Miksi alkoholistien läheiset

Pistäisitkö välit poikki vaikkapa aikuisen lapsesi kanssa, jos tämä on alkoholisti?

Ehkä monet yrittävät ja yrittävät puuttua mutteivat voi tehdä päätöksiä toisen ihmisen puolsta. Se, että minä haluaisin alkoholisti-isäni lopettavan juomisen ei riitä. En voi tehdä sitä hänen puolestaan. Yritin kyllä joskus teininä. Nyt olen jo luovuttanut :(

hyväksyvät juomisen?

Onko he sitten selvinpäin niin mukavia vai mikä pitää kiinni heissä? Eivät ota vastuuta kuin omasta juomisestaan, vika aina muissa jne.

Huomaa, ettei sinun läheisesi ole alkoholisti.

Rakas ja läheinen siskoni alkoholisoitui. Vuosia yritin kaikkeni, lopulta luovutin. Nyt näemme enää silloin tällöin, mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan. Ikävä entistä siskoa.

hyväksyvät juomisen?

Onko he sitten selvinpäin niin mukavia vai mikä pitää kiinni heissä? Eivät ota vastuuta kuin omasta juomisestaan, vika aina muissa jne.

Ei tarkoita että sitä juomista hyväksyy vaikka asialle ei tee mitään. Jotkut ovat kokeilleet vuosia auttaa läheistään, mutta minkäs teet jos toinen ei suostu hoitoon ja lopettamaan tinttaamista. Joten sitten ei auta kuin katsoa vierestä miten toinen tuhoaa elämänsä.

enkä ymmärrä miksi edes moisella asialla päätäsi vaivaat? Selkeästi ei sinun läheisistäsi löydy kyseistä sairautta sairastavaa ihmistä, joten kaltaisellesi on asiaa aivan turha sen enempää edes yrittää avata.



T: alkoholistin tytär

Tai isovanhemmalle, joka kaikesta huolimatta on tärkeä lapsenlapsille, pitäiskö se vähäkin viedä pois mummosta mikä on jäljellä? En minä juomista hyväksy, mutta en voi asiaa määrätä, ymmärrätkö?



Ja alkoholisti-pilleristi-huumehörhöveljeäni yritin aikanani auttaa oman osuuteni, nyt 10 vuoden jälkeen ei enää kiinnosta, soitellaan joskus, mutta en minä hänenkään tekoja hyväksy.



Mikä sun pointti ap oli? Mitä pitäisi mielestäsi tehdä?

Olen hyväksynyt sen, että isäni juo. Se on hänen oma elämänvalintansa, emmekä me muut siihen voi vaikuttaa. Isä ei ole enää elämässämme mukana, tervehdin hautajaisissa tms., mutta muuten ei kontaktia, ei edes joulukortteja laiteta. Isä ottaa vastuun juomisestaan ihan itse.



Sen sijaan toinen läheiseni on eläkkeelle jäänyt akateeminen nainen, joka alkoi eläkkeellä tissutella ja nyt vetää kaksin käsin viinaa alas. Ei silti ikinä näytä humalaiselta tai sammu puskiin, mutta valittelee kun on aamuisin niin kehno olo ja päätä särkee usein. *huoh* Mietitään tällä hetkellä kuumeisesti, että mitäs helvettiä tuon kanssa pitäisi tehdä. Vinkkejä?

viinaan lainaili tai pyyti muilta. Kerrankin tuli siskoni luo ja valitti ,ettei perheelle ole ruokaa saisiko jonkin kympin. Sisko tiesi mihinkä ne rahat menisi, osti täyden kassin ruokaa ja veli kun tuli hakemaan. Sisko kertoi olisitpa nähnyt veljen ilmee, kun hän antoikin ruokakassin eikä rahaa.

hyväksyvät juomisen?

Onko he sitten selvinpäin niin mukavia vai mikä pitää kiinni heissä? Eivät ota vastuuta kuin omasta juomisestaan, vika aina muissa jne.

Mun kaveri aina vetoaa tohon että kun se on niin mukava selvinpäin. Harmi vaan että niitä selviä päiviä on niin vähän!

Mä en enää jaksa ottaa itse tosta ongelmaa, joskus otin. On kyse aikuisesta ihmisestä, jos hän todella haluaa olla alkoholistin kanssa yhdessä, niin olkoon mun puolesta.

