Lue keskustelun säännöt.
Mieheni haluaa muuttaa "maalle" ja minä en!
08.12.2010 |
Olen aina tykännyt asua kaupungissa, mieluiten ihan keskustassa ja olemme toistaiseksi mahtuneet ihan hyvin asumaan kolmistaan yhden pienen lapsen kansssa kerrostalokaksiossa. Nyt olisi vaihto isompaan asuntoon edessä. Mieheni on ruvennut inttämään että hän haluaa oman pihan ja enemmän tilaa - eli johonkin keskustan ulkopuolelle tai vielä kauemmas kehä 3:n ulkopuolelle! Keskustan kolmion hinnalla saa kauempaa jo isomman talon. Mutta minä en halua muuttaa sinne! En ole ajanut autoa vuosiin ja kauemmas muuttaminen tarkottaisi että joutuisin kulkemaan autolla töihin. Ja lasta pitäisi kuskata päivähoitoon ja harrastuksiin autolla. Kaikkialle pitäisi liikkua autolla. Ennen kaikkea minua ahdistaa ajatus siitä että asuisimme keskellä-ei-mitään. Tässä ei oikein ole kompromissin mahdollisuutta, mutta jotenkin tästä pitäisi päästä sopuun. Harmittaa että mieheni kaipaa jotain sellaista mistä minä olen täysin eri mieltä:(
Kommentit (34)
Terveisiä vain okt:sta 15 min matkan päässä Tampereen keskustasta. Ilman kahta autoakin pärjää (julkiset kulkevat), ja pihakin on suunniteltu ns. pienitöiseksi.
Pk-seudulla sama ei onnistuisi, ei ainkaan ilman isoa rahamassia.
Näinpä
Tai sitten teette niinkuin me: iso omakotitalo vanhalla alueella, 1 km Kuopion torille :D
Omakotitalo keskellä Helsinkiä ei ehkä ole kovin realistinen vaihtoehto, mutta onhan niitä kaupunkeja muitakin.Helsinki on alueena ylihinnoiteltu, samalla liksalla elää muualla herroiksi - silti ne palvelut on lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän molempien vanhemmat asuvat pk-seudulla, samoin ystävät. Töitä varmasti löytyisi muistakin suurista kaupungeista kuin Helsingistä, mutta ihmissuhteita en voisi jättää taakseni. Mies tosiaan haluaisi mieluiten ihan maalle eli Helsinki-Espoo-Vantaa sektorin ulkopuolelle. Hänelle kävisi myös rivari pk-seudulta, mutta minulle se on sama kuin "maalle" muutto. Olisi pitänyt aikoinaan valita sellainen mies joka haluaa ihan ehdottomasti asua keskustassa, ja muutenkin samoja asioita kuin minä:( Mutta rakastan miestäni enkä tietenkään halua erota tällaisen asian takia. Tiedän että mies antaa periksi lopulta. Mutta harmittaa, ja tunnen syyllisyyttäkin siitä kun tiedän että keskusta-asuminen ei ole se mitä hän toivoo.
ap
Terveisiä vain okt:sta 15 min matkan päässä Tampereen keskustasta. Ilman kahta autoakin pärjää (julkiset kulkevat), ja pihakin on suunniteltu ns. pienitöiseksi.
Pk-seudulla sama ei onnistuisi, ei ainkaan ilman isoa rahamassia.
Näinpä
Tai sitten teette niinkuin me: iso omakotitalo vanhalla alueella, 1 km Kuopion torille :D
Omakotitalo keskellä Helsinkiä ei ehkä ole kovin realistinen vaihtoehto, mutta onhan niitä kaupunkeja muitakin.Helsinki on alueena ylihinnoiteltu, samalla liksalla elää muualla herroiksi - silti ne palvelut on lähellä.
