Lue keskustelun säännöt.
Lapsi oireilee - uskaltaako apua hakea?
03.12.2010 |
Otsikon kysymys tulee vähän myöhässä, koska hain jo apua, mutta kysyn kuitenkin, kun huolestuttaa. Kyse on siis siitä, että kouluikäinen lapseni oireilee (synkkiä puheita) ja olin sen vuoksi yhteydessä perheneuvolaan.
Perheneuvoja oli puhelimessa avulias ja lupasi viedä asiaa eteenpäin ja olla yhteydessä. Ymmärsin, että perheneuvolaan on jonoa, mutta katsoi, mitä voidaan tehdä.
Jälkikäteen alkoi huolestuttaa. Haluan, että lapseni mahdolliset psykologiset oireet tutkitaan ja avuntarve selvitetään ja mikäli olisi oikea tarve hoitojaksolle jossain, niin tietysti haluaisin hänet myös hoitoon.
Mutta rupesi sitten huolestuttamaan, että mikäköhän riski on sille, että arvioivat avun tarpeen väärin ja lapsi joutuu pois luotamme hoitoon, joka ei itse asiassa olisi tarpeen? Ja vaikutus voikin olla päinvastoin, kotoa pois joutuminen aiheuttaa vakavat ongelmat...
Sekava viesti, tiedän. Mutta mikähän on riski, että oireileva lapsi otetaan väärin perustein esim. laitoshoitoon? Tapahtuuko sellaista vasten vanhempien tahtoa?
Kommentit (37)
on räjähtänyt käsiin ja koko sosiaaliala kärsii epäpätevistä valesosiaalityöntekijöistä.
Sellaiseenko härdelliin lapsesi haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on räjähtänyt käsiin ja koko sosiaaliala kärsii epäpätevistä valesosiaalityöntekijöistä.
Sellaiseenko härdelliin lapsesi haluat?
esimerkki ekan vastaajan mainitsemista vainoharhaisista persoonallisuushäiriöistä.
lapsi oireilee psyykkisesti niin kotiolonne eivät ole olleet tarpeeksi hyvät, joten tuskin kotoa pois joutuminen mitenkään vahingoittaisi lasta.
Oma teinini oli jo tosi huonossa kunnossa kun sain hänet huostaanotetuksi ja hoitoon. Se on niin kallista puuhaa että siihen ei koskaan ryhdytä kuin (liian myöhään) viimeisenä keinona.
Llasta ei viedä siis hoitoon jos vanhemmat vastustavat, siihen tarvitaan sitten huostaanotto ja kyseessä pitää olla kuolemanvaara.
lapsi oireilee psyykkisesti niin kotiolonne eivät ole olleet tarpeeksi hyvät, joten tuskin kotoa pois joutuminen mitenkään vahingoittaisi lasta.
Mun teini oireili psyykkisesti huonon isäsuhteen ja koulukiusaamisen takia, muut lapset jatkavat kotona elämistä ihan normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olet hoitomyönteinen. Niin kauan kuin sä itse olet hoitomyönteinen, lasta ei tarvitse huostaanottaa eikä viedä pois kotoa (paitsi tietysti ihan psykoosissa tai ehkä pahan masennuksen takia lyhyelle osastojakselle). Niin kauan kuin itse käyttäydyt asiallisesti, sua kuunnellaan ja kohdellaan myös asiallisesti.
