Lue keskustelun säännöt.
ahdas lantio ja synnytys
04.12.2010 |
Mulla on ollut kohtuulliset vaikeat synnytykset nro 1 ja nro 2. Nyt kolmatta odottaessa lääkäri myönsi, että lantioni on suhteellisen ahdas ja suuri lapsi ei mahdu sieltä kovinkaan hyvin. Tästä johtuu myös se, että synnytykset ovat olleet aika vaikeita ja lapsi ei ole mahtunut laskeutumaan synnytyksessä.
Lääkäri vielä sanoi, että optimaalista olisi että pienilantioinen nainen saisi pienen lapsen ja suurilantioinen suuren lapsen ja että suhde olisi sopiva, mutta niin ei valitettavasti ole aina.
No niin, olipa kiva kuulla, kun edellinen oli 4150 g ja päänympärys 38,5 cm. Seuraava jos on tuota suurempi niin ei taida mahtuakaan. Tuota edellistäkin ponnistin tunnin..
Ihmettelen vaan, että minua ei oteta lapsen koon tarkkailuun ja tehdä suosiolla sektiota, jos lapsi kasvaa isoksi. Eikö tuo ole aika vaarallistakin, että yritetään vaan synnyttää alakautta hinnalla millä hyvänsä?
Lääkäri sanoi, että toivoo että tämä kolmas olisi 3-kiloinen, niin mulla voisi olla normaali synnytys. Mutta help, jos ei olekaan, niin mitäs sitten? Otetaan riski ja toivotaan ettei lapsi vammaudu/kärsi hapenpuutteesta? Niinkö lääkärit toimivat?
Onko kohtalontovereita? Mitä tässä pitäisi tehdä? Vaatia vauvan koon tarkkailua ja sektiota vai mitä? TAYShan ei tunnetusti mielellään lähde sektioihin millään. Mieluummin annetaan lapsen vammautua jne. (tästä olen kuullut vammaisten lasten äideiltä PALJON juttuja).
Voinko synnyttää yksityisesti jos TAYS ei suostu leikkaamaan suurta lasta?
Kommentit (21)
Löytyykö vielä muita synnyttäneitä joilla ahdas lantio?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli esikoinen 4,3kg, piiiitkä synnytys päättyi lekkaukseen vasta kun olin jo kokonaan auki. Vaikka kohdunsuu aukesi, lapsi ei vain mahtunut laskeutumaan.
Ennen toista synnytystä mut laitettiin magneettikuvaukseen, jossa muutamat arvot rajalla, mutta koska lapsi todettiin ultrassa esikoista pienemmäksi, alatiesynnytystä suositeltiin. Lapsi olikin pienempi, vain 3,5kg.
Synnytys eteni nopeasti, mutta taas vauva jäi ylös. Kohdunsuu oli yli tunnin auki ennen varsinaista ponnistusvaihetta, koska vauva oli niin ylhäällä eikä ponnistustarvetta tullut. No lopulta vauva syntyi alakautta, mutta koska ahdas lantio ohjasi vauvaa väärin aivan ulostulon lopussa, sain pahat repeämät, mm. peräsuolen sulkijalihas repesi. Lantiota ainakin epäiltiin syyksi repeämille, tiedä sitten.
Parempi toki näin, että mä kärsin kuin että vauva olisi saanut hapenpuutetta tai muita vaurioita. Mun toipuminen on ollut paljon hitaampaa kuin kiireellisestä sektiosta ja varmasti myös yhteiskunnalle kalliinpaa korjausleikkauksineen ja fysioterapioineen. Mutta mulla siis kaksi tervettä lasta ja itsekin lähes kunnossa!
Sinuna vaatisin leikkauksen, erityisesti jos lapsi isompi kuin edelliset.
Sori kirj.virheet, vauva keikkuu tässä sylissä! Tsemppiä sinulle!
Nelonen jatkaa, että ainakin vaatisin juuri tuota kokoseurantaa, josta itsekin mainitset ja lupauksen siitä, että leikkaukseen mennään herkästi kesken synnytksen, jos synnytyksen kulussa tulee ongelmia.
