Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sokerirasituskoe pelottaa, olisi helpompi pistää pää puskaan
07.12.2010 |
Olen menossa sokerirasituskokeeseen ja nyt pelottaa. Pelkään, että nyt selviää, että mulla onkin raskausdiabetes tai vielä pahempaa, mulle raskaus puhkaisee diabeteksen.
Suvussa on parella yhdeksänkymppisellä vanhuksella puhjennut diabetes (äidin puolen isomummolla ja isän puolen papalla) ja kun mulla on ollut muitakin perinnöllisiä rasitteita suvun puolelta niin en haluaisi enää diabetesta kaupan päälle.
Pissassa ei ole ollut kuulema neuvolassa vielä kertaakaan mitään vikaa, mutta joudun rasituskokeeseen ylipainon takia. Bmi 31. Paino ei ole noussut vielä raskauden aikana yhtään. Nyt menen viikolla 23. Olen syönyt koko raskauden ajan tosi terveellisesti. Tämä oli hyvä syy saada itseään niskasta kiinni.
Onko täällä ketään, jolla olisi näillä spekseillä todettu raskausdiabetes? Onko jollain sittemmin puhjennut diabetes? Eikös se raskausdiabetes vähän ennusta sitä myöhemmin puhkeavaa diabetestä?
Nyt ahdistaa!
Kommentit (38)
Just sunkaltaisten kohtaloiden takia muakin huolettaa.
paastolla on niin suuri merkitys lopputulokseen. Minä kun en ole mikään terveysalan ammattilainen, ja kun muutenkin olen ollut ikäni terve paria antibioottikuuria lukuunottamatta, niin mun yleistietämys tällaisissa asioissa on aika olematon, kun ei ole kokemusta. Mutta tietenkin olen ottanut kokeen tulokset ja paaston puheeksi useamman kerran, mutta aina minut tyrmätään. Kokeen tekijälle jo sanoin, että mun vatsa tuntuu kyllä ihan täydeltä, kun söin illalla niin runsaasti. Mutta hän ei reagoinut mitenkään. Kysyin myös sairaalan puhelinajalla hoitajalta kokeesta, mutta hän tyrmäsi virhemahdollisuuden täysin. Neuvolan terkka ymmärsi pointtini, mutta hänkin vain sanoi, että mistä noita sitten voi tietää... Eli ei ketään tunnu kiinnostavan onko tulokset totta vai valetta. Eikä muakaan enää kauheesti kiinnosta koko asia. Sillä vaikka virheellinen tulos myönnettäisi, niin ei sitä diabetes-merkintää sieltä mun papereista enää kukaan poista, kun se kerran on sinne joutunut. Vaikka kaikki olisikin johtunut jostain erheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis montako kertaa niitä verikokeita otetaan siellä? Mä luulin, että ne otetaan sormen päästä kolme kertaa, mutta joku sanoi, että kyynärtaipeesta ja onko niitä peräti neljä???
Siis multa saa muutenkin huonosti verinäytteitä ja aina on kädet ihaan mustelmilla ja kipeänä, kun niitä suonia pitää hakea ja hakea.
Sen litkun juominen oli vaikeinta. Minulla ei ollut mitään oireita, korkea ikä ja sukurasitus (äidillä ja 2 veljellä diabetes). Nukahdin siinä testissä kokeiden välissä:-)
Mulla oli arvo koholla eli raskausdiabetes. Pysyi kurissa ruokavaliolla. Vielä ei ole diabetestä, mutta luultavasti se vanhempana tulee, tai ainakin mahdollisuudet on suuret. Mutta raskus meni hyvin ja lapsi on terve. tsemppiä.
Kyynertaipeesta otetaan.
Ensin se paastoarvo. Sitten juodaan litku, odotetaan tunti, otetaan 1.h arvo ja odotetaan tunti ja otetaan 2h arvo.
Minä olen ollut 4 kertaa raskaana ja omasta halusta sinne mennyt. Esikoisesta oli vähän ylipainoa mutta sukurasitetta löytyy.