Olen hyväksynyt sen, että isäni juo. Se on hänen oma elämänvalintansa, emmekä me muut siihen voi vaikuttaa. Isä ei ole enää elämässämme mukana, tervehdin hautajaisissa tms., mutta muuten ei kontaktia, ei edes joulukortteja laiteta. Isä ottaa vastuun juomisestaan ihan itse.



Sen sijaan toinen läheiseni on eläkkeelle jäänyt akateeminen nainen, joka alkoi eläkkeellä tissutella ja nyt vetää kaksin käsin viinaa alas. Ei silti ikinä näytä humalaiselta tai sammu puskiin, mutta valittelee kun on aamuisin niin kehno olo ja päätä särkee usein. *huoh* Mietitään tällä hetkellä kuumeisesti, että mitäs helvettiä tuon kanssa pitäisi tehdä. Vinkkejä?

jossa mietin, jatkanko seurustelua miehen kanssa, joka juo viikonloppuiltaisin runsaasti. Viikollakin saattaa mennä saunakaljat, en tiedä. Ei ole kokemusta omasta kodista viinanhuuruisena, mutta nyt mietin jatkoani tuon miehen kanssa. En hyväksy tuollaista juomista, joten sanonko, että valitsee juomisen vai minut? Hyviä puolia on paljonkin, mutta itse en kaipaa elämää, jossa alkoholilla on noin iso merkitys.

jossa mietin, jatkanko seurustelua miehen kanssa, joka juo viikonloppuiltaisin runsaasti. Viikollakin saattaa mennä saunakaljat, en tiedä. Ei ole kokemusta omasta kodista viinanhuuruisena, mutta nyt mietin jatkoani tuon miehen kanssa. En hyväksy tuollaista juomista, joten sanonko, että valitsee juomisen vai minut? Hyviä puolia on paljonkin, mutta itse en kaipaa elämää, jossa alkoholilla on noin iso merkitys.

alkoholisti kannattaa suosiolla jättää, kun vielä voi, ja sinä voit.

niin nostaisin kytkintä. Jos ihminen itse ei halua lopetta juomista, sinä et häneen pysty vaikuttamaan. Ja yleensä juominen tuppaa pahenemaan. Alkoholistin läheisen osa on rankka, siihen osaan ei kannata vapaaehtoisesti ryhtyä. Ja viakka olisi selvänä kuinka ihana, se ei korvaa sitä, mitä tapahtuu niinä päivinä kun ei ole selvä. SItten kun on avioliitto ja lapset ja asuntovelka, lähteminen on paljon vaikeampaa.

selittää asioita mieleisekseen? Viime lauantaina tulimme baarista ja mies oli juonut liikaa. Horjahti rapussa--selitti olevan liukasta. Kävelykin oli epäsuoraa, siihenkin ole muu syy kuin liika juominen.



Olen ottanut juomisasiaa puheeksi useamman kerran, jotenkin välttelee aihetta.



Koskaan ei kieltäydy, jos joku pyytää lasilliselle.



Onko minun aiheellista olla huolissani --itsestäni?

Isäni oli alkoholisti ja sotki aina asiat, hukkasit lompakot ja tavarat ja avaimet ja ties mitä. Koskaan ei ollut vika hänessä vaan aina oli joku ihme syy asioille.



Alkoholisti ei myönnä ongelmaansa ja todellakin selittelee aina tapahtuneet jutut niin, että hänellä itsellään ei ole asiaan mitään syytä.



Jos mies välttelee aihetta ja tuolalista tapahtuu usein, niin en jäisi katsomaan, miten homma päättyy.

Toisaalta mietin, olenki liian tiukkis, sillä itselleni riittää pari siideriä harvakseltaan ja juhlissa boolilasi.



Mikä on alkoholin liikakäyttöä?

Isäni oli alkoholisti ja sotki aina asiat, hukkasit lompakot ja tavarat ja avaimet ja ties mitä. Koskaan ei ollut vika hänessä vaan aina oli joku ihme syy asioille.

Alkoholisti ei myönnä ongelmaansa ja todellakin selittelee aina tapahtuneet jutut niin, että hänellä itsellään ei ole asiaan mitään syytä.

Jos mies välttelee aihetta ja tuolalista tapahtuu usein, niin en jäisi katsomaan, miten homma päättyy.