Suunnitellun sektionkin saa pelkopolin kautta, näin olen ymmärtänyt.
täytyypä olla vaativa. TAYSista tiedän että mitään ei saa kuin hirveän taistelun kautta. Tai näin on ollut, toivottavasti ajat ovat muuttuneet. Muualla Suomessa ollaan kuulemma vähän edistyksellisimpiä näissä asioissa ja vauvoja vammautuu synnytyksissä vähemmän siitä syystä. (Näin sanoi tuttu kätilö, joka sai tarpeekseen TAYSin touhusta.)
Mutta ehkä sielläkin porukka on vaihtunut ja asenteet muuttuneet. Toivon niin.
Hän sai sektion kun todettiin että lantio on liian kapea synnyttämiseen. Lantio siis röntgenkuvattiin ja lääkäri totesi näin Taysissa. Sanoi vielä että alle kaksi kiloinen mahtuu tuleen, mutta ei sitä isompi. Vauva painoi syntyessään 3,5kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pidät huolen, että verensokerisi pysyy koko raskauden riittävän alhaalla. Ettet itse kasvata vauvaasi turhaan tarpeettoman suureksi. Ja toiseksi pidät painosi mahdollisimman kurissa, ettei läskit ahtauta synnytysteitä.
Mutta käytännössä varmasti menee niin, että sun on vaan oltava vaativa siellä pelkopolilla. Ei tässä maassa saa asiallista hoitoa edes tarpeeseen, ellei ole itse tiukasti vaatimassa.
kaksi alatie synnytystä takana. Eka imukupilla kolmen tunnin ponnistuksen jälkeen, synnytyksen JÄLKEEN totesivat vaan että näkeehän tuon jo uloskinpäin että lantio on kapea:( toisen kokoa seurattiin ja päätettiin ettei anneta mennä yliaikaiseksi, kunnon kivunhoito synnytykseen yms. lopulta syntyi suht helposti vaikka olikin isohko, olisko auttanut lyhyt ikäero?! mutta kyllä kauhistuttais lähteä kolmatta pakertamaan, vaikka se toiveissa onkin;) Pidä pääsi ja vaadi ainakin se koko seuranta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisilla lapset kasvaa isoksi vaikka olisi miten hoikka ja sokerit kunnossa. Tunnen montakin tällaista äitiä.
Ja ysi: mielenkiinnosta kysyn, onko sun lantio kuvattu välillä vai arvioivatko vain silmämääräisesti että lantio on ahdas? Nimittäin esikoisen synnytyksessä saattoi olla vaikeutena muukin kuin ahdas lantio. Tunnen nimittäin myös äitejä, joilla näyttää olevan lantio kapea ja jotka on sen vuoksi kuvattu jo esikoista odottaessa, ja silti isotkin vauvat tulleet helposti alakautta. Eli lantio voi olla tilava, vaikka olisit normaalisti kapealanteinen ja siro.
Olen itse synnyttänyt kaksi lastani Taysissa sektiolla synnytyspelon vuoksi. Ensimmäisellä kerralla aloitin jo ensimmäisessä neuvolassa sektion "vaatimisen" ja pelkopolilla sekä sitä seuraavalla lääkärikäynnillä olin todella tiukka ja vaativa asian suhteen enkä antanut periksi. Ja sain sektion.
Ei Taysissakaan ketään alateitse synnyttämään pakoteta, kyllä nainen saa päättää kropastaan. Mutta asiasta kannattaa puhua jo ajoissa neuvolassa ja sen verran pitää olla pokkaa ettei anna periksi lääkärille. Itse asiassa olen käsittänyt, että Taysissa saa sektion helpommin kuin jossain muualla, kunhan vaan on tiukkana asian suhteen.