Rivari Espoossa tai Vantaalla tai Helsingin laitamilla ei ole "maalla". Käykää katsomassa sellasia jotka ovat ratojen varsilla koska silloin pääsette nopeiten liikkumaan kaupungille ja teidän ystävät ja sukulaiset löytävät helpoiten teidän luokeenne kylään.
jonkun mökin tms jossa harjoittelisitte asumista?
Tai riittäisikö se miehelle maaseudun kaipuuksi?
Tiedän että mies antaa periksi lopulta. Mutta harmittaa.
Sehän on jo selvästi ratkaistu. Meidän parisuhde ei kyllä toimi noin. Toivoisin, että miehesi olisi tajunnut valita vaimonsa vähän paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Olenko tosiaan kauhean itsekäs jos en anna periksi? ap
antaisi periksi. Miehesi haluaa jotain unelmaa, mutta voit kertoa hänelle, että ei se maalle muutto ole se ratkaisu. Oma tarinani lyhykäisyydessän meneen niin, että muutimme pois helsingistä (n. 50km keskustasta), rekensimme talon ja saimme lapsia... ihanaa idylliä... Tosiasia: töihin oli palattava kuitenkin jossain vaiheessa, niin elämä menee nyt niin, että minä kukonlaulun aikaan töihin ennen pahimpia aamuruuhkia, joten työmatkaan menee vain 30-45min/suunta. Ja tämä ei ole leppoisaa omaa aikaa, vaan stressaavaa omalla autolla ajamista. Ihan eri asia kun nautiskella ja nuokkua julkisessa, kuin ajellä 20km tunnissa motaria. Koko ajan tajuton kiire töihin tai päiväkotiin hakemaan lapsia. Harrastuksiin pitää kuskata autolla. Lunta tuli TAAS puoli metriä-> lumitöitä Ikinä emme ehdi olemaan rauhassa tässä ihanassa kodissamme, sillä olemme koko ajan matkalla johonkin. Autossa kuluu siis tosi iso osa päivää. Puhumattakaan siitä, mitä tälläinen kahdella autolla reissaaminen jatkuvasti maksaa! Tuntuu tosi tyhmältä ravata töissä , kun tuntuu ettei mitään jää käteen =( On ihan höpöpuhetta, että samalla hinnalla saisi maalta omakotitalon. Ehkä sen talon saa, mutta sen jälkeen rahaa ei paljoa näy. Kaikkeen mahdolliseen kuluu rahaa, sellaisiin menoihin, joita ei vaan osaa kuvitella etukäteen. Harkitsemme vakavasti muuttoa takaisin kaupunkiin. Ja me oltiin kuitenkin molemmat into piukeena muuttamassa maalle omaan rauhaan. (Ja sitä rauhaa ei vielä tähän päivään mennessä ole löytynyt)
mitä minä ounastelin ja selitin, kun mies vonkui että muutetaan taloon maalle, saadaan halvemmalla ja aina välillä innostuu vinkumaan. Tulostanpa kirjoituksesi hänelle! Asumme siis radan varressa nyt. Minä ilmoitin, että "sun vuorotyöt, bensalaskut kiitos, kahden auton pakko, kuka tekee talvella lumityöt, ikkunan pesut sun muut, entä muksujen kuskaus viulutunneille, painiin, urheilukerhoon, kerropas se? Eikä ole mummo ja täti nurkan takana hätäapuna. Ja miten on sulla sydäntä jättää kaksi koululaista keskenään ja lähteä itse 80-60 km päähän töihin, kun sieltä ei olla puolessa tunnissa kotona, niinkuin nyt?"
Kulut ja ajankäytön kun laskee yhteen, niin meille paras ratkaisu on mökki tunnin matkan päässä maalla ja kerrostaloasunto.
