Mitä tehdä?

Rakastuin 19-vuotiaana komeaan mieheen, joka vaikutti ujolta ja kiltiltä.



Olin itsekin ujo ja kiltti ja perustimmekin perheen tosi pian eli noin 3 kk yhdessäolon jälkeen olin raskaana.



Ennen esikoisen syntymmää kaikki meni ok, kunnes juuri ennen laskettua aikaa mies sanoikin minulle, että haluaa tappaa itsensä ennenkuin lapsi syntyy... Meillä oli silloin kylässä lapsen tuleva kummitäti ja mies sanoi tämän hänen aikanaan ja olivat ottaneet muutamat drinksun keskenään.



No..myöhemmin kun ajattelee, niin ehkäpä hän katui, että halusi lapsen kanssani, vaikka niin itse sanoi haluavansa ja minä uskoin. Olin tyhmä ja nuori. Kukaan ei ollut opettanut minulle elämästä mitään, vaan kävin normisti lukiot sun muut, vaikka olin työläisperheestä. Näin jälkikäteen todella: kukaan ei opettanut, että tietenylaisia ihmisiä pitäisi varoa.



No, lapsi syntyi, mies ei halunnut tulla mukaan lapsen syntymään, vaan juoksi pakoon kuin susi. Piti hauskaa synnyttäessäni tuon kummitädin kanssa jossakin baarissa.



Silti esitti vuosikausia rakastavaa miestä, vaikka vähätteli ja pilkkasi minua jopa 13 vuotta:(



Saimme pari lasta lisää..eli mies oli minun kanssani, vaikka petti jatkuvasti ja pilkkasi minua varsinkin, jos lähellä oli muita naisia!

Miehille sen sijaan oli olevinaan aina niin ylpeä.



Elin siis valheellisessa suhteessa koko nuoruuteni ja tajuan sen vasta nyt. Miten toipua tästä?



Sen verran sanoisin, että vanhemmilla lapsillani on pahoja ongelmia elämässään ja kaikki ovat kaatuneet niskaani, kun olen nyt yksin. En oikein jaksaisi kantaa sitä yksin, mutta en voi kenellekään muullekaan kertoa.



JOudunko jossakin vaiheessa mielisairaalaan, vai miten ratkaista? Tähän asti olen venynyt niin, että olen itse näivettynyt, täynnä ihottumia, allergiaa, mitkä ovat uutta ja sen lisäksi olen täydellisen voimaton tekemään mitään, mikä ei ole ihan välttämätöntä.



Osaisiko kukaan oikeasti neuvoa, mitä tehdä?