Lue keskustelun säännöt.
Mieheni haluaa muuttaa "maalle" ja minä en!
08.12.2010 |
Olen aina tykännyt asua kaupungissa, mieluiten ihan keskustassa ja olemme toistaiseksi mahtuneet ihan hyvin asumaan kolmistaan yhden pienen lapsen kansssa kerrostalokaksiossa. Nyt olisi vaihto isompaan asuntoon edessä. Mieheni on ruvennut inttämään että hän haluaa oman pihan ja enemmän tilaa - eli johonkin keskustan ulkopuolelle tai vielä kauemmas kehä 3:n ulkopuolelle! Keskustan kolmion hinnalla saa kauempaa jo isomman talon. Mutta minä en halua muuttaa sinne! En ole ajanut autoa vuosiin ja kauemmas muuttaminen tarkottaisi että joutuisin kulkemaan autolla töihin. Ja lasta pitäisi kuskata päivähoitoon ja harrastuksiin autolla. Kaikkialle pitäisi liikkua autolla. Ennen kaikkea minua ahdistaa ajatus siitä että asuisimme keskellä-ei-mitään. Tässä ei oikein ole kompromissin mahdollisuutta, mutta jotenkin tästä pitäisi päästä sopuun. Harmittaa että mieheni kaipaa jotain sellaista mistä minä olen täysin eri mieltä:(
Kommentit (34)
Tilanne on vaikea, en osaa mitään hyvää neuvoa antaa.
Meidät pitää kaupungissa (meillä ei ole autoa)
- melkein pihapiirissä oleva hyvä koulu
- lasten ja omat ystävät ja omaiset, tukiverkko, siis
- palvelut 300 m:n päässä, kauppakeskuksesta kirjastoon
- hyvät julkisen liikenteen palvelut
- harrastustarjonta, esim nyt luistinrata ja hiihtomaastot vieressä, uimahallille, teatteriin, oopperaan, klubeille yms helppo matka julkisilla
Ainakin siis nämä. Lisäksi ainakin minä tykkään siitä, että näen päivän mittaan muita ihmisiä, ihan ventovieraitakin!
Korven ja keskustan välissä on onneksi paljon vaihtoehtoja. Jos haluatte, löydätte ratkaisun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin asua Stadissa, jossa olin koko ikäni asunut. Mieheni on maalta eikä antanut periksi. Muutin siis maalle, miehen luokse, Vantaalle.
Minua ei edelleenkään saa sanomaan, että olisin vantaalainen, vaan olen nyt pääkaupunkilainen. Ikävä kyllä.
Kaikki kehän toisella puolella ei ole korvessa ja pimeässä :D
Voin kertoa että itse asumme omakotitalossa Nurmijärvellä, päiväkoti on 400m päässä ja bussipysäkki samoin. Työmatkani Helsingin keskustaan kestää 30-40min. Kaikki palvelut on kävelymatkan päässä ja silti meillä on suhtkoht iso tontti, naapurit ei seinässä kiinni.
Älä ole ehdoton, tutkikaa mahdollisuuksia.
sen ajotaidon päivittämistä. Ei siinä oikeasti mene kauan kun se tuntuma autolla ajamiseen saavutetaan. sanon kokemuksesta, taukoa oli 8 vuotta.
Vaikka keskustassa asuisittekin, on ajotaito aina järkevää varsinkin sun tapauksessa kun ajokortti on jo kertaalleen hankitty.
Menet aluksi vaikka isolle parkkipaikalle harjoittelemaan sellaisena päivänä kun se on tyhjä ja siitä pikku hiljaa alat harjoitella myös liikenteessä.
Yksi vaihtoehto on sekin että otat ihan tunteja autokoulussa. Moni esim. jostain syrjäkyliltä Helsinkiin muuttanut tekee niin, kun ajoympäristö on yhtäkkiä täysin toisenlainen kuin mihin on tottunut.
Tiedätkö edes milloin niin voisi sanoa :D :D Silloin kun ympärillä ei ole mitään muuta kuin metsää ja lähimmät kaupat ja palvelut on yli kilometrien päässä :) Naapuriinkin yli kilometri :)
Tutullani näin on, lähin kauppa 25 kilometrin päässä :) Ja se on keskellä ei mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaava tilanne. Mä haluaisin muuttaa takasi suomeen ja mieheni ei. Olen jo vuosia suostunut asumaan täällä miehen "mieliksi" ja välillä katkeruus nostaa päätä. Mies lupasi vuosia taaksepäin että "sitten kun.." ja nyt se kun on ollut jo kauan. :/ Aika usein tulee ajatus "entäs jos pakkaisin kassit ja llähtisin lasten kans." RAkastan miestäni ja jättäminen olisi kauheeta.
Minun mielestä voisimme etes yrittää asua Suomessa muutama vuosi ja muuttaa takasin tänne tarpeen tullen, työasiat järjestyis ja nyt olisi tuohon mahdollisuus.