Mutta ota sekin huomioon, että hoitomyönteisyys tarkoittaa myös sitä, että otat vastuun omista virheistäsi. Oikeasti sun lapsesi oireilee jonkun syyn takia. Teillä on siellä jotain, jonka kanssa sä et pärjää. Vaikka lapselle löytyisi joku neurologinen tai fyysinen tai psyykkinen diagnoosi, se ei tarkoita sitä, etteikö myös sun toiminnassasi olisi jotain parannettavaa TÄTÄ NIMENOMAISTA LASTA SILMÄLLÄPITÄEN. Voit olla tosi erinomainen tavislapsen kasvattaja, mutta jos sun lapsesi ei ehkä olekaan tavis, myös sun täytyy muuttaa toimintaasi. Jollet muuta, olet osaltasi syyllinen lapsen ongelmiin. TÄmän takia sinun on syytä suhtautua myönteisesti myös niihin selvityksiin ja tutkimuksiin, joiden saatat vaistonvaraisesti kokea olevan suunnattuja sinua tai sinun vanhemmuuttasi vastaan. TÄmän mä sanon as-lapsen äitinä, joka on yhtä ja toista vaikeaa nähnyt ja joka jatkuvasti etsii sitä oikeaa tapaa kasvattaa ja tukea jatkuvasti muuttuvaa lastaan.
lapsi oireilee psyykkisesti niin kotiolonne eivät ole olleet tarpeeksi hyvät, joten tuskin kotoa pois joutuminen mitenkään vahingoittaisi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne lapsen ongelmat sitten johtuu jos ei kotioloista? Tuo yksikin vastaaja sanoi syyksi huonon isäsuhteen, kotioloihin kuuluu isäsuhde.
kotioloissa ei ollut mitään vikaa, päinvastoin, rakastava perhe oli se, mikä piti mut kuitenkin hengissä.
Ja joo, vanhempani puuttuivat tilanteeseen kyllä. Muttei koulukiusaamista pysty lopettamaan ilman koulun apua ja vaikka sielläkin joskus jotain yritettiin, niidenkään keinot eivät silloin olleet tarpeeksi hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne lapsen ongelmat sitten johtuu jos ei kotioloista? Tuo yksikin vastaaja sanoi syyksi huonon isäsuhteen, kotioloihin kuuluu isäsuhde.
mitään ongelmia kuten ei varmasti teini-ikäisiäkään. Toivottavasti saat pidettyä pilvilinnasi, sillä pudotus voi olla kova..
lasten ongelmat taatusti johtuu joko huonoista kotioloista (ei tartte olla mikään alkoholistiperhe vaan vaikka vanhemmilla viileät välit) tai koulukiusaamisesta. Onko ap:n lasta sitten koulukiusattu, ei hän ainakaan maininnut sellaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli lapsen tai nuoren ongelmia pahentaa jokin kotiasia, voit saada siihen apua, jotain perheterapian tapaista. Ei lapsia heti huostaanoteta kotoa pois.
Jotenkin ajattelen niinkin, että jos minun lapsilleni olisi parasta se, että hoidettaisiin jossain muualla, niin miksi en siihen suostuisi. Toki se äidin sydän särkyy, mutta ei siinä tilanteessa kai oikein kannata ajatella itseään.
Monet teinit laittavat vanhempansa niin lujille, että huostaanottoa suorastaan toivotaan.
jonkinlaisia paniikkikohtauksia koulussa. Otin yhteyden koulupsykologiin. Hän ohjasi meidät perheneuvolaan, jossa todettiin, että oikea paikka on lasten psykiatrinen poliklinikka. Tyttö kävi siellä tutkimuksissa, ja päädyttiin siihen, että kuvataideterapia 2xviikossa on se joka voisi auttaa.
Nyt siitä ensimmäisestä kontaktista koulupsykologiin on puolisentoista vuotta. Tytön terapia on lähtenyt sujuvasti käyntiin, ja huomattavaa edistystä on tullut.
Jotenkin välillä tuntuu kummalliselta, kun meidän vanhempien tulee käydä juttelemassa lasten polin työntekijän kanssa muutaman viikon välein. Kun emmehän me tiedä mitä asioita lapsi terapiassa käsittelee, eikä tiedä tämä työntekijäkään. Mutta otamme tapaamiset sellaisena kuin ne on. Ja kaikki on sujunut aivan hyvin. Kukaan ei ole syyllistänyt meitä vanhempia, ei sanonut, että oirehtiminen olisi kotiolojen syytä, kukaan ei ole ollut ottamassa lasta meiltä pois.
Eli minulla on hyvä kokemus avun hankkimisesta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa hakea apua. Piste.