Ei ollut minulla sokereissa vikaa, päinvastoin sokerit jopa tuuppas laskemaan 1 h arvossa kun normaalisti silloin tulee nousu (tietenkin).
Saa olla huono verikokeen ottaja jos menee tökkimiseksi!
Noi verikokeiden ottajat on hyviä ollut sokerikokeissa. Ja kun katsoo muita paikalla olevia niin muitakin odottajia sielä on samaan aikaan. Saattaa olla että 1-2 hoitajaa nipistelee useampaa odottajaa per aamupäivä.
Älä huoli!
Minusta taas litku ei ollut vaikeaa juoda.
Olen saanut aina sitä semmosta limpparia. Sen kun kittaa nopeina kulauksina niin avot. Normaali lasillinen limua; muutama desi.
Ei tullut ylös, silloin käsittääkseni koe epäonnistuu.
26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten muakin pelottaa raskaana olossa se, että kaiken aikaa joku on tökkimässä neuloilla.
Neuvolassakin otetaan sormesta verikoe, miksei sitä sokeria saa siitä samasta??? Vai kuinka iso määrä sit'ä verta tarvitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten muakin pelottaa raskaana olossa se, että kaiken aikaa joku on tökkimässä neuloilla.
joko sulla on aivan kauhea neulafobia, tai sitten ei ollenkaan tietoa siita, mika kaikki voi menna raskauden aikana vikaan...
Mä olen pelännyt neuloja lapsesta asti. Kestän kyllä nähdä verta, mutta kun joku alkaa tökkiä mua, iskee paniikki. Lapsena olin monen vuoden korvatulehduskierteessä eikä siihen aikaan siihen vaivaan ollut kuin yksi hoitomuoto: puhkaistaan korvat. Pua pideltiin pahimmillaan monen ihmisen voimin kiinni, eikä mitään puudutuksia. Meni vuosia, että kestin itkemättä minkäänlaisia valkotakkeja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyte otetaan kyynärtaipeesta, koska sokeriarvot voidaan silloin mitata paremmilla koneilla ja saadaan tarkemmat arvot kuin jos otettaisiin sormenpäänäyte ja käytettäisiin pikamittaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välttämättä tarkoita diabetesta. Itsellä aika paljon painoa ja sokerirasituksessa kerrassaan mainiot arvot. Ruokavalio on kyllä muuttunut terveellisemmäksi, josko tuossa yksi syy. Muutenkin raskaus sujunut ongelmitta. Tsemppiä kaikille rasitukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sokerirasituskokeessa keskimmäinen arvo koholla. Jouduin siis seurantaan, eli teen kotimittauksia. Selvästi huomaan, että oma oloni ja mittaustulokset ovat parhaat, kun syön järkevän terveellisesti. Ihannearvojen ylityksiä ei ole paljon tullut, ehkä 5 koko parin kuukauden mittausajanjaksona. Vauva ei ole ylisuuri ultran mukaan. Voin hyvin. Synnytyksen jälkeen pääsen jatkuvaan, silloin tällöin tapahtuvaan seurantaan ja ravitsdemusterapeutin juttusille. Siitä olen kiitollinen. Diabeteksen kehittymisen todennäköisyys on hieman kohonnut, mutta voin vaikuttaa asiaan omilla elämäntavoillani ainakin jonkin verran. Ei kannata masentua, vaan ottaa tilanne pontimena siirtyä terveelliseen ruokavalioon. Jos siitä huolimatta diabetes kehittyisi, ei maailma siihen loppuisi - osaisipa joka tapauksessa hoitaa itseään ja kuunnella kehoaan entistä paremmin. Lisäetuna on painon pysyminen kurissa.
Mulle tehtiin toi koe 4. raskaudessa, kun edelliset vauvat olivat isoja. Tulos aivan ok, ei pissassakaan mitään koskaan.
Viikon kuluttua kokeesta jouduin osastolle neljäksi viikoksi ja siellä huomattiin, että verensokerini nousivat aina lounaan jälkeen korkealle.
Ei se ole sama asia kuin sokeritesti joka otetaan sormenpäästä!
