Lähetin äidilleni tällaisen viestin:

Pientä taustaa.

Minulla on kaksi alle 5 vuotiasta lasta. Appivanhemmat eivät ole elämässämme, asuvat kaukana. Omat vanhempani lähempänä ja näkevät tai hoitavat lapsiani n.2 kertaa kuukaudessa. Muutaman tunnin kerralla. Joskus harvoin voi toinen lapsi olla yökylässä. Äitini valittaa kuopukseni vilkkaudesta ja alkaa paistaa läpi, että kuopus ei saa yhtä paljon rakkautta ja huomiota kuin esikoinen ja muut serkut äidiltäni. Mainitsin tästä äidilleni ja hän veti herneet nenään. Sanoo, että olen vain kateellinen veljilleni jne. Lisäksi tuntuu, että äitini luulee minun ruinaavan hoitoapua kaikilta. Näin ei ole ja vastasin sitten äidille juuri tähän tyyliin tekstiviestin:



"Aina sama kateusjuttu. Joo olin kateellinen lapsena, mutta kertaakaan en aikuisiällä ole veljilleni kateellinen ollut. Et vain tunnu minusta hyvää sielua löytävän vaikka yritän parhaani mukaan muita auttavan. Enkä halua mitään siivousapua vaan rehellistä iloa tavata lapsiamme. Kommenteistasi vain paistaa läpi, että olen jonkin asteinen muiden hyväksikäyttäjä. No joo hoidatte lapsia usein, mutta viimeisen 4 vuoden aikana Tiina (veljen vaimo) on hoitanut lapsia 3-4 kertaa ja Mirkka (veljen tyttö)kaksi kertaa. Huh, huh! Ei sen tarvitse edes olla hoitoa kun vain kyläilyä ilman, että jumitut keittiöön päivittelemään sotkun määrää. Kuten sanoin, vaihtoehdot ovat vähissä. Ja minä olen äiti 2000 luvulla. Sinä olit 70-luvulla. Asiat ovat muuttuneet."



Ei ole kuulunut mitään. Meninköhän liian pitkälle? Aiemmin vollotin kuin pikkutyttö puhelimessa.Lapsellista. Tiedän. Niin sitä aikuinen nainen muuttuu lapseksi oman äitinsä kanssa.