Ja etenkin kun ap olet jo kaksi lasta synnyttänyt, luulisin että sinuun suhtaudutaan asiallisesti. Otat vielä miehesi mukaan pelkopolille ja siihen Taysin lääkärikäyntiin henkiseksi tueksi, sekin saattaa auttaa! ;)
Tsemppiä ap, hyvin se menee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos oot kaksi saanu pakerrettua ulos niin vaadi käynnistystä viikolla 37. sektio kuulostaa jo ajatuksena pelottavalle. pieni vauva on helppo synnyttää varsinkin jos kaksi synnytystä takana. luultavasti et edes repeä yhtään. ja jos eivät käynnistä niin jos vedet menee niin kyllä käynnistävät. if u know what i mean. ;)
Minulta ihan ensisynnyttäjänä kuvattiin lantio, koska suvussa ollut ahdaslanteisuutta. Lisäksi vauvan kokoa tarkkailtiin ja synnytys käynnistettiin vkolla 38. Tähän oli kyllä myös muita syitä, mutta koko oli tärkein kriteeri. Huomasin itse sen, että kaikki on vaadittava vaikka sitten itkun kanssa. Odottamalla saa vaan odottaa.
Neuvolatäti voi laittaa lähetteen äitipolille ultraan, jos koko huolestuttaa. Ja jos vauva on iso, niin vaadi ihmeessä sektio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kohtalotovereita. Mulla vielä niin, että kätilö koetti saada leikkaukseen, mutta lääkäri torppasi. Kätilö olisi ollut oikeassa; repesin tosi pahasti ja vei 1,5 kk ennen kuin pystyin istumaan normaalisti. Tosin toinen synnytys oli todella helppo, lapset samankokoisia, n. 3,8 ja 3.7 kg; ei siis kovin isoja, mutta mun lantiolle tuokin koko esikoisen kohdalla oli liikaa.
Luin vähän tarkemmin vielä ja mulla lapsen päänympärys myös 38 cm. Mulla lapsi on lievästi autistinen, enkä koskaan saane selvyyttä tuliko se hapenpuutteesta vai geeneistä vai sekä että. Sama homma mullakin, että lapsi ei meinannut millää laskeutua, vaikka kroppa olisi ollut valmis ja imukuppia käytettiin. Pari tuntia happikaapissa. 18. Pohjoisempana kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2010 klo 16:10"]
ja pidät huolen, että verensokerisi pysyy koko raskauden riittävän alhaalla. Ettet itse kasvata vauvaasi turhaan tarpeettoman suureksi. Ja toiseksi pidät painosi mahdollisimman kurissa, ettei läskit ahtauta synnytysteitä.
Vähäistäpä on tietämyksesi anatomiasta, jos ajattelet läskien olevan synnytyseste :D :D Mua naurattaa, tää oli illan para tietoisku...
Mutta käytännössä varmasti menee niin, että sun on vaan oltava vaativa siellä pelkopolilla. Ei tässä maassa saa asiallista hoitoa edes tarpeeseen, ellei ole itse tiukasti vaatimassa.
[/quote]
TYKSissä näin: KAIKKI perätilat laitetaan magneettiin, jossa mitataan äidin lantio. Kuvista mitataan 6 eri mittaa ja ne pystytään magneettikuvista mittaamaan millin tarkkuudella. Vielä muutama vuosi sitten otettiin tavallisia röntgen-kuvia, joista mitat ovat vain suuntaa antavia ja sikiökin saa aikamoisen säteilyannoksen.
Kaikilla synnyttäjilllä, joilla kliinisesti epäillään ahdasta lantiota, tehdään myös magneetikuvaus. Nykyään ainakin TYKSissä niitä tehdään myös päivystysaikana vaikka keskellä yötä, siinä tapauksessa, että päivystävä rtg-lääkäri osaa tehdä magneettia ja paikalla on myös magneettihoitaja. Magneetikuvaus EI ole kovinkaan yksinkertaista! Mutta uskon, että jokaisessa YO-sairaalassa tänä päivänä tehdään MRI lantion koon arvioimiseksi.
Näin ei tietenkään ole sitten vaikka aluesairaaloissa, joissa magneettikuvauslaitteita ei usein edes ole.