Mä olen ikäväkseni huomannut myös että alkoholistin puoliso ottaa niitä syitä kontolleen.

Kaverini mies jäi ratista kiinni. Kaveri sano että "se oli mun syy kun lähti ajamaan, meillä oli riita"

Yritä siinä nyt sitten selittää että "eihän se sun syy voi olla, oma valinta se oli ajaako vai ei"?

Niinniin..ja alkoholistin puolustelu jatkuu.

Alkoholin liikakäyttöön viittaa se, jos:

- asioita jää juomisen takia tekemättä

- juominen aiheuttaa morkkista

- läheiset ovat huolissaan tilanteesta

- läheiset peittelevät ja selittelevät toisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä

- ihminen juo enemmän kuin oli alun perin suunnitellut

- alkoholi vaikeuttaa työssäkäyntiä tai ihmissuhteita

Alkoholin käyttö luokitellaan suurkulutukseksi miehillä, jos vuorokaudessa käyttää yli seitsemän tai viikossa yli 24 ravintola-annosta alkoholia. Yksi ravintola-annos on esim. yksi olut pullo tai 12 cl viiniä.

Toisaalta mietin, olenki liian tiukkis, sillä itselleni riittää pari siideriä harvakseltaan ja juhlissa boolilasi.

Mikä on alkoholin liikakäyttöä?

Minusta liikakäyttöön viittaa mm. se, että alkoholi alkaa olemaan pääasia vähän jokaisessa illanvietossa tai sitten se, että siitä alkaa olemaan näkyvää haittaa, kuten tavaroiden hukkaaminen, muistin pätkiminen, rähinöiminen, viinojen kätkeminen ja salaa juominen (kun itseään hävettää).

Jotkut voivat viikonloppuna illan aikana juoda vaikka 15 tuoppia olutta, mutta eivät horju, rähise tai puhu paskaa. Minusta se on silloin ihan ok, jos sen pystyy rajoittamaan 1-2 kertaan viikossa ja jos muuten elämäntavat ovat ok. Tiedän toki, että joku itkee tähänkin, että "normaalia" on yhden illan illan aikana viikossa korkeintaan 1-2 lasillista. Av-mammojen miehille kun on sallittua lähinnä muumi-limppari rajallisessa määrin nautittuna:)

on jo kuollut. Miksi "hyväksyimme" juomisen?



Miten tämän asian voisi selittää ihmiselle, joka listaa jostain sivustolta poimimaansa annosmäärää ja ranskalaisia viivoja. Itsekin juon joskus juhlissa yli suurkulutuksen rajan, en silti ole alkoholisti.



Miten selittää se hetki, kun läheinen on ollut vaikka 6 viikkoa täysin selvä ja yhtäkkiä tajuat hänen juoneen? Läheinen ensin kieltää ja sitten myöntää että no joo, otin yhden saunakaljan. Toivot ettei se lähtisi tästä, taas. Haluat uskoa. No, yksi saunakalja tosiaan. Kuitenkin jo tajuat että taas mennään. Se musertava suru ja pettymys. Tekisi mieli kirkua että mikä helvetti sua vaivaa kun kaikki oli niin hyvin. Meillä oli niin ihanaa ja rauhallista. Mikä sai sinut taas lankeamaan?



Ensin kaikki onkin hyvin, mutta tahti kiihtyy. Huoli ja rakkaus toista kohtaan saa jaksamaan. Ei omaa isää voi vihata ja vaikka viha olisi päällä ja lähdettäisiin ovet paukkuen, tulee tilalle huoli. Ei voi olla välittämättä.



Loppuaikana putki katkeaa vain sairaalareissuun. Kaikki apu haetaan , kaikki apu olisi ollut saatavissa, mutta se lopullinen halu puuttui ihmiseltä itseltään.



Hyvät hetket saivat toivon syttymään, kerta kerran jälkeen vaisumpana, mutta kuitenkin selkeänä toivona. Ja jokainen pettymys tuntui kuin puukon isku sydämessä.



Miksi hyväksyimme juomisen? Koska emme voineet mitään. Koska rakastimme.



Isäni ei ollut rappioalkoholisti, kaukana siitä. Menestynyt ja varakas mies. Ei hän törttöillyt ja hukannut tavaroita eikä sammunut puskiin eikä notkunut kapakoissa. Joi vaan itsensä pikkuhiljaa hautaan.