äitien välinen hyväksikäyttö

ovat mielestäni kanssani samaa sosioekonomista luokkaa eli tavallista työssäkäyvää keskiluokkaa. en siis tosiaan koe olevani mitenkään ylempänä jos annan vanhoja,mielestäni ihan uudenveroisia, vaatteita. Liian fiineille ihmisille ei henkkamaukkoja ja lindexejä kehtaisi tarjotakaan...

ap

ja kysyn aina, minkälaisen korvauksen antaja niistä haluaa. Yleensä kaikki sanovat, ettei yhtään mitään. Silloin annan asian olla.



Toki jos saatais jotain tosi isoa, vaikka polkupyörä, niin korvaisin vaikkei toinen tahtoisikaan.



Itsekin annan lasten pieneksi jääneitä vaatteita pois, mutta ne kiertää meillä ensin pitkään, kun käyttäjiä on neljä. Monesti itse asiassa käykin nykyään niin, ettei ne enää kelpaa kenellekään. :)



Itse en kehtaisi pyytää vaatteita tai tavaroita keneltäkään - no, ehkä siskolta kehtaisin kysyä. Mutta yleensä ne kyllä tulevat ihan pyytämättä ja välillä niinkin, etten itse kehtaa kieltäytyä vaikkei tarvittaisikaan.

Meille yksi sukulaisperhe ja tuttavaperhe aina tuputtaa lasten vanhoja vaatteita ja kyselevät mitä halutaan joululahjaksi. Me kieltäydytään aina, koska meillä ei ole rahaa ostella muille lahjoja ym. Sitten vasta, kun olen itsekin töissä.



Jos siis onkin kyse varattomuudesta?

Tässä näkyy kirkkaimmillaan se asenne, että muiden eämä olisi helpompaa ja että muut olisivat velvollisia auttamaan sinua, koska sulla on niin vaikeaa, että sinä ja lapsesi tarvitte kaiken mahdollisen avun.

Kyllä muutkin aikuiset töissä käy ja tarvisivat vapaa-aikaa. Tai jos eivät käy, niin yleensä kituuttelevat kotihoidontuella tai työttömyypäivärahalla ja ovat yhtä lailla taloudellisesti tiukoilla kuin sinä pesueinesi. Etenkin jos olet koko ajan töissä, kaipa siitä hyvin työtunteja ja palkkaakin kertyy?? Ehkä kotona olevatkin vanhemmat kaipaisivat joskus lapsistaan vapaa-aikaa, jos ovat jatkuvasti heidän kanssaan. Vai sekö on sitä vaihtelua, että saa hoitaa omien lisäksi vielä nico-petterit joiden äidit on töissä? En jaksa uskoa, että olet töissä 148 h viikossa. Kyllä sinullakin on illat ja viikonloput todennäköisesti vapaata ainakin silloin tällöin. Edes joskus voisit osoittaa sen verran vastavuoroisuutta, että kutsuisit toisen lapset kylään, leipoisit vaikka kakun vastineeksi lastenvaatteista jne. Sen sijaan että olet vain saamapuolella ja ajattelet, että toiset kokevat iutsensä paremmiksi teitä auttaessaan.

Vittu että vituttaa nämä surkeudessaan kierivät luuserit, jotka luulee, että toiset on heitä varten ja kaikki apu kuuluu heille ilman kiitosta tai minkääntasoista vastavuoroisuutta.

olen rehellisesti sanottuna niin köyhä, että mulla ei ole varaa tarjota teille mitään. Vanhaa käytettyä tavaraa ei ole kun mun lapset on teidän lapsia pienempiä. Lapset kyllä tarvii kaiken saatavan vaate-, kenkä-, ja luistinavun. Mä en myöskään valitettavasti kykene hoitamaan teidän lapsia, koska mun kaikki aika menee töissä kun yritän hankkia lapsille edes ruokarahaa.

Niin että sorinyt. Ainoa vastavuoroisuus, mihin mä pystyn, on se että te saatte tuntea itsenne mua paremmiksi. Olkaa hyvä.