Se, uskaltaako, on toinen juttu.
Onhan näitä esimerkkejä nähty, kun ei ajoissa saada apua.
Sieltä luvattiin palata asiaan ensi viikolla.
Lapsemme on hyvin herkkä, ja tietyllä tavalla monimutkainen ajattelultaan ja tunne-elämältään. Itse koen, että en ole onnistunut hänen kasvattamisessaan yhtä hyvin kuin siskojen kasvattamisessa.
Lisäksi parisuhteen ongelmat - joita kai jokaisessa perheessä on silloin tällöin - näkyvät heti tässä lapsessa levottomuutena. Meillä on syksyn aikana ollut molemmilla vanhemmilla työkiireitä, joten ollaan oltu huonolla tuulella ja riideltykin tavallista enemmän. Riidat on kuitenkin pieniä, ja ne sovitaan saman tien.
Yleisesti ottaen perheemme asiat ovat kunnossa. Minä rakastan miestäni ja hän minua, molemmilla on töitä, ei päihdeongelmia, ei taloudellisia huolia, ei mielenterveysongelmia, jne. Lapsi ei myöskään ole kertonut kiusaamisesta tms, mutta kavereita hänellä ei hiljattain tapahtuneen muuton vuoksi vielä ole kovin monta.
koska häpeävät sitä itse.
Terveisin 11, se itse koulukiusattu
Koululaiselle rankka asia ja tässä se taas nähtiin.
Viitaten aikaisempaan ketjuun, jossa 16v. teinin olisi pakko muuttaa perheen mukana.
En muuten muuttaisi koskaan koululaisen kanssa, niin, että kaverit ja ympäristö vaihtuu.
Eli perheessä syy!
Samat pelonaiheetkin. Poika oireilee puheissaan, ja varasimme kouluterveydenhoitajan aloitteesta ajan asiantuntijalle. Soitin tutulle lääkärille ja kerroin huolenaiheistani. Hän sanoi, että pakkohuostaanotto on äärimmäinen keino, ja sen edellytykset eivät täyty ainakaan sillä, että vanhemmat haluavat hakea lapselleen apua. Parempi siis hakea apua kuin päästä tilanne pahenemaan. Näin yritän itse ajatella, vaikka raskaalta tuntuu.
mulla on kaksi kaveria olleet sossuntäteinä, toinen parikymppisenä heti sosiaalityön opintojensa alussa, toinen sosionomi-opintojensa puolivälissä. Vaikka työhön vaaditaankin teoriassa pätevyys eli sosiaalityön opinnot yliopistossa (edes valmis sosionomi ei ole pätevä) niin käytännössä sinne otetaan kuka saadaan. Ne pätevät toimii lastensuojelussa kumileimasimena eli allekirjoittaa paperit jotka epäpätevät on kirjoittaneet valmiiksi ja niillä on hirveesti ylitöitä ja vaihtuvuus työpaikoissa suurta kun porukka palaa loppuun.
on räjähtänyt käsiin ja koko sosiaaliala kärsii epäpätevistä valesosiaalityöntekijöistä.
Sellaiseenko härdelliin lapsesi haluat?
esimerkki ekan vastaajan mainitsemista vainoharhaisista persoonallisuushäiriöistä.
Ketjuun tulee heti kymmenen persoonallisuushäiriöistä sairaudentunnotonta joilta on huostaanotettu lapsi koska kotona ei ole cd-soitinta, ja sitten ne pelottelee sut puolikuoliaaksi ja epäluuloiseksi ja salailevaksi altakulmienmulkoilijaksi, ja koko jutusta tulee itseään toteuttava ennustus.
Mun kaverin lapsi oireili rankasti ja äiti otti yhteyttä perheneuvolaan. Perheneuvolan avulla saatiin kierre katkaistua ja lapsen asiat on nyt paremmassa suunnassa ja äiti on saanut perheneuvolasta kehuja panoksestaan asiaan. Oikeasti, mene sinne avoimin mielin ja mietitte yhdessä miten lastasi voisi auttaa.