Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuume tuli ja meni:(
18.10.2005 |
MItenköhän tässä käy kun olen 27-vuotias nainen ja viime kesänä olin vielä todella innoissani vauvan saamisesta. Nyt yht' äkkiä on alkanut tulla totaalinen seinä vastaan, en vain enää haluakaan. Mies on ihmeissään ja niin olen minäkin. Kauhistuttaa koko asia, paniikki iskee kun ajattelenkin vanhemmuutta. Tulee kauhuskenariot mieleen lapsuudesta (alkoholistiperheestä, jouduin huolehtimaan vanhemmistani sekä nuoremmista sisaruksistani pienestä lähtien).
En ole enää varma haluanko lapsia, mutta kuitenkin tiedän että haluan. Todella sekavaa... Ahdistaa kun ikääkin on jo noin paljon. Sanoin eilen miehelle jo että ehkä sen pitää etsiä toinen nainen jos lapsia haluaa vielä saada joskus...
Onko muilla ollut tällaisia tuntemuksia?
Kommentit (2)
Sulla on aikaa vielä tehdä lapsia vaikka kuinka kauan, odottele rauhassa, jos vähänkin epäilyttää. Itse sain (yllätys)vauvan 26-vuotiaana, tuntuu että oma elämä jäi kesken, lapsi nyt 2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisia tuntemuksia on ollut mullakin ja itseasiassa tulivat siinä vaiheessa, kun jo odotin lastamme. Tuli vaan yht' äkkiä sellainen tunne, että en enää haluakaan lasta. Mutta nyt kun käärö ähisee tuolla olohuoneen lattialla näistä tuntemuksista ei ole tietoakaan: äidiksi tuleminen on ollut parasta mitä minulle on tapahtunut. Ei muuta kuin tuumasta toimeen vaan, kyllä se rimakauhu siitä katoaa. Itsellänikin on ikäviä kokemuksia lapsuudesta (alkoholismia-> sairautta-> rahapulaa), mutta olen sitä mieltä, että niiden ansiosta olen jopa vain parempi äiti, koska tiedän, millaista elämää en lapselleni halua ja yritän itse elää niin, että pikkuiseni lapsuus olisi aivan toisenlainen kuin omani. Vauvomaan vaan, ennenkuin on liian myöhäistä :)