Meille kaikki tyrkyttävät käytettyjä tavaroita ja lastenvaatteita. Ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi kiitosta kummempaa niistä tarjota. Usein olemme saaneet tavaraa, vaikka olemme kieltäytyneet. Emme pidä tavarakaaoksesta ja materiasta ja tämäkö tuntuu joitain ahdistavan. Koemme olevamme helpompi sijoituspaikka kuin roskis, jonka tyhjennys maksaa tai kierrätyskeskus jonne pitäisi ajaa. Ja niistä ehdotuksista, joissa tavaraa on tarjottu säilytykseen, eli "lainaksi" olen kieltäytynyt heti. Ei ne vaatteet tai lelut ikuisesti kestä ja sitten pitäisi olla muistelemassa mikä paita kenellekin palauttaa. Laitamme sitten tavarat aikanaan eteenpäin, Anna hyvän kiertää periaatteella. Kuten annamme apuammekin tarvitseville, ei vain vastavuoroisella vaihtokaupalla. Tosi itsekästä ruikutusta minusta tällaiset ketjut.

siistit vaatteet, enkä odota kyllä mitään erityisiä vastapalveluksia, olen onnellinen että saan tavaran pois nurkista jonkun käyttöön. Kalliimmat uudenveroiset vaatteet saatan myydä.



Olen iltaisin aika pitkälti kotona, meillä on yleensä aina jommankumman lapsen kavereita, eikä mua oikeestaan kiinnosta onko niiden äidit zumbaamassa silloin vai pesemässä pyykkiä. Ei se multa ole mitenkään pois.



Ja jos en jaksa että Simo-Petteri tulee meille illaksi kyläilemään, sanon vanhemmille ettei sovi, ja ei siitä kukaan ole hernettä nenään vetänyt.



Onko teillä ihmisillä jotenkin hirveen vaikea sanoa niille ihmisille joiden kanssa olette tekemisissä suoraan miltä teistä tuntuu? Varmaan ratkaisisi jonkin verran enemmän ongelmaa, kuin täällä vinkuminen.

on siksi ehkä paljon ystäviä että olen aika antelias. Jotkut antavat vastapalveluksia tai kiitoslahjoja. En ole laskenut tavaroita prikulleen enkä jätä ystävää sen vuoksi että ei ole/ymmärrä antaa vastalahjaa. Meitä kyllä pyydetään usein kylään, ehkä se on tavallaan se vastalahja... Suoranaista hyväksikäyttöä en ole havainnut. Toki ymmärrän jos sitäkin joillekin tapahtuu.

toisen jäävän johonkin kiitollisuuden velkaan. Jos haluaa vaatteita korvauksen, ne pitää myydä. ITse annan usein vaatteita, koska en jaksa mennä kirpparille niitä myymään ja oikeasti haluan vain nopeasti eroon pieneksi jääneistä vaatteista, joille meillä ei ole mitään käyttöä. En odota saajan antavan niiden takia minulle mitään. Jos odottaisin, kysyisin, haluaako hän ostaa niitä. mutta silloin toisen täytyy voida valita, mitä ottaa ja päättää, ovatko ne ostamisen arvoisia.

Meininki näyttää olevan suurimmalla osalla vastaajista vastaavaa kuin lapsilla. Eli aina pidettävä huoli, ettei vaan ikinä jää vähemmälle.

kerran olemme maksaneet muutaman satasen sukulaiselle isosta erästä lastenvaatteita ynnä muuta lastentarviketavaraa, epäilemättä raha oli tervetullutta mutta ei meilläkään sitä liiemmälti ole. Oli siinä ihan arvokastakin tavaraa seassa. Vaatteista melkein kaikki meni meiltä ilmaiseksi eteenpäin, ei meillä ollut niille käyttöä kun sattui olemaan poikavauva. Olivat meillä vain kaapin täytteenä sen vuoden, vaatteiden antaja sai kaappitilaa kun antoi vaatteet meille :). Ja lisäksi siellä oli seassa sellaisia vaatteita jotka oli jo vaikka kuinka monella vauvalla kulkeneet ja jotka olisi jo edellisessä paikassa voineet mennä roskiin. Sekä käyttökelvotonta keinokuituhörhelöä. Sanoin seuraavalle että panee roskiin ne mitkä on jo kuluneita ja tekee lopuilla mitä tykkää, melkein hävetti antaa niitä vaatteita eteenpäin mutta kun ei ne meillä olleet käytössä niin en osannut tarkkaan sanoa mitkä on roskiskamaa ja mitkä hyviä.



