Onko sinulla tatuointi? kadutko sen ottamista?

Yhtäkään en kadu. Yhtä haluaisin täydentää hiukan. Haluaisin myös lisää tatuointeja.



(On kiinnostavaa seurata, moniko tähän ketjuun vastaavista malttaa pysyä aiheessa eikä tulla vain kertomaan, kuinka juntteja/white trashia ym. tatuoinnit ovat ;) )

ja en kadu. Pitäs vaan vähän korjailla ja vahvistaa "värejä"

en kadu koskaan. Enkä oikeastaan muistakaan niiden olemassa oloa. Haluaisin korjauttaa niitä ja toisen kuvaa muuttaa sitä suurentamalla.

ja en kadu. Kannaattaa ottaa kuva joka kertoo jostakin elämässä. Kai niitä voi alkaa katua jos ottaa summanmutikassa kuvan, ei harkitse tai ei muutoin mieti paikkaa minne haluaa...

On tuossa kyynärvarressa, melko iso eikä kovinkaan naisellinen (pääkallo ja käärme).

Ensi keväänä ajattelin ottaa toisen tatuoinnin selkään, olettetavasti lepakon siivet =)

Vaikka silloin parikymppisenä ajattelin että tätä en kadu koskaan. Nyt siitä on reilu 20v. ja tekisi mieli repiä tatuointi irti vaikka kynsin. Tatuointi on pieni, sievä ja lapaluun päällä, mutta tatuointi ei sovi minulle enää vaikka nuorekkaaksi koen itseni edelleen.

ja mieheni ei voi sietää sitä enkä itsekkään pidä siitä enää. Tuli otettua se ajattelemattomuuttani nuorena ja nyt sen poisotto maksaa noin 5000 euroa, joten ei ole rahaa siihen. Peitän sen aina, joten ei sitä muuten kukaan näe kuin kesällä uimarannalla. Jos joskus saan ylimääräistä rahaa sen poisottoon laserilla niin heti menen poistamaan. Nykyään kun kaikilla on tatskat niin se on nin junttiakin.

En kadu, mutta korjausta haluaisin tuohon nykyiseen + uuden värityksen.

kuva ollut päälle 10 v.

vai ette, mutta tatuoinnit ON wt-meininkiä, elleivät ne sitten ole isoja, monivärisiä, taiteellisia ja osa muutenkin hc-henkistä persoonaa.

vai ette, mutta tatuoinnit ON wt-meininkiä, elleivät ne sitten ole isoja, monivärisiä, taiteellisia ja osa muutenkin hc-henkistä persoonaa.

Mulla on yksi, toisen ottamiseen on jo aika varattu. Tämä olemassa oleva eikä myöskään tuleva ei ole iso, monivärinen eikä edes mitenkään taiteellisia, vaan lähinnä symbolisia. Enkä minä ole mikään hc, joten ollaan sitten wt. Kadu en kuitenkaan.

On kyllä niin last season ja out kun olla ja voi, sopii puhtaaseen slut lookkiin.

Mä ajattelen niin, että ihmisen ruumis on Pyhän Hengen temppeli, eikä ihmisellä ole lupa piirrellä ihoonsa tuollaisia pysyviä kuvia. Iho tavallaan kuuluu Jumalalle eikä minulle.

:D

Mä ajattelen niin, että ihmisen ruumis on Pyhän Hengen temppeli, eikä ihmisellä ole lupa piirrellä ihoonsa tuollaisia pysyviä kuvia. Iho tavallaan kuuluu Jumalalle eikä minulle.

Jees, ja kuoltuasi tämä jumalan temppeli kauniisti mätänee... Jumalaahan juuri kiinnostaakin erityisesti ulkonäköasiat, sisällöstä niin väliä. Arvatenkaan et myöskään leikkaa hiuksiasi tms, eikö tuo rajanveto pysyvään ja ohimenevään muokkaukseen ole aika keinotekoinen kun vaatteitakin käytetään joka päivä (ja ne tavallaan muuttavat jumalan luomaa kuvaa sinusta, enemmän kuin joku pieni tatuointi tekisi - eikö olisi puhdasoppisempaa kulkea aina alasti niin kuin luoja on meidät luonut).