Jos on alateitse synnyttänyt yli 4-kiloisen vauvan niin lantio EI voi olla ahdas! Synnytykseen vaikuttaa moni muukin asia kuten vauvan tarjonta.
Pelko on sitten täysin eri asia ja se todella pitäisi ottaa vakavasti jokaisessa sairaalassa. Näin ei aina ole.
Itse synnytin 31 tunnin jälkeen 2-kiloisen vauvan alateitse ja imukupilla. Kaikki meni pieleen ja vauva meinasi kuolla. En ikinä synnyttäisi alateitse enää. Kokemus oli niin kamala ja traumaattinen, että vieläkin nään siitä painajaisia vaikka poika on jo kahdeksan-vuotias. Vaikka olisin halunnut lisää lapsia niin en uskaltanut... Synnytyskokemus oli niin kamala etten vieläkään ole päässyt siitä yli.
Te, joilla on kamalia kokemuksia synnytyksestä niin VAATIKAA sektiota uuden vauvan kanssa!! Pitäkää oikeuksistanne huolta vaikka lääkärit kuinka vaan tyrkyttäisivät alatiesynnytystä. Vaikka olen elämässä kaikkea kamalaa kokenut, niin synnytys on ehdottomasti elämäni kamalin kokemus :( Eikä mitään keskusteluapua edes tarjottu!!! Vauva oli teholla viikon ja minä jouduin olemaan sairaalassa 2 viikkoa... Ei enää ikinä!
TYKSissä näin: KAIKKI perätilat laitetaan magneettiin, jossa mitataan äidin lantio. Kuvista mitataan 6 eri mittaa ja ne pystytään magneettikuvista mittaamaan millin tarkkuudella. Vielä muutama vuosi sitten otettiin tavallisia röntgen-kuvia, joista mitat ovat vain suuntaa antavia ja sikiökin saa aikamoisen säteilyannoksen.
Kaikilla synnyttäjilllä, joilla kliinisesti epäillään ahdasta lantiota, tehdään myös magneetikuvaus. Nykyään ainakin TYKSissä niitä tehdään myös päivystysaikana vaikka keskellä yötä, siinä tapauksessa, että päivystävä rtg-lääkäri osaa tehdä magneettia ja paikalla on myös magneettihoitaja. Magneetikuvaus EI ole kovinkaan yksinkertaista! Mutta uskon, että jokaisessa YO-sairaalassa tänä päivänä tehdään MRI lantion koon arvioimiseksi.
Näin ei tietenkään ole sitten vaikka aluesairaaloissa, joissa magneettikuvauslaitteita ei usein edes ole.
Jos on alateitse synnyttänyt yli 4-kiloisen vauvan niin lantio EI voi olla ahdas! Synnytykseen vaikuttaa moni muukin asia kuten vauvan tarjonta.
Pelko on sitten täysin eri asia ja se todella pitäisi ottaa vakavasti jokaisessa sairaalassa. Näin ei aina ole.
Itse synnytin 31 tunnin jälkeen 2-kiloisen vauvan alateitse ja imukupilla. Kaikki meni pieleen ja vauva meinasi kuolla. En ikinä synnyttäisi alateitse enää. Kokemus oli niin kamala ja traumaattinen, että vieläkin nään siitä painajaisia vaikka poika on jo kahdeksan-vuotias. Vaikka olisin halunnut lisää lapsia niin en uskaltanut... Synnytyskokemus oli niin kamala etten vieläkään ole päässyt siitä yli.
Te, joilla on kamalia kokemuksia synnytyksestä niin VAATIKAA sektiota uuden vauvan kanssa!! Pitäkää oikeuksistanne huolta vaikka lääkärit kuinka vaan tyrkyttäisivät alatiesynnytystä. Vaikka olen elämässä kaikkea kamalaa kokenut, niin synnytys on ehdottomasti elämäni kamalin kokemus :( Eikä mitään keskusteluapua edes tarjottu!!! Vauva oli teholla viikon ja minä jouduin olemaan sairaalassa 2 viikkoa... Ei enää ikinä!