SokeriRASITUS on sitä että niitä pieniä verinäytepulloja otetaan, niitä otetaan useampi myös joka näytekerta (paastoarvo, 1h arvo ja 2h arvo).
Jos niissä todetaan ettei elimistö toimi kunnolla niin tarttee pahimmillaan alkaa lääkitykseen ja saattaa jopa tarvita piikitystä!
Tai saatetaan raskauden ajan seurata sokereita kotiseurannassa sokeritestillä ja nipistellä useamman kerran vuorokaudessa.
Mikään dieetti ei auta: ellei pointti ole että noudattaa tällästä dieettiä muutenkin.
Tarkoitus EI OLE että koitetaan saada puhtaat paperit rasituksessa, vaan pointti on siinä miten sun kroppa toimii!!
Ravinnolla saattaa saada sokerit kuriin, siis elimistön sekoamisen mutta kyllä jokanen maalaisjärkeään käyttävä normaali ihminen tajuaa että kokeeseen mennään Matti Meikäläisenä ja katsotaan miten se kroppa toimii.
Mikä siinä on pointti että jättää hiilarit väliin ihan pelkästään testiä varten? Täysin turhaa, jos kroppa toimii ja jos taas häikkää niin eikö tarkoitus ole SEN KOKEEN JÄLKEEN tehdä ensin ravintoon ja liikuntaan muutoksia ja katsotaan niillä sormenpää tikuilla riittääkö.
SOKERITAUTI ON VAKAVA ASIA, eikä se ole mikään leikki: "kun mää niin pelkään piikkejä!"
Mitä jos sää sairastut siihen tai sun lapsesi?
En minäkään piikeistä tykkää, mutta pointti on siinä että torjuttaisiin sitä sokeritautia.
Että tietää mitä sille omalle keholle kuuluu.
Itse olen saanut esikoisen ajalla kun sokereitten raja-arvot oli alemmat kuin nykyisin.
Sitten niitä nostettiin ja pääsin pälkkähästä, mutta kun lapsia on 4 ja jokasessa raskaudessa on arvot aina vähän korkeammalla kuin edellisessä niin se ei ole hyvä asia. :(
-Ja nimenomaan kun ajattelen ITSEÄNI!
Ihmettelen ihmisten ajattelua päästä kokeesta läpi, kun se pointti on se miten oma keho voi!
Anteeksi vaan, jos toiveeni on, että mitään vikaa ei paljastuisi. Tunnustan stressaavani tällaisia tilanteita ja mietin niitä kovasti.
Musta ainakin tuntuu, että olen stressannut asiaa jo viikkoja. Odottelu tuntuu pahalta, kun ehdin miettiä kaikkia ikäviä vaihtoehtoja ihan liikaa.
Alue: Aihe vapaa
paastolla on niin suuri merkitys lopputulokseen. Minä kun en ole mikään terveysalan ammattilainen, ja kun muutenkin olen ollut ikäni terve paria antibioottikuuria lukuunottamatta, niin mun yleistietämys tällaisissa asioissa on aika olematon, kun ei ole kokemusta.
Mutta tietenkin olen ottanut kokeen tulokset ja paaston puheeksi useamman kerran, mutta aina minut tyrmätään. Kokeen tekijälle jo sanoin, että mun vatsa tuntuu kyllä ihan täydeltä, kun söin illalla niin runsaasti. Mutta hän ei reagoinut mitenkään. Kysyin myös sairaalan puhelinajalla hoitajalta kokeesta, mutta hän tyrmäsi virhemahdollisuuden täysin. Neuvolan terkka ymmärsi pointtini, mutta hänkin vain sanoi, että mistä noita sitten voi tietää...
Eli ei ketään tunnu kiinnostavan onko tulokset totta vai valetta. Eikä muakaan enää kauheesti kiinnosta koko asia. Sillä vaikka virheellinen tulos myönnettäisi, niin ei sitä diabetes-merkintää sieltä mun papereista enää kukaan poista, kun se kerran on sinne joutunut. Vaikka kaikki olisikin johtunut jostain erheestä.