini sanoi myös, että vauvaa katsoessaan hänestä tuntui kuin olisi katsonut vasta kuollutta äitiään, ihan kuin isoäidin sielu olisi ollut vauvan vartalossa. Mielenkiintoista nähdä, millainen tuosta meidän kuopuksesta tulee kasvaessaan.

ed.elämässä venäläinen. Ensinnäkin mulla on venäläinen etunimi. Mä myöskin rakastan venäläistä ruokaa, seljanka ja borskeittoja. Hapankaali on mun suurta herkkua,siis oikeasti:)

Venäläiset suolakurkut ovat herkkua.

ed.elämässä venäläinen. Ensinnäkin mulla on venäläinen etunimi. Mä myöskin rakastan venäläistä ruokaa, seljanka ja borskeittoja. Hapankaali on mun suurta herkkua,siis oikeasti:)

Venäläiset suolakurkut ovat herkkua.

Itse alan tanssia ripaskaa kun kuulen balalaika-musiikkia. Ripaska iskee jalkoihin kuin sarja pakkoliikkeitä, huudan apua kuin eläin ja pyydän ihmisiä kiskomaan minut pois lattialta!

muistaneet nämä entiset elämänne ennen vai jälkeen sen kun olette kuulleet sielunvaellus- teoriasta?

tavannut ketän joka oikeasti väittäisi jotain tällaisia juttuja, saatika että itse olisin nähnyt jotain, tai tuntenut.



Kuitenkin luulen , että jotkut ihmiset ovat ns. "vanhoja sieluja", eli vähän viisaampia ja kokeneempia ja rauhallisempia kuin nuoret sielut, jotka ei kasva koskaan aikuiseksi elämänsä aikaa.

en usko mihinkään sieluihin.

kiinnostunut juutalaisten kohtaloista toisen maailmansodan aikana. Lapsena ja nuorena mulla oli vahvoja mielen "kaikuja", jotka ovat haalistuneet nykyisen elämän viedessä enemmän tilaa. Muistan alle kouluikäisenä esim. katsoneeni peiliin ja hämmästyneeni, kun hiukseni ovatkin vaaleat eivätkä tummat. Hetken oli outo häilyvä olo, ja sitten taas sopeuduin peilikuvaani. Oli myös vahva muisto siitä, miten huopaan kääriytyneenä olen perheeni kanssa reessä tms. ja muuten on tosi kylmä ja pelottaa, mutta perheen läheisyys ja huopa ympärilläni tuovat ihanaa turvallisuutta. Tällaista nukkeleikkiä halusin leikkiä lapsena, ja äiti ihmetteli. Kaverini taas ihmettelivät sitä, kun halusin leikkiä kidutusta ja kokeita, joissa otettiin käsistä pistoksia tai ihonäytteitä... ne tuntuivat minustakin kammottavilta, mutta ne piti vaan käydä läpi. Minusta on myös aina tuntunut oudolta, että tässä elämässäni olen ainut lapsi - eihän sen niin kuuluisi olla...? Ja kun tapasin alakouluikäisenä puolalaissyntyisen ihmisen, sanoin yhtäkkiä puolaksi jotain - en itsekään ymmärtänyt mitä se oli, mutta tuo puolalainen järkyttyi aivan kauheasti eikä halunnut enää olla lähelläni :o



Tulkitsen em. asiat (ja monet muut, joita en jaksa tähän listata) niin, että olen saattanut olla Puolan juutalainen ja kuollut keskitysleirillä vähän yli 10-vuotiaana - en kaasukammiossa vaan olosuhteiden tai jonkin taudin viemänä.

muistaneet nämä entiset elämänne ennen vai jälkeen sen kun olette kuulleet sielunvaellus- teoriasta?

ja sitten kun ekaa kertaa menin, oikeasti, ne oli jo tuttuja.

t. se 1800-luvun Helsingissä elänyt

Toisaalta, tuntuu, että olen elänyt tämänkin elämän jo kertaalleen. Olen nähnyt jo nuorena tyttönä omat lapseni ja monta myöhemmän elämän tilannetta jotka on sittemmin toteutuneet... sattumaa? ..kuka tietää.

Olen paennut sotilaita metsiin. Tai sitten tämä on mielikuvitusta :) Mutta aine ja energia kiertävät, miksei myös muistot...

ihmiset ovat monesti ihan mitä tahansa. Uskotteko, että teidän unennekin ovat totta ja tapahtuneet teille joskus? Jos ette, niin miksei nuo "muistot" ja muut voisi olla vain samanlaista toimintaa, mitä unessa tapahtuu? Ja psykoosissa ihminen näkee kaikenlaista ihan päiväsaikaan, ovatko nekin totta ja näkyjä joita terveet ihmiset eivät vain pysty näkemään? Miten erotatte pelkät aivokemioiden häiriöt ja aikaisemmat elämät?

mun "touhuihin". Ollaan kavereiden kanssa vitsailut, että olenko ollut entisessä elämässä vankikarkuri vai agentti vai mikä.



Olen jotenkin tiedostamatta koko ajan varuillani. Itse en tietoisesti mene istumaan tietylle paikalle, vaan kuten muutkin mennään istumaan "sopivalle" paikalle. Mä aina päädyn esim. bussissa sille kohtaa, missä on vasara, jolla voi hajottaa lasin ja päästä ulos.



Jotenkin selkärangassa sellanen piilotarve tietää, miten pääsen kustakin paikasta mahdollisimman nopeasti pakoon.