Huvitti vastikään työpaikan kahvihuoneessa kun rumat, vanhat ja lihavat naiset paasasivat tatuointien vastenmielisyydestä. Voi voi. Jos itse näyttää aivan suohirviöltä (lihavuuteenkin voi itse vaikuttaa, vaatevalintoihin, hygieniaan, meikkiin - ei ole ihan pakko niin seinästärevityltä näyttää), ei luulisi ensimmäiseksi tulevan muiden arvostelu ulkonäköasioissa mieleen.

Aiheena on kelttiristi, jonka otin siksi, että tiesin uskossa olemisen olevan osa minua aina. No, näin on edelleen, mutta olen nyttemmin oppinut, ettei Jeesus kuollut ristillä vaan paalussa. En myöskään enää kuulu ev.lut. kirkkoon, joten sitä ja useita muita kristikunnan kirkkoja edustavan tunnuksen kantaminen tuntuu "oudolta".



Tarkoitus onkin muuttaa kuvaa siten, ettei siinä ole enää risti. Mutta en ole saanut vielä aikaiseksi...

on kolme enkä kadu, yhtä vielä suunnittelen.

iso tatska olka päältä lähtee joka suuntaan. otan lisää siihen, kunhan on ylimääräistä rahaa, lapseni kunniaksi. niin siis en kadu. otin 25v. kun tiesin monen vuosien harkinnan jälkeen mitä haluan.

Aiheena on kelttiristi, jonka otin siksi, että tiesin uskossa olemisen olevan osa minua aina. No, näin on edelleen, mutta olen nyttemmin oppinut, ettei Jeesus kuollut ristillä vaan paalussa. En myöskään enää kuulu ev.lut. kirkkoon, joten sitä ja useita muita kristikunnan kirkkoja edustavan tunnuksen kantaminen tuntuu "oudolta". Tarkoitus onkin muuttaa kuvaa siten, ettei siinä ole enää risti. Mutta en ole saanut vielä aikaiseksi...

Linkkiä tietoon?

Ja oli miten oli, jos ottaisin tatskan, niin ainut, jota en koskaan katuisi olisi vaikka Jeesuksen nimi.

Tosin se on piirretty sydämeeni, ei sitä tarvitse kirjoittaa iholleni.

Mä ajattelen niin, että ihmisen ruumis on Pyhän Hengen temppeli, eikä ihmisellä ole lupa piirrellä ihoonsa tuollaisia pysyviä kuvia. Iho tavallaan kuuluu Jumalalle eikä minulle.

Jees, ja kuoltuasi tämä jumalan temppeli kauniisti mätänee... Jumalaahan juuri kiinnostaakin erityisesti ulkonäköasiat, sisällöstä niin väliä. Arvatenkaan et myöskään leikkaa hiuksiasi tms, eikö tuo rajanveto pysyvään ja ohimenevään muokkaukseen ole aika keinotekoinen kun vaatteitakin käytetään joka päivä (ja ne tavallaan muuttavat jumalan luomaa kuvaa sinusta, enemmän kuin joku pieni tatuointi tekisi - eikö olisi puhdasoppisempaa kulkea aina alasti niin kuin luoja on meidät luonut). Huvitti vastikään työpaikan kahvihuoneessa kun rumat, vanhat ja lihavat naiset paasasivat tatuointien vastenmielisyydestä. Voi voi. Jos itse näyttää aivan suohirviöltä (lihavuuteenkin voi itse vaikuttaa, vaatevalintoihin, hygieniaan, meikkiin - ei ole ihan pakko niin seinästärevityltä näyttää), ei luulisi ensimmäiseksi tulevan muiden arvostelu ulkonäköasioissa mieleen.

joskus on mielessä käynyt leikkaaminen, mutta Raamatun sana on kuitenkin siinä vaiheessa sen verran puhutellut, että on jäänyt leikkaamatta. Ei tämä ole pelastuskysymys.