Älä anna liikaa periksi, tehkää kompromissi! Muuta korkeintaan radan varteen, mistä pääsee dösällä tai junalla äkkiä Stockan herkkuun ja meren rannoille kävelemään ja ihmisiä näkemään, kun iskee tarve. Sitä tarvetta noi aidot landelaiset ei tajua... jos rakastaa Hesaa, sitä ei korvaa mikään teatteri jossain kunnantalolla. Mutta radan varressa tuskaan saa aina helpotusta.
viljelypalasta mökillä. Vai mikä sen nimi nyt onkaan:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole kuitenkaan ihan Helsingin laitamilla. Tai muuttakaa Puu-Käpylään
Miten olisi Pakila? Yhdellä autolla selviää. Hyvät koulut. Musta Pekka hyvin laadukas ruokakauppa. Ei tarvi Stockalle lähteä. Keskuspuisto lähellä ja hyvät liikenneyhteydet joka suuntaan. Aikaa talon ja tontin ylläpitämiseen tosin aina menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta usko vain, että vaikka mitään ratkaisua ei nyt näykään, niin ajan kanssa sellainen kuitenkin varmasti löytyy. Eli ei kannata välttämättä hampaat irvessä tehdä sellaisia ratkaisuja, joita sitten myöhemmin joutuu katumaan. Antaa ajan kulua ja ajatusten hautua, niin siitä ne ajatuksetkin alkavat pehmenemään.
Meillä oli myös erilaiset haaveet asuinpaikasta. Ja koska ei löydetty sellaista ratkaisua, jonka kumpikin olisi hyväksynyt, niin jatkettiin vaan vanhaa vuokralla asumista pienessä asunnossa ja kärvisteltiin kahden lapsen kanssa yhdellä makkarilla kaikki sängyt vieri vieressä.
Viiden vuoden jälkeen asuminen on nyt ratkaistu. Rahaa käytettiin paljon enemmän kuin olisi haluttu. Mutta eipä se murehduta, kun molemmat ollaan nyt tyytyväisiä. Ratkaisu ei siis syntynyt hetkessä ja kummallekin piti antaa aikaa sopeutua omiin uusiin ajatuksiin ja miettiä mitä elämältä oikeasti haluaa.
saamaan tahtosi läpi? Huh, mitä itsekkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Keskellä-ei-mitään"!!!! Kehä III ulkopuolellakin löytyy paikkoja, joissa on hyvät palvelut, päiväkodit, kaupat, harrastusmahdollisuudet. Eli ihan jokapäiväiseen elämiseen ei välttämättä tarvitse autoa. Autollakin lienee kuitenkin osaat ajaa, eiköhän sitä ajamalla saa sen tuntuman takaisin...
Kannattaa asettua myös miehesi asemaan, ja miettiä toisenkin haluamisia. Entäs jos miehesi todella haluaa muuttaa syrjempään ja tarjota lapsellenne erilaisen kasvuympäristön?
Minunkin mieheni unelmoi isosta talosta ja omasta pihasta jossain "pellon laidalla". Minä taas haluan asua keskustan tuntumassa, ja ehdottomasti vaivattomassa ja turvallisessa kerrostalossa palvelujen äärellä. Kakkoselle tiedoksi, että kyllä minä poden huonoa omatuntoa itsekkyydestäni, mutta en siltikään saata antaa periksi. Mieheni on onneksi hieman ailahtelevainen luonne, ja joskin hän 80% vuodesta unelmoi omakotitalosta, unelmoi hän sen 20% kerrostalosta kivalla alueella. Olen aina napannut silloi kun miehelläni on kaupunkivaihde päällä, ja toistaiseksi asunnonvaihdot ovat sujuneet yhteisymmärryksessä, vaikka tiedän, että mieheni suurimman osan aikaa toivoisi toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saamaan tahtosi läpi? Huh, mitä itsekkyyttä.
Lue ap:n viesti uudelleen ja ajattele samalla.
