Lue keskustelun säännöt.
En kestä kun olen näin herkkä - maailman pahuudet saavat minut pian sekoamaan! Tuo yksikin ketju
08.12.2010 |
jossa eräs ap kertoo miten laiminlyöty oli lapsena ja kuinka joulunakin äiti vain ryyppäsi eikä kukaan toivottanut edes hyvää joulua.. niin riipaiseva tarina että sydäntä puristaa.. ajatus siitä että tuollaisia lapsia on yhä ja kuinka paljon pahempaakin tapahtuu. Ahdistaa ihan hirveästi kaikki maailman pahuudet, vaikkapa fb:ssä kiertänyt hirveä naisten sortamis -kirjoitus Kaarina Hazardilta, missä kerrotaan kuinka jossain päin maailmaa prostituoiduksi pakotettuja naisia pakotetaan syömään ulostettaan, jotta heidän tahtonsa nujerretaan jne. Ahdistaa, että Kiinassa kierretään härskisti päästökauppaa ja kiinalaiset saastuttavat talouskasvun innossaan maapallon pilalle, vaikka kuinka ostaisin kalliimpaa tuulivoimasähköä ja kierrätän pahvit ja purnukat.
Ahdistaa, että jotenkin onnistun kuitenkin pilaamaan lapseni, vaikka rakastan häntä niin kovasti ja haluaisin hänelle vain hyvää. Tunnen koko ajan syyllisyyttä, etten ole tarpeeksi hyvä äiti, vaikken pysty parempaan kuin mitä nyt teen. Ja monella mittarilla se varmasti on hyvä, mutta en ole täydellinen, menetän joskus malttini ja huudan pää punaisena. Monia muitakin asioita kadun mutten halua niistä puhua enempää.
Miksi olen tällainen, miksi minua ahdistaa niin monet asiat, joihin en voi suoraan vaikuttaa ja miksi tunnen jatkuvaa syyllisyyttä äitiydestäni... Onko muita tällaisia herkkiä, jotka eivät jotenkin pysty elämään tässä maailmassa...? Auttaisikohan psykologille puhuminen, nämä ajatukset pyörii päässä paljon..
Kommentit (5)
suosittelen myöskin ammatttiauttajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan samaa itsessäni, mutta "voimakkuus" vaihtelee. Ja melkein kaiken suodatan lapsieni kautta, siis että he ovat maailmassa joka on ihan twisted enkä mi-ten-kään voi kaikelta heitä suojata. Mua on auttanu just tämmönen random-keskustelupalstoilla purkaminen ja se, ikävä kyllä, että mahd. paljon vältän esim. lukemasta mitään ylimäärästä kamalaa, vaik kuin kiinnostavaa. Pitää varjella vähän, en kestä ajatella tiettyjä asioita, haluan olla murehtimatta sen minkä voin niistä asioista mille en mahda mitään. Itsekästäkö, en tiedä. Mut erit. nyt kun on vauva, en vaan voi alkaa rypemään ja suremaan ja itkeskeleen, enkä esikoisen nähden. Mut joskus on tehny mieli puhua jollekkin "taholle", sais purettua. Ja hei, uskotaan et herkkyys on myös voimavara, eikö? Tsemppiä:)
olen omalta osaltani auttanut itseäni niin, etten lue enää juurikaan iltapäivälehtiä. Niissä on aina ihan sairaita juttuja maailmalta, joita mietin aina pitkään. Kaikkea ei tarvitse tietää. Jopa Dr. Philin katsomista olen alkanut välttää lapsikaappausjakson jälkeen.
Suurin ahdistukseni on juurikin se, että miten lapseni pärjää kamalassa maailmassa ja en kestä jos hänelle tapahtuu jotakin pahaa. Pakko kuitenkin ajatella niin, että suurin osa ihmisistä ei ole pahoja, vain pieni osa.
Itse kärsin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöistä joihin liittyy monenlaiset ahidustus oireet.. mm. juuri sellaisiin asioihin joihin ei todellakaan itse voi millään lailla vaikuttaa..
käyn psykologilla ja auttaa ttodella paljon!!!!!!!!! olen käynyt alle puoli vuotta ja voin suositella kun vain uskaltaa puhua kaikista ittiä vaivaavista asioita rehellisesti ja suoraan niin kyllä saat apua!! tsemppiä!!
Ja se on ihan hyvä asia, mutta muista, että hyvä ja vahva ihminen on oikeasti hyvä.
Voisi olla, että puhuminen voisi auttaa.
Hali sinulle!