Lähetin äidilleni tällaisen viestin:

Toivottavasti saatte asiat ratkaistua. On paha sanoa, mikä on totuus, kun en tunne kumpaakaan teistä.

kaksi kertaa kuukaudessa on todella paljon. meillä on lapsi kerran elämänsä aikana ollut yökylässä ja muutaman kerran hoidossa mummolassa.

Ei millään pahalla. Varmaan olet ihan oikeassa, mutta minkä takia kaivelet asiaa (ilmeisesti) jatkuvasti. Äitisi kommentoinnit voit antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka onkin varmasti vaikeaa.

Jos äitisi ei halua hoitaa, niin älä vie hänelle. Varsinkin kun toinen on ilmaissut, ettei jaksa enää vilkasta lasta. Äitisi on lapsensa jo kasvattanut, nyt on sinun vuorosi.



Hoida itse tai hoida vuorotellen kaverisi lapsia ja hän sinun, tai maksa hoitaja.

vaikka tavallaan ymmärrän, ehkä? Minkä ikäinen olet? Mitä lopulta haluat äidistäsi, ei se tässä kunnolla käy ilmi, hoitoapua käy, mutta ei tarvii hoitaa...



Vaikutat lapselliselta, ehkä se vanha kateus ilmenee näin?

Mäkin yritin vuosikaudet olla kunnon tyttö ja sain vain kuulla kaikkea sontaa rivien välistä ja valitettavan usein aika suoraankin.



Kolmenkympin "kriisi" taisi havahduttaa mun perus-systeemiäni oikein kunnolla. Jotenkin heräsin tajuamaan ettei mun tarvitse enää hakea äitini hyväksyntää. Hän on hän, minä olen minä. Olen yrittänyt olla pyytämättä häneltä apua lasten hoidossa. Joskus on pieni pakko kysäistä. Onneksi ei montaa kertaa vuodessa.



Tämä kuulostaa kliseeltä, mutta pysähdy miettimään tätä; älä pahoita mieltäsi hänen sanomisistaan. Seiso omilla jaloillasi ja nauti elämästäsi täysin rinnoin, sanoi äiti mitä tahansa.



Viestisi ei ollut mitenkään liian rankka. Jos hän siitä suuttuu, kertoo se siitä että hän ei halua käsitellä asian ydintä. Luulisi että haluaisi rauhassa jutella jos haluaisi selvittää mistä kenkä puristaa. Juttele rauhassa jos hän tulee vastaan. Jos ei tule, niin mene sinä eteenpäin.



Tsemppiä!

olen tosiaan onnellinen, että minulla on äitini elämässäni. Mieheni matkustelee paljon töiden puolesta ja olen vastuussa arjen pyörityksestä. Varmaan sitä sitten alkaa tulla väsymystä joka tuutista ulos ja sitä toivoo läheisten olevan tukena tässä raskaassa pikkulapsiajassa. Ymmärrän, että hän on omansa kunnialla hoitanut. Mutta tarkoitukseni enemmänkin oli, että en välttämättä tarvitse apua vaan kiinnostusta lapsenlapsiaan kohtaan. Kun vain tulisi kylään, mutta aina ajattelee että olen vaatimassa jotain siivous tai hoitoapua. Haluan lapsilleni yhtä hyvän suhteen mummuunsa kuin itselläni oli. Se ei vain tunnu onnistuvan. Pitää varmaan ottaa aikalisä.

ap

Näin vain aikuisen tyttären korjaamassa äidilleen hänen ilmeisen tahallisia "väärinkäsityksiä", joita hän on alkanut levitellä ympäriinsä totuuksien totuuksina. Tiedän tunteesi, sillä oma äitini on samaa kaliiperia.



Äitini on narsistinen luonne, joka vähät välittää seurauksista saati toisten tunteista silloin, kun päättää, että hän "saa" puhua asiat halki ihan miten päin tahtoo. Hän myös määrää, mikä lopullinen totuus on ja sitä ei voi muuttaa enää kirveelläkään sen jälkeen.

Hän on aina oikeassa, muut eivät milloinkaan, näin karkeasti kärjistettynä. Minut hän on kautta aina viime vuoteen asti saanut tuntemaan syyllisyyttä niinkin pienistä asioista kuin "vastaan sanomisista", eli suomeksi sanottuna omien mielipiteideni esille tuomisista.



Minusta sinä tunnet suotta syyllisyyttä siitä, että sanoit asiat suoraan äidillesi. Sävyssäsi ei ollut mitään loukkaavaa, siinä vain tuotiin esiin sinun näkökulmasi.

Miksei mieltään painavasta asiasta voisi äidilleen sanoa, jos niin on tarvis?

vaan voi ikuisesti vaatia äitiään tottelemaan, kuten silloin lapsena.



Ehkä sinulle tekisi ihan hyvää kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuuta.

tekstariviestinä tuo ei ole oikein reilua.

puhua puhelimitse, mutta äitini alkoi nalkuttamaan ja puhuminen ei oikein sitten onnistunut...Olen aika herkällä tuulella.

ap

tekstariviestinä tuo ei ole oikein reilua.

ihmisiä, jotka kehtaavat valittaa isovanhemmille lasten hoidosta. Meillä ei niin tehdä, vaikka eivät juuri hoitoon osallistukkaan. Ollaan onnellisia jos joskus harvoin lapset näkevät isovanhempiaan. Meillä on miehen puolen suvussa just aiheesta tosi katkera riita meneillään:/ Näistä asioista on siis meillä ollut viime aikoina paljon puhetta. Me hoidetaan omat lapsemme itse. En todellakaan laske mitään hoitokertoja... Ei itse asiassa tulis mieleenkään. Mun mielestä toimit hölmösti.

Olette aikuisia ihmisä ja hienoa että voit avoimesti kertoa ajatuksia äidillesi (vaikka varmasti tuossakin vähän kaunistellusti).



Ärsyttää jos pitää teeskennellä muuta kuin on. Tuo ei ollut mitenkään pahasti sanottu, mutta toivottavasti sai äitisi hieman ajattelemaan asiaa.



Yleensä ottaen kurjaa tuollainen mitätöinti tyyliin "sä olet vaan katellinen", "sä vaan kuvittelet"



Kyllä minun mielestä on hyvä jos tuo ajatuksiaan esiin ettei pahimmassa tapaksessa ala katkeroitumaan.

Olet aikuinen kuten äitisikin. Ellei puhuminen onnistunut, niin tekstiviesti on ollut ihan hyvä kakkosvaihtoehto. Sinä saatat olla kasvanut aikuiseksi äidistäsi aikapäiät sitten, mutta osaako äitisi pitää sinua itsensä kanssa tasavertaisena naisena, eikä pikkutyttönä? Siksikö hän vähättelee sinua noin karkeasti?

ei ainakaan ajanut tarkoitusperääsi ollenkaan.



Lyhyemmin ja ytimekkäämmin:



Moi, tule ensi viikolla meille kyläilemään, mies lähtee reissuun taas ja me lasten kanssa kaivataan seuraa, käykö? Oisko kivoja ideoita, mitä laitetaan ruokaa?

jos olisin äitisi. Olen ollut äiti 80-luvulla, ja olettaisin että äitisi on ainakin 10v minua vanhempi. Ymmärrän hyvin että hän ei jaksa vilkasta lasta hoitaa. Toisten lasten hoitaminen on paljon rasittavampaa kuin oman lapsen.



En osaa sanoa mikä lastenhoidossa on 70-luvulta muuttunut tähän päivään. Ainakin minun lasteni isä oli paljon matkoilla työnsä vuoksi, itse olin vähintäin yhtenä iltana viikossa töissä. Olen aina ollut kiitollinen niistä kerroista kun vanhempani ovat jaksaneet lapsiani hoitaa.



Ja herran tähden etkö sinä edes siivoa lastesi sotkuja äitisi keittiöstä! Ehkä silloin äitisikin voisi nauttia lapsistasi eikä laskea tuhoja mitä lapsisi saavat aikaan.



Minun viestini sinulle on kasva aikuiseksi ja näe asiat myös äitisi kannalta.

Paljon hoidatat lapsiasi muilla. Meillä 7v ja 6v on ollut koko elämässään 3 kertaa iltaa hoidettavana. Yksi kerta näistä oli mummo. Se kyllä saisi olla pikkaisen enempi, ei paljoa, mutta ei ole meitä haitannut.



Joku muu asia on pielessä, jos noin usein tarvitaan lapsen hoitoa. Oletko masentunut, onko kilpirauhasen vajaatoiminta tutkittu, oletko liikalihava, vai miksi noin väsynyt? Mitä jos mies lopettaisi sen reissutyön ja pyytäisi firmasta paikallaanpysyvämpää hommaa sinun avuksesi.



Kuuntele äitiäisi, voi oikeasti olla niin, ettei hän jaksa.

tai sitten voi olla, että ei. Vanhat ihmiset on mitä on, ja harvoin iän karttuessa paremmiksi muuttuvat. En sinuna odottaisi mitään "ihmeparantumista".



Minusta äitisi tuntuu olevan todella paljon käytettävissä lapsenlapsilleen. Kuinka monta muuta lapsenlasta hänellä on? Ei ihme, että vilkkaimmat tapaukset alkavat vanhemmiten jo väsyttää, onhan pienten vahtiminen ihan eri hommaa kuin vanhempien ja rauhallisesti käyttäytyvien.



Ihmettelen kyllä hiukan miten kehtaat valittaa. Kuinka paljon äidiltäsi oikein vaadit?



Muista, että ketään muuta et voi muuttaa kuin itseäsi. Kun lakkaat vaatimasta, olet tyytyväisempi.

Minusta viestissäsi ei ollut mitään pahaa tai loukkaavaa, mutta se ei välttämättä tuonut parhaalla mahdollisella tavalla esille sitä, mitä yritit sanoa. Osaan hyvin asettua kuitenkin asemaasi. Niin vain kummasti aikuisenakin tunteet herkästi ryöpsähtelevät äidin kanssa keskustellessa, äiti kun todella osaa esim. mitätöinnin ja vähättelyn taidon paremmin kuin kukaan muu. Sillä ei ole mitään tekemistä tyttären lapsellisuuden kanssa. Eivät äidin ja tyttären roolit koskaan täysin katoa. Siksi rakentava keskustelu voi olla vaikeaa. Suosittelen silti yrittämään, jos asia jää painamaan mieltäsi. Yritä puhua välttäen syyllistämistä, niin tulos on ehkä parempi. Puhu "minusta tuntuu tältä"-muodossa, ei "sä olet sellainen ja sellainen"-muodossa.



Ärsyttävää, että niin monet saamasi vastaukset keskittyvät "meidän lapsi ei ole ikinä hoidossa"-tyyliseen brassailuun ja oman jaksamisen ja erinomaisuuden korostamiseen, joka ei oikeastaan edes liity aloituksesi varsinaiseen ideaan. Ja ennen kuin kukaan älähtää, en minäkään katso isovanhempien olevan ilmaista ja automaattista hoitoapua. Olen vain jotenkin aina kuvitellut, että isovanhemmat rakastavat lapsenlapsiaan ja haluavat viettää aikaa heidän kanssansa siksi, eivät auttaakseen vanhempia. On myös itsestään selvää, että lapsenlapsia tulisi kohdella tasapuolisesti. Sinun pitäisi siis ehkä tuoda äidillesi selvemmin esille se, miksi koet hänen kohtelevan kuopustasi eri lailla kuin muita. Muistuta, että ylivilkas lapsi ei ole huono lapsi. Sano kuitenkin, että ymmärrät, miksi hänen hoitamisensa voi olla raskasta.

niin silloin sinun olisi syytä hoitaa huushollaaminen, ruokailut ja siistimiset. Monta asiaa ei voi tehdä yhtaikaa edes ihmeäiti!



Oletko sellainen ihminen, että jos kaikki ei mene tasan, niin se on epäreilua? Pullanpala pitää aina leikata puoliksi, ettei toinen vaan saa isompaa palaa. Lahjoja täytyy olla sama lukumäärä ja rahallisesti myös tasan kaikkien kesken. Äitisi rakkaudenkin voi pilkkoa osiin ja jakaa sitä tasan jokaiselle lapsenlapselle. Jos joku saa vähän enemmän, se on silloin toiselta pois.