Toisen kerran saimme toisilta sukulaisilta pojan vaatteita aika paljon, mutta melkein kaikki oli jo pieniä. Koitin kysyä että mitä teen näille, haluatteko ne takaisin vai annanko rahaa tilalle vai mitä, mutta eivät oikein sanoneet suoraan, ilmeisesti oli jotenkin kiusallista edes miettiä asiaa (tai sitten odottivat että itse olisin ymmärtänyt yskän :D), lopuksi eivät halunneet muuta kuin pari tärkeintä vaatetta takaisin ja ne toki saivatkin. Mutta niistä muista vaatteista en olisi kyllä enää hetken päästä muistanut, että keneltä mikäkin on, joten kaikkien palauttaminen olisi ollut ihan mahdotonta. Nyt ne loput odottaa tuolla pienessä varastokopissa että saadaan ne annettua eteenpäin jollekin.



Minusta on todella hienoa että niin moni ihminen on halunnut antaa meille vaatteita. Mutta ongelma on ihan oikeasti se että meille kaksiossa asuville ei tuota säilytystilaa ole sitä mitä näillä lahjoituksia tehneillä omakotitaloasukkailla. Meidän kautta on kulkenut vähintään kaksin verroin vaatteita siihen nähden mitä itse on käytetty. Ja ihan tosissaan tuntuu että muutamat käyttää meitä loppusijoituspaikkana, annetaan vaatteita jotka ehkä sopii kuuden vuoden päästä meidän lapselle jos hän sattuu olemaan sopivan kokoinen sopivaan vuodenaikaan. Mutta mitäs sitten, varsinkin jos eivät odota saavansa vaatteita takaisin tai kohtuutonta summaa rahaa. Molemmat saavat jotain, toinen pääsee näppärästi eroon turhista vaatteista, saa tilaa varastoon, saa hyvän mielen, ja toinen saa ilmaiseksi käyttökelpoisia vaatteita. Ei minusta pidä liioitella ja esittää että toinen hyvää hyvyyttään lahjoittaa ilmaiseksi rahanarvoista tavaraa, koska se vaatteiden myyminen vasta iso homma onkin. Ja iso osa ihmisistä on itsekin saanut ne lastensa vaatteet lahjoituksina. Hyvä kiertää on hieno periaate, mutta ei minusta vaatepaketin vastaanottaja ole loppuikäänsä kiitollisuuden velassa.



Meiltä nuo vaatteet lähtee myös eteenpäin ja näin saan itsekin hyvän mielen ja tilaa varastoihin, mutta käytössä olleista katson kyllä risaisimmat pois. Ja jos ei lähipiiristä löydy sopivan ikäisiä käyttäjiä, menee vaatteet hyväntekeväisyyslahjoituksina kiertoon.

te vanhat ja rupsahtaneet äidit, ette ole sen kummempia kun nuoretkaan, teette yhtälailla virheitä, viette toisten miehiä, käytätte muita hyväksi ja kaltoinkohtelette lapsianne.

Olen yrittänyt jaella ja myydä edullisesti lapsemme vaatteita viimeisen kolmen vuoden aikana, siten, että vain yhdellä lapselle olleet vaatteet menisivät kiertoon ja käyttöön.



Serkullani on hieman nuorempi lapsi, ja jossain vaiheessa sovimme, että serkun lapsi saa vaatteita omaltamme, kun ne jäävät pieniksi. Tähän mennessä olen antanut vaatteita arviolta 4 kassillista (isohkoa muovikassillista). Kaikki yhdellä lapsella olleita ja ehjiä, ajanmukaisia vaatteita. Mukana myös kenkiä (mm. yhden talven käytössä olleita goreja, sandaalit yms.). Ekan kassillisen yhteydessä serkkuni kysyi, voisiko hän maksaa vaatteista vähän. Annoin tilinumeron, emme sopineet mistään summasta, koska ajattelin, että maksaa sen mitä jaksaa. Arvelin, että 10-15 euroa olisi sellainen kirpparihinta kassille (bodeja, housuja, uimapuku, mekkoja, collegetakkeja yms.). Maksua ei koskaan kuulunut. Olen antanut edelleen vaatteita. Olen kuitenkin erotellut pieniksi jääneistä Marimekot ja muut spesiaalivaatteet,. jotka olen joko antanut yksitellen joillekin ystävilleni tai myynyt suoraan sellaisille, jotka arvostavat lasten design-vaatteita sen verran, että voivat maksaakin niistä muutaman euron.



Vähän hassulat tuntuu serkkuni käytös.