Raastavaa tämä on. Eniten minulle. Ja se ärsyttää kun mies ei ole pitänyt lupaustaan.
Tekin voisitte vuorotella. Kokeilkaa etes sitä maalla asumista jos nyt olette kauan keskustassa asuneet. Vaikka muutama vuosi. Voit tykästyä ja huomata että se on kivaa! Tai ostatte mökin maalta jossa voitte viettää lomia.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Olenko tosiaan kauhean itsekäs jos en anna periksi?
ap
antaisi periksi. Miehesi haluaa jotain unelmaa, mutta voit kertoa hänelle, että ei se maalle muutto ole se ratkaisu.
Oma tarinani lyhykäisyydessän meneen niin, että muutimme pois helsingistä (n. 50km keskustasta), rekensimme talon ja saimme lapsia... ihanaa idylliä...
Tosiasia: töihin oli palattava kuitenkin jossain vaiheessa, niin elämä menee nyt niin, että minä kukonlaulun aikaan töihin ennen pahimpia aamuruuhkia, joten työmatkaan menee vain 30-45min/suunta. Ja tämä ei ole leppoisaa omaa aikaa, vaan stressaavaa omalla autolla ajamista. Ihan eri asia kun nautiskella ja nuokkua julkisessa, kuin ajellä 20km tunnissa motaria.
Koko ajan tajuton kiire töihin tai päiväkotiin hakemaan lapsia. Harrastuksiin pitää kuskata autolla.
Lunta tuli TAAS puoli metriä-> lumitöitä
Ikinä emme ehdi olemaan rauhassa tässä ihanassa kodissamme, sillä olemme koko ajan matkalla johonkin. Autossa kuluu siis tosi iso osa päivää.
Puhumattakaan siitä, mitä tälläinen kahdella autolla reissaaminen jatkuvasti maksaa! Tuntuu tosi tyhmältä ravata töissä , kun tuntuu ettei mitään jää käteen =( On ihan höpöpuhetta, että samalla hinnalla saisi maalta omakotitalon. Ehkä sen talon saa, mutta sen jälkeen rahaa ei paljoa näy. Kaikkeen mahdolliseen kuluu rahaa, sellaisiin menoihin, joita ei vaan osaa kuvitella etukäteen.
Harkitsemme vakavasti muuttoa takaisin kaupunkiin. Ja me oltiin kuitenkin molemmat into piukeena muuttamassa maalle omaan rauhaan. (Ja sitä rauhaa ei vielä tähän päivään mennessä ole löytynyt)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta 'keskustan ulkopuolella' on eri asia kuin 'maalla'. Meillä minä olen se 'maalle' haluaja, mutta en halua ehdottomasti oikeasti 'maalle' vaan mulle riittää että on tarpeeksi luontoa ympärillä. Asumme mukavassa lähiössä Espoossa, kerrostalossa. Auto on täällä aika tarpeen kyllä, mutta hiukan linjakarttoja tutkailemalla senkin voi ratkaista. Päivähoito on lähellä, ja harrastuksiin pääsee nopeasti kauemmaskin sillä parjatulla autolla.
Tilanne on vaikea, en osaa mitään hyvää neuvoa antaa.
Meidät pitää kaupungissa (meillä ei ole autoa)
- melkein pihapiirissä oleva hyvä koulu
- lasten ja omat ystävät ja omaiset, tukiverkko, siis
- palvelut 300 m:n päässä, kauppakeskuksesta kirjastoon
- hyvät julkisen liikenteen palvelut
- harrastustarjonta, esim nyt luistinrata ja hiihtomaastot vieressä, uimahallille, teatteriin, oopperaan, klubeille yms helppo matka julkisillaAinakin siis nämä. Lisäksi ainakin minä tykkään siitä, että näen päivän mittaan muita ihmisiä, ihan ventovieraitakin!
Korven ja keskustan välissä on onneksi paljon vaihtoehtoja. Jos haluatte, löydätte ratkaisun.
Ja meidät pitää kehä-kolmosen ulkopuolella se, että on tilaa, vehreyttä sekä kaikki nuo luettelemasi asiat.