Mies tälle välillä naureskelee ja muuten ollut ymmärtäväinen, mutta kun ostettiin nykyinen asunto, niin muuten hyvä asunto jätettiin väliin, kun mua alkoi esittelyssä ahdistamaan se, että tulevan makuuhuoneemme ikkunasta oli liian pitkä matka sisäpihan seinällä oleville tikkaille. En olisi saanut unta, jos en tietäisi, mistä pääsen nopeiten omin avuin ulos.

mun "touhuihin". Ollaan kavereiden kanssa vitsailut, että olenko ollut entisessä elämässä vankikarkuri vai agentti vai mikä.

Olen jotenkin tiedostamatta koko ajan varuillani. Itse en tietoisesti mene istumaan tietylle paikalle, vaan kuten muutkin mennään istumaan "sopivalle" paikalle. Mä aina päädyn esim. bussissa sille kohtaa, missä on vasara, jolla voi hajottaa lasin ja päästä ulos.

Jotenkin selkärangassa sellanen piilotarve tietää, miten pääsen kustakin paikasta mahdollisimman nopeasti pakoon.

Mies tälle välillä naureskelee ja muuten ollut ymmärtäväinen, mutta kun ostettiin nykyinen asunto, niin muuten hyvä asunto jätettiin väliin, kun mua alkoi esittelyssä ahdistamaan se, että tulevan makuuhuoneemme ikkunasta oli liian pitkä matka sisäpihan seinällä oleville tikkaille. En olisi saanut unta, jos en tietäisi, mistä pääsen nopeiten omin avuin ulos.

sulla oli lapsuudessa jonkinlaista ahdistusta syystä tai toisesta mikä on jäänyt päälle. Sinua on voitu esim. käyttää hyväksi kun olet ollut ihan pieni ja sinulle on jäänyt alitajuinen tarve paeta nopeasti.

mun "touhuihin". Ollaan kavereiden kanssa vitsailut, että olenko ollut entisessä elämässä vankikarkuri vai agentti vai mikä. Olen jotenkin tiedostamatta koko ajan varuillani. Itse en tietoisesti mene istumaan tietylle paikalle, vaan kuten muutkin mennään istumaan "sopivalle" paikalle. Mä aina päädyn esim. bussissa sille kohtaa, missä on vasara, jolla voi hajottaa lasin ja päästä ulos. Jotenkin selkärangassa sellanen piilotarve tietää, miten pääsen kustakin paikasta mahdollisimman nopeasti pakoon. Mies tälle välillä naureskelee ja muuten ollut ymmärtäväinen, mutta kun ostettiin nykyinen asunto, niin muuten hyvä asunto jätettiin väliin, kun mua alkoi esittelyssä ahdistamaan se, että tulevan makuuhuoneemme ikkunasta oli liian pitkä matka sisäpihan seinällä oleville tikkaille. En olisi saanut unta, jos en tietäisi, mistä pääsen nopeiten omin avuin ulos.

sulla oli lapsuudessa jonkinlaista ahdistusta syystä tai toisesta mikä on jäänyt päälle. Sinua on voitu esim. käyttää hyväksi kun olet ollut ihan pieni ja sinulle on jäänyt alitajuinen tarve paeta nopeasti.

on herkkä itsesuojeluvaisto. Itsekin olen sellainen, että tulenb ajatelleeksi tuollaisia asioita ilman että oikeasti huomaankaan, samalla kun joku ystäväni ei taas ikinä tulisi ajatelleeksi tuollaista eikä havainnoin juuri mitään muutakaan ympäriltään. Ei tuohon tarvitse mitään traumaa liittyä.

olen siis mies

että olen asunut Puolassa (kuten pari muutakin täällä!)ja nimenikin "muistan". Kuvat entisestä elämästäni ovat aina olleet päässäni ja tämä nimi myös aina ollut selvä ja suunnilleen miltä näytin ja suunnilleen minkä ikäinen olen. Ajankohtaa en oikein osaa varmasti sanoa, mutta ei kovin kauan sitten. Luulisin että 1900-luvun alussa. En osaa selittää tätä mitenkään enkä ole koskaan ajatellut että olen elänyt aiemmin, olen vaan ihmetellyt sitä tunnetta toisesta minästä... kunnes kerran matkustin Puolaan ja tunsin että paikka oli kotini. Silloin ekaa kertaa sanoin ääneen tunteen, että olen elänyt täällä joskus. Epäilevänä ihmisenä epäilen tätä "muistoa", mutta en osaa selittää muulla tavalla tätä vahvaa tunnetta. Pari ihmistä olen tavannut elämäni aikana, jotka olisin voinut vannoa tunteneeni erittäin hyvin ja olen yllättynyt kun on käynyt ilmi ettemme (tässä elämässä) olekaan tunteneet aikaisemmin. Silti välillämme ollut alusta alkaen kunnioitusta ja ymmärrystä, ja tunne että olemme samaa perhettä. Tuttuus on ollut silmissä ja olemuksessa, tuttuuden tunne, ei tarvitse selitellä. Ainoa joka näissä tyypeissä on tuntunut "väärältä" on ääni ja puhetyyli, jotenkin olen odottanut erilaista ääntä. Puolaan liittyen olen usein nähnyt kummallisia unia joissa luen puolalaisia kirjoja(!?), mutten ole nykyinen minä vaan lapsi.

Tässäkin elämässä on ihan tarpeeksi kestämistä!