Tosi hankala tilanne, ap. Ymmärrän sinua hyvin. Asumme keskustan liepeillä (ratikkalinjan varrella), enkä ikinä muuttaisi täältä pois. Onneksi mieheni on maalta kotoisin eikä koskaan tahdo maalle, ei omakotitaloon, ei lumitöitä, ei loputonta pientä remppaa, ei hajoavia putkia, ei pimeyttä, ei yksinäisyyttä, ei autoriippuvuutta ...
Toivottavasti löydätte ratkaisun ilman että kumpikaan joutuu kokonaan luopumaan omista toiveistaan. Setvikää ja selvittäkää, ehkä se siitä!
suurimman osan ajasta onneton omassa kodissaan.
että halut ovat aivan päinvastaiset, asuminen on merkittävän iso tekijä elämässä kuiten.
Sopuratkaisua tuskin tulee, toinen joutuu antamaan periksi ja pitkällä aikavälillä se voi tehdä ikävää tuhoa parisuhteeseen, riippuu teistä niin kovin.
Itse Helsingin keskustasta "maalle" muuttaneena kysyn, että mitä sellaisia palveluja käytät siellä mitä et saisi maaseudulla? Käytkö klubi-keikoilla, oopperassa tai sinfoniakonserteissa? Onko Stockkan Herkku sulle "must"? Jos on niin sitten ymmärrän sua. Yrittäkää miettiä mitä oikeasti haluatte arjelta, uskon että löydätte kompromissin, tehkää vaikka ihan konkreetiinen plus-miinus-lista.
Eikö Hesarissa aka Pravdassa ollut kyselytutkimus, jonka mukaan suurin osa haluaa, harvalle se on vaan todellinen vaihtoehto. Anna miehesi muuttaa lasten kanssa ja jää sinä keskustaan, sillähän se selviää.
Se on mukamas mies, joka on ruvennut inttämään, että haluaa enemmän tilaa. Vaikka ilmeisesti kumpikin on sitä mieltä, että isompi asunto tarvitaan. Mutta jotenkin siihen saadaan mies syylliseksi.
Ja ap ei halua muuttaa keskustan ulkopuolelle. Mutta hän unohtaa sopivasti, että mies on asunut ap:n mieliksi siellä keskustassa jo ties miten monta vuotta, vaikka ei ehkä ikinä halunnut siellä asua minkään muun kuin ap:n takia. Eiköhän hän ole odottanut sitä pois muuttoa jo kauemminkin.
Ja ap:tä harmittaa, että mies kaipaa jotain muuta kuin hän. No eipä tule mainittua, että aivan takuulla miestä harmittaa vähintään yhtä paljon, että ap kaipaa jotain keskusta-asumista.
Ja tuo ap:n pessimismi ei myöskään edistä asiaa yhtään. Ettei muka ole kompromissin mahdollisuutta. Tai että autolla ajaminen on niin suuri mörkö, että se estää kaikkien muiden ratkaisujen harkitsemisenkin. Autoa ajaa päivittäin valtaosa Suomen aikuisista. Joten ei se oikeasti voi ap:llekaan olla niin ylivoimaisen vaikeaa. Ja kompromisseja löytyy aina. Ap vain ei halua nähdä sitä, sillä kompromissihan tarkoittaa, että kumpikin joutuisi antamaan vähän periksi - siis myös ap eikä vain mies.
että miehesi haluaa muuttaa maalle? Ilmeisesti miehesikin haluaa kuitenkin pysyä pääkaupunkiseudulla? Aika kauas keskustasta saatte muuttaa, että olette maalla. :D Miksi ette voisi oikeasti käydä katsomassa erilaisia vaihtoehtoja ja sitten miettiä, mitä teette. Ei ehkä kannata olla niin ennakkoluuloinen sen suhteen, millaista muualla olisi.
Täytyy tosin myöntää, että itsekin haluaisin asua rivi- tai omakotitalossa, joten siinä mielessä on puolueellinen vastaamaan. Kaksi vuotta ydinkeskustassa riittivät mulle.