Vanha ketju, mutta pakko kommentoida. Joku sanoikin, ettei silmämääräinen arvio aina pidä paikkaansa. Oma lantioni on todella leveä ja takapuoleni iso, vaikken aina ole ylipainoinen ollutkaan. Ennen synnytystä lääkäri arvioi lantioni normaaliksi eikä alatiesynnytystä missään vaiheessa kyseenalaistettu. Silti 3,4-kiloinen vauva ei mahtunut laskeutumaan, ja jouduin kiireelliseen sektioon. Hätäsektiolta vältyttiin, kun lääkäri onnistui työntämään vauvan takaisin kohtuun. Sitä ennen olin ponnistanut monitorin avulla kaksi tuntia, koska mitään ponnistustarvetta en tuntenut.
Sektion jälkeen lantioni kuvattiin ja ilmeni, että vaikka leveyssuunnassa tilaa olisi ollut reilusti, toiseen suuntaan lantio on niin ahdas, että toisen lapsen kohdalla tehtäisiin suunniteltu sektio.
Mulla on ahdas lantio, mutta vauva oli koko ajan liian pieni ja sen takia sen kokoa seurattiin. Tuomio oli synnytyksen lähestyessä, että kokeillaan alakautta kun kyllä sieltä pieni vauva voi mahtua tulemaan. Hieman jännitti tuollainen lausunto, mutta kuulemma kyse ei ole pelkästään lantion ja vauvan koosta vaan lisäksi mm. kiertoliikkeestä jonka vauva tekee siellä. Oli siinä muitakin tekijöitä, mutta ne muista.
Alakautta syntyi kuitenkin, ponnistusvaihe kesti 30 min ja meni hyvin.
Esikoista pakersin yhteensä 26h, jonka jälkeen sektioon . Sen jälkeen lantioni kuvattiin. Ahdashan se on joten toinen syntyi sektiolla suoraan...
26 h ja päättyi kiireelliseen sektioon minun uupumukseni takia. Vauva ei laskeutunut missään vaiheessa. Oli syntyessä 53 cm ja 3965 g. Eli iso. Karmea kokemus kaiken kaikkiaan joka jätti traumat. Kävin röntgenissä synntyksen jälkeen missä mulla todettiin ahdas lantio.
Toisessa raskaudessa menin pelkopolille, ja ilmoitin että haluan sektion. Pitkien keskutelujen jälkeen kuitenkin päädyttiin siihen että synnytys käynnistetään vkolla 38 tasan ja vauvan kasvua surataan kuukausittain ultrassa jotta ei ehdi kasvaa liian isoksi. Olin siis ihan mukana tässä päätöksessä ja luotin pelkopolin lääkäriin.
Noh, vauva teki omat ratkaisut ja synntys käynnistyi lapsiveden menolla vkolla 36+3. Kun tulin sairaalaan niin vuorossa oleva lääkäri tutki minut ja paperit ja totesi että sektiolla vauva syntyy kun on kerran niin ahdas lantio. Teki siis siätutkimuksen ja totesi että lantio tuntuu jopa kädellekin ahtaalta. (tätä tutkimusta pelkopolin lääkäri ei koskaan tehnyt).
Vauva synty seuraavan aamuna sektiolla ja kaikki meni hyvin.
Eli en tiedä mitä ajatella siitä pelkopoli lääkärin arviosta että kyllä pieni vauva mahtuu tulemaan. Mutta olen ihan varma että ei tämä pikkuinenkaan olisi mahtunut tulemaan ja sektioon oltaisiin menty kuitenkin...
Eli en osaa auttaa muuta kun että vaadit vaatimalla sektiota kun sulla kuitenkin jo kaksi vaikeata synnytystä takana. Sinuna ei todellakaan suostuisi alatiesynnytykseen.
Eli voimia koitokseen, ja toivottavasti kaikki menee hyvin.