AP:n kannattaisi edes katsoa millaisia koteja ja ympäristöjä siellä jossain muualla on tarjolla ja katsoa miten paljon niitä mörköjä sieltä löytyy, vai onko ne kaikki vaan päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni tuntuu tosiaan olevan idyllinen kuva siitä mitä on asua omakotitalossa. Olen seurannut sellaisten työkaverien elämää jotka asuvat maalla ja kulkevat autolla töihin - se on juuri tuollaista. Kauhea kiire molempiin suuntiin. Sitten taas jos muuttaisimme kerrostaloon johonkin lähiöön missä on luontoa ympärillä niin en oikein näe mikä siinä on parempaa kuin keskusta-asumisessa. Silti olisi pidempi työmatka. Joka tapauksessa tarvitsemme isomman asunnon, joten lähiöstä saisi tietenkin edullisemmin enemmän neliöitä. Mutta mielestäni meillä olisi kyllä varaa ostaa kolmio keskustasta. Tai neliö hiukan kauempaa, esim Haagasta. Se olisi sellainen kompromissi johon olisin valmis, jotta lapsella olisi enemmän tilaa. Mutta en vain ymmärrä mihin mies sitä tilaa ja lääniä oikein kaipaa.
ap
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Olenko tosiaan kauhean itsekäs jos en anna periksi?
ap
antaisi periksi. Miehesi haluaa jotain unelmaa, mutta voit kertoa hänelle, että ei se maalle muutto ole se ratkaisu.
...
Ikinä emme ehdi olemaan rauhassa tässä ihanassa kodissamme, sillä olemme koko ajan matkalla johonkin. Autossa kuluu siis tosi iso osa päivää.
sen voi saada ei-korvestakin. Ei Helsingin keskustasta kyllä (ilman isoa omaisuutta ainakaan), mutta tilava rivari tai omakotitalo pk-seudulta hyvien yhteyksien läheltä. Ei se halpa ole, mutta keskustakolmiosta saa ainakin pesämunan.
Tai sitten teette niinkuin me: iso omakotitalo vanhalla alueella, 1 km Kuopion torille :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse mies ja syntynyt Helsingissä, vaimo on maalta ja asumme Espoossa koska se on kompromissi. Vaimo olisi halunut muuttaa suvun omistamaan vanhaan tyhjillään olevaan torppaan 90 km Helsingistä mutta minä kieltäydyin.
Vaikka asuminen olisi ollut puoli-ilmaista niin siitä olis seurannut kaikenlaista harmia ja kaikki minun aikani olisi mennyt kämpän remontoimiseen. Talon yläkerta oli pelkkä kylmä ullakko ja alakerrassa oli vain 1 makuuhuone keittiön ja tuvan lisäksi. Kylppäri surkea, sauna puuttui kokonaan jne.
Paikkakuntaa lähimpänä olevassa pikkukaupungissa ei olisi löytynyt minulle mitään koulutusta vastaavaa työtä. Olen lisäksi jo niin vanha että ylipäänsä työn saanti hankalaa.
Päivittäiset automatkat Helsinkiin laskin maksavan 600 euroa kuukaudessa. Työpaikkani on lisäksi Helsingin toisella puolella joten kokonaismatka-aika yhteen suuntaan olisi kestänyt 1.5 tuntia kehäykösen kiertäminen mukaanlukien. Junaa ei paikkakunnalle kulje, vain hidas bussi joka kiertää ummet ja lammet.
Sen lisäksi olisi loppunut vähäisetkin kapakkareissuni ja kyläilyreissut joissa nautitaan alkoholia, koska taksimatkoihin olisi uponnut omaisuus.
Rivitalo Espoossa tai Vantaalla, jonkun isomman keskuksen tuntumassa on paras ratkaisu sellaiselle perheelle jossa ainakin toinen puolisoista käy töissä Helsingissä ja jossa asumistoivomukset menevät täysin ristiin. Silloin toinen saa sen pihan ja toinen säilyttää edes jonkinlaisen kosketuksen kaupunkielämään.
Toinen vaihtoehto on että jos toine puolisoista ehdottomasti haluaa asua kaupungissa, muuttaa johonkin pikkukaupunkiin mutta silloin pitää työpaikka olla hankittuna ensin. Jos sinne on tullut lähdettyä eikä ole töitä niin on turha itkeä sitten enää.
Tai sitten teette niinkuin me: iso omakotitalo vanhalla alueella, 1 km Kuopion torille :D
Omakotitalo keskellä Helsinkiä ei ehkä ole kovin realistinen vaihtoehto, mutta onhan niitä kaupunkeja muitakin.
Helsinki on alueena ylihinnoiteltu, samalla liksalla elää muualla herroiksi - silti ne palvelut on lähellä.
niin en näe siinä mitään mahdollisuutta kompromissille. On ihan totta että mies on muuttanut minun perässäni keskustaan asumaan. Ja nyt vuosien päästä hän on alkanut kaivata jotain muuta. Mutta minua harmittaa, että luulin meidän haluavan samoja asioita ja nyt minua on tavallaan "huijattu" kun mies haluaakin pois. Täällä keskustassa on kaikki palvelut lähellä - ja joo, Stockan herkussa käymme joka viikonloppu - ja ystävät asuvat lyhyen matkan päässä ja tulevat usein kylään. Minulle syrjäseutu on varsinainen mörkö enkä näe siinä mitään plussia. Muuta kuin sen tilan. Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Olenko tosiaan kauhean itsekäs jos en anna periksi?
ap