Mikä olisi tilanne joka saisi sinut miettimään itsemurhaa?
Miten paha pitäisi tilanteen olla?
Mikä olisi raskain asia, mitä et kestäisi?
Kommentit (38)
Jos mies kuolisi, yrittäisin pitää kaiken kasassa ja huolehtia lapsista, mutta jos heille tapahtuisi jotakin...ei, en vain kestäisi sitä. Melkein itkettää, kun edes mietin moista tilannetta.
olisin itse aiheuttanut tai myötävaikuttanut lasteni vakavaan vammautumiseen tai kuolemaan. Tilanne, jossa lapset eläisivät koneiden varassa vihanneksina loppu elämänsä vailla toivoa muusta ja tähän tilanteeseen oltaisiin ajauduttu minun syytäni. En varmaan kestäisi omaa syyllisyyttä, miehen ja muun lähisuvun surua ja epätoivoa.
ei kuulu vaihtoehtoihini
Jos teet tarpeeksi pahasti muille ihmisille, sinulla ei ole oikeutta enää itse hengittää.
Esim. Hitler, Hussein, ja se yks hullu, en muista nimeä (se joka oli terrori-iskujen takana) ynnä tietysti lasten tappajat yleensä ja yms.
mutta voisin kuvitella, että jos olisin esim. aiheuttanut onnetomuuden, jossa on kuollut koko muu perhe, saattaisin alkaa miettiä. Jos yksikin jäisi henkiin, olisi vain selvittävä.
mutta voisin kuvitella, että jos olisin esim. aiheuttanut onnetomuuden, jossa on kuollut koko muu perhe, saattaisin alkaa miettiä. Jos yksikin jäisi henkiin, olisi vain selvittävä.
mutta voisin kuvitella, että jos olisin esim. aiheuttanut onnetomuuden, jossa on kuollut koko muu perhe, saattaisin alkaa miettiä. Jos yksikin jäisi henkiin, olisi vain selvittävä.
Sitten en kyllä enää jaksaisi itse elää. En usko, että tuossa vaiheessa enää edes miettisin. Tekisin vaan.
Ei tosin ole tarkempia suunnitelmia vielä. Ei ole niin kiire.
Täydellinen romahdus. Suuret pettymykset tärkeissä ihmissuhteissa. Terveyden menettäminen. Kyllä siinä syytä löytyy.
Elämänilon menettäminen edellämainituista syistä. :-(
niin että voimavarat ehtyy: onnettomuuksia onnettomuuksien perään
olen ollut rajalla, täällä vielä
olisin itse aiheuttanut tai myötävaikuttanut lasteni vakavaan vammautumiseen tai kuolemaan. Tilanne, jossa lapset eläisivät koneiden varassa vihanneksina loppu elämänsä vailla toivoa muusta ja tähän tilanteeseen oltaisiin ajauduttu minun syytäni. En varmaan kestäisi omaa syyllisyyttä, miehen ja muun lähisuvun surua ja epätoivoa.
hamstrata ruokaa niin kuin Ikeassa lampaantaljoja, eli käsiaseet tanassa ja oltaisiin jo siinä tilanteessa että syötäväksi kelpaisi naapurin kissatkin, niin ehkäpä katsoisin kuoleman olevan arvokkaampi vaihtoehto kuin elämän jatkaminen. Tosin olen oikeasti aika autisti hätätilanteessa, eli saattaisin kuitenkin mennä autopilotille ja jatkaa vaan arvotonta kissanmetsästystä vastoin parempaa tietoani. Erityisen pahalta tuntuisi jos lapsillakaan ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin nähdä nälkää ja unelmoida siitä naapurin kissasta...
Jos mun pikkuinen vauva tyttö kuolisi. Koska mulla ei olisi enää silloin ketään, mun sukulaiset ja äiti olisi halunnut että olisin tapattanut tyttöni ennen syntymää. EN ANNA SITÄ KOSKAAN ANTEEKSI!!! Meillä on tosi hyvä kahdestaan ilman murhaaja-sukulaisia!
Jos mun pikkuinen vauva tyttö kuolisi. Koska mulla ei olisi enää silloin ketään, mun sukulaiset ja äiti olisi halunnut että olisin tapattanut tyttöni ennen syntymää. EN ANNA SITÄ KOSKAAN ANTEEKSI!!! Meillä on tosi hyvä kahdestaan ilman murhaaja-sukulaisia!
Jouduin lopulta itse niin mielenterveyteni rajamaille että tajusin ajattelevani vahingoniloisena oikein hähää-asenteella että jos tapankin itseni niin mies saa nenilleen ja eikä voi enää hallita minua ja tehdä elämästäni jatkuvaa pelkäämistä, syyllisyyttä, epäonnistumista, varuillaanoloa, täyttä itsen unohtamista ja toiselle elämistä että tämä vain olisi onnellinen ja tahtoisi elää.
En olisi kokematta koskaan uskonut millainen henkinen helvetti se on ja miten rajusti murentaa oman mielenterveyden kun (mielisairas?) läheinen ottaa vallan asettamalla vastuuseen elämästään. Ja miten se että elämä pyörii jatkuvan kuoleman ja nimenomaan itsemurhan varjon (yhdistyneenä tuhoutuneeseen itsetuntoon, syyllisyyteen, täysin nurkkaan ahdistettuun oloon ja mihin kaikkeen) saa lopulta elämänrakastajankin kokemaan kuoleman vapautuksena ja helpotuksena ja kostona. Itsensä tappaminen oli koko ajan takaraivossa jankuttava ajatus ja siitä sen oli varmaan aika helppo lipua vaihtoehdoksi itselle. Tunsin itseni nurkkaan ajetuksi hakatuksi kissaksi jonka piti valita hyökkääjää kohden hyökkäämisen ja hengiltä hakattavaksi jättäytymisen väliltä.
se itsemurha on kuitenkin taatusti yllättävän vaikea tehdä vaikka olisi mitä tapahtunut. Esim. surun kestollekin on aikaraja ja jossain vaiheessa tapahtunut ei enää tunnu niin pahalta.
Kun ihminen ei henkisesti jaksa enää aloittaa alusta. Kun ei halua taas lähteä rakentamaan kaikkea uudelleen. Ja ei jaksa enää nykyistä elämää.
Usein liittyy vanhuuteen. Vanha ei luonnollisista syistä jaksa enää. VOi liittyä nuoremmalla ihmisellä toivottoman tuntuiseen sairauteen. Tai konkurssityyppiseen tilanteeseen. Eroon, joka romahduttaa maailman.
t. läheltä seurannut
harhat käskisivät tekemään jotain. Muuta tilannetta en